Tunnetaitoja lohikäärmeen kanssa

Kuva 1: Laurin kuva oli liitetty lapsille lähetettyyn tervehdykseen.

Etädemomme koostui kuvitellusta tarinasta Lauri lohikäärmeen matkasta linnan juhliin. Lasten tuli auttaa Lauria matkan varrella, jotta tarina etenisi juhliin saakka. Tavoitteenamme oli kaveritaitojen harjoittelu ja tunnetaidot, sillä päiväkotimme paikallisessa vasussa (VoxForssa, 2019, s. 30) viisivuotiaiden pedagogiikassa keskitytään tunne- ja yhteisötaitoihin, ja niistä etenkin tunteiden tunnistamiseen eri keinoin, toisista huolehtimiseen ja lasten osallistumisen auttamiseen. Valitsimme kaveri- ja tunnetaidot samaan demoon, sillä lapsen vastuullisen sosiaalisen käyttäytymisen pohjana on toimivat tunnetaidot (Koivula & Laakso, 2017, s. 116). Toisena tavoitteenamme oli luoda lapsille onnistumisen kokemuksia kavereiden auttamisesta sekä kokemuksellinen elämys tarinasta. Perusteiden mukaan lasten tulee saada onnistumisen kokemuksia omasta toiminnastaan (OPH, 2018, s. 22). Vertaissuhteiden kautta oppiminen ja lasten yhteinen ongelmanratkaisu oli keskeistä pienryhmälle järjestetyssä demossamme. Vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa voi tapahtua eri tasoilla, ja pienryhmän tasolla on mahdollisuus tukea lasten keskinäisiä suhteita (Salminen, 2017, s. 171).

Tuokio koostui kolmesta eri osasta, jotka esitimme kaikki eri tiloissa. Käytimme tarinan tukena erilaisia virtuaalisia taustoja, joissa Laurin kuva seikkaili mukana. Lauri oli mukana seikkailemassa käsinukkena myös tarinan alussa ja lopussa. Aloitimme tuokion tutustumalla Lauriin ja valmistamalla hänet juhlaan. Lapset pääsivät miettimään hänen kanssaan sopivaa vaatetusta juhliin ja auttoivat pareittain löytämään niitä Laurin sotkuisesta huoneesta. Käytimme kuvakortteja vaatteiden etsimisen tukena, ja niitä olisi voinut hyödyntää myös tunteiden tunnistamisen apuna. Tässä osassa emme harjoitelleet vielä aktiivisesti tunteiden tunnistamista, mutta panostimme kaveritaitoihin eli kaverin auttamiseen. Laurin tunnetilat kuten innostus, jännitys ja hätä mainittiin, mutta emme käsitelleet niitä erityisesti. Kannustimme lapsia aktiivisesti vastamaan ja osallistumaan sekä kiitimme heitä avusta. Tarinan toinen osa kertoi matkasta juhliin, jonka aikana lasten tuli pohtia, miten autetaan Laurin ystävää, jonka kävelykeppi oli katkennut sekä millaisia tunteita tässä kohtaa tarinaa hahmoilla heräsi. Lapset pääsivät osallistumaan tarinan etenemiseen rakentamalla yhteistyöllä uuden kävelykepin multilinkeistä ja lopuksi kiirehdittiin yhdessä paikallaan juosten linnaan. Tarinan viimeinen osa päättyi siihen, että Lauri pääsi lasten avustuksella linnaan juhliin. Siellä häntä alkoi hirmuisesti jännittämään, ja hän tarvitsi lasten apua tunteen tunnistamisessa sekä päästäkseen juhlatunnelmaan kiinni. Lapset opettivat Laurin tanssimaan pää-olkapää-peppu-laulun tahtiin, ja pääsivät osallistumaan juhliin. Lopussa lapset tulivat Laurin kanssa kotiin, jossa koostimme vielä lyhyesti tilanteet, joissa he auttoivat, millaisia eri tunnetiloja esiintyi sekä kiitimme heitä vielä avusta. Annoimme lapsille mahdollisuuden arvioida toimintaa peukkumerkeillä.

Onnistuimme suunnittelemaan tarinan oheen tehtäviä, joissa lapset pääsivät osallistumaan toiminnan toteuttamiseen, ja he osallistuivat niihin innokkaasti. Perusteiden mukaan pedagoginen toiminta tuleekin rakentua henkilöstön ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessä toiminnassa (OPH, 2018, s. 36). Lapset osallistuivat yhteiseen keskusteluun tunteista ja lisäksi saimme myös aiheeseen liittyvää keskustelua esimerkiksi anteeksipyytämisen tilanteesta lasten aloitteesta. Lasten ajatusten kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen tukevat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja (OPH, 2018, s. 27). Etäyhteydet vaikeuttavat lasten aloitteisiin vastaamista, sillä osa vastauksista saattaa jäädä huomioimatta, eikä kaikkia lapsia välttämättä näe koko ajan.

Etäpedagogiikassa tulee huomioida riittävän lyhyet puhejaksot kerrallaan sekä vuorovaikutuksen luominen. Vuorovaikutus tapahtuu etäpedagogiikassa kaksitasoisesti; lasten kesken sekä lasten ja ruudun välillä. Ohjaajana on tärkeää antaa välitöntä palautetta sanoilla ja eleillä, mikä lisää myös lasten onnistumisen kokemuksia. Huomasimme myös, että lapset auttoivat Laurin lisäksi myös toisiaan tehtävissä sekä ratkaisivat keskenään ongelmia, joita tuli yhteisen kävelykepin rakentamisessa. Lasten vertaisoppiminen voi olla yhteisöllistä, jolloin he ratkaisevat tehtävää aidosti yhdessä vuorovaikutuksessa keskenään (Koivula, 2017, s. 271). Jokainen lapsi sai osallistua kävelykepin osien rakentamiseen oman parinsa kanssa, ja lopuksi osa lapsista yhdessä keskustellen yhdisti osat yhdeksi kävelykepiksi. Tämä vahvisti kaveritaitoja ja toi lapsille onnistumisen kokemuksen, mikä vastasi demomme tavoitteita.

Lähteet

Koivula, M. & Laakso M.-L, Lapsen varhainen kehitys kommunikaation, vuorovaikutussuhteiden ja leikin näkökulmasta. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen (toim.), Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia, 2017. Tampere: Vastapaino, s. 108–128

Koivula, M, Lasten vertaisoppiminen päiväkodissa. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen (toim.), Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia, 2017. Tampere: Vastapaino, s. 265–280

OPH (2014). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 15.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Salminen, J., Kasvattaja lasten kehityksen ja oppimisen tukijana. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen (toim.), Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia, 2017. Tampere: Vastapaino, s. 163–176

VoxForssa (2019). Forssan varhaiskasvatussuunnitelma. Luettu 15.10.2021.  https://peda.net/forssa/varhaiskasvatus/vv2l/v:file/download/7ec40c752005e20740068c83fa601a502217d741/voxforssa2019_valmis1.pdf

Kuva 1: Cordula Tröster-Blomberg

Kirjoittajat

Cordula Tröster-Blomberg, Nenna Tapaninen ja Sanni Mäntynen