Ritariseikkailu

Demon sisältö, tavoitteet ja näkökulmia toteutukseen

Valitsimme etädemomme tavoitteiksi tunteiden tunnistamisen, yhteistyötaitojen harjoittamisen sekä kaverin fyysisten rajojen huomioimisen. Päädyimme kyseisten tavoitteiden valintaan koska tunteiden tunnistamisella, säätelyllä sekä vuorovaikutustaidoilla on merkityksellinen vaikutus oppimiseen (Neitola & Koivula, 2020, s. 29). Lisäksi meidän yhteistyöpäiväkotimme erityisesti toivoi tunnetaitojen ja sopivan kosketuksen opettelua.

Tuokion toteutettiin kehystarinan avulla etenevänä, yhteistyötä vaativia tehtäviä sisältävänä seikkailuna, jossa lapset auttoivat riitaantuneita ritareita löytämään taikasanan riitansa sopimiseksi. Hahmoina tarinaa johdattamassa olivat kaksi ritaria, Taikuri, sekä Kiltti Viisas Lohikäärme, joita kukin ryhmäläisistä esitti. Taikasanan (ANTEEKSI) tavut saatiin aina, kun jokainen kolmesta tehtävästä oli suoritettu onnistuneesti. Ensimmäisenä tehtävänä oli Taikurin tunnemuistipeli, jossa lasten täytyi löytää perustunteita vastaavat kuvat, joissa tunteet ilmenivät ilmeiden ja kehonasentojen avulla. Tehtävän tarkoituksena oli harjoittaa erityisesti toisten tunteiden tunnistamista ja arvioimista osana lasten tunnetietoisuutta (Neitola & Koivula, 2020, s. 29). Toisessa tehtävässä tarkoituksena oli rakentaa pienryhmissä Multilinkeistä mallin mukaiset taikasauvat, jotka lopulta yhdistettiin yhdeksi isoksi taikasauvaksi. Tehtävän tavoitteena oli erityisesti vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen harjoitteleminen, joka on yksi varhaiskasvatuksen tavoitteista (VASU, 2018, s. 16). Tehtävän onnistumiseksi vaadittiin lasten välistä vuorovaikutusta, sillä lasten vuorovaikutustaidot kehittyvät erityisesti juuri vertaissuhteissa (Laaksonen, 2012, s. 19). Yhteistyötaitojen harjoittelu ulottui tavoitteeksi myös kolmanteen tehtävään, jossa lapsille oli etukäteen lähetetyssä kirjeessä annettu tehtäväksi ideoida yhteinen ystävyysloitsu ja esittää se Taikurille ja ritarille viimeisen taikasanan tavun saamiseksi. Näin lapsilla oli useampi päivä aikaa kehitellä ja harjoitella ystävyysloitsua, mikä myös näkyi tehtävän onnistumisessa itse tuokion aikana.

Tuokio lopetettiin ritarien sovintoon, muodostamalla taikasana. VASU (2018, s. 26) mukaan lapsia on tuettava kunnioittamaan sekä omaa että toisten kehoa, joka oli perusteena myös etädemomme lopetuksessa. Lopussa ritarit kysyivät toisiltaan “saanko halata sinua?” ja halasivat toisiaan. Myös lapsille annettiin mahdollisuus halata toisiaan, mutta painotettiin, että ei ole pakko halata ja että toiselta on aina saatava lupa halaamiseen. Lapset esittivät ystävyysloitsunsa vielä kerran tuokion lopussa.

Tuokion tausta, jossa Taikurin torni ja Kiltti Viisas Lohikäärme, joka esiintyy tarinassa. Piirtänyt Elina Pursiainen.

Onnistumisia, kehittämisnäkökulmia, ajatuksia etäpedagogiikasta

Onnistuimme luomaan etädemon aikana lapsia osallistavaa ja motivoivaa vuorovaikutusta. Pyrimme kysymään lapsien mielipiteitä koko demon ajan ja kiinnitimme huomiota kielenkäyttöömme esimerkiksi kysymällä ”Auttaisitteko minua?” ja ”Mennäänkö yhdessä tapaamaan taikuria?” sekä kehumalla ja kannustamalla lapsia heidän onnistumisistaan. Olimme suunnitelleet tehtävät niin, että jokainen lapsi pääsisi osallistumaan mahdollisimman tasapuolisesti ja lapsiryhmän oman opettajan aktiivisuus oli hyvin tärkeää sen varmistamisessa. Demon lopuksi kysyimme myös lasten mielipiteitä toiminnasta, joita he saivat ilmaista kehollisesti näin mahdollistaen, että jokainen saa ilmaista mielipiteensä todella matalla kynnyksellä. Saimme vielä demon jälkeen sähköpostia opettajilta, jossa hän kertoi lasten keskustelleen tuokiosta vielä myöhemmin päivän aikana.

Etäpedagogiikka on monia asioita mahdollistava ja uudenlaiseen toimintaan innostava työtapa, mutta sillä on myös omat haasteensa. Mekin kohtasimme demon aikana teknisiä ongelmia, joita ei valitettavasti voi ennustaa, mutta olimme onneksi varautuneet tähän. Toisaalta normaalissakin päiväkodin arjessa tapahtuu asioita, jotka yllättävät ja opettajan täytyy osata sopeutua nopeasti uusiin tilanteisiin. Vähintäänkin se oli oppimiskokemus meille, miten pysyä rauhallisena ja pitää homma kasassa, samalla yrittäen ratkoa ongelmaa. Kokemus etädemon toteutuksesta avasi silmämme sille, kuinka monta asiaa täytyy ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa ja monet niistä on sellaisia, joita ei normaalin tuokion suunnittelussa tarvitse ajatella sen suuremmin. Etäpedagogiikka kuitenkin mahdollisti meille erilaisten taustojen käytön, jossa myös yksi tuokiommekin hahmoista esiintyi. Kaiken kaikkiaan etädemo oli positiivinen ja omaa opettajuutta rikastuttava kokemus ja haluamme varmasti tutkia etäpedagogiikan mahdollisuuksia myöhemmin työelämässä.

Kirjoittajat: Sara Heimonen, Meeri Kekkonen, Maija Lohi, Elina Pursiainen

Lähteet

Neitola, M., & Koivula, M. (2020). Lasten sosiaalisemotionaalinen oppiminen varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Neitola, M., Aerila, J.-A., & Kauppinen, M. (toim.). Rinnalla: taide, kerronta ja sosiaalisemotionaalinen oppiminen varhaiskasvatuksessa (s. 25–40). Turun yliopisto. Haettu osoitteesta https://sites.utu.fi/rinnalla/wp-content/uploads/sites/56/2021/01/rinnalla_e-kirja.pdf

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatuksensuunnitelman perusteet. Helsinki.

Laaksonen, V. (2010). Lasten vuorovaikutustaidot tutkimuksen kohteena. Prologi: Puheviestinnän vuosikirja. (s. 6–24). https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/26503

Leave a Reply