Käsinuket kaveritaitoja opettamassa

Ryhmämme etädemon aiheena oli kaveritaidot, joita käsittelimme pöytäteatterin ja eläinhahmojen avulla. Päiväkodin lapsiryhmä koostui viisivuotiaista, lisäksi mukana kuuntelemassa oli kaksi aikuista. Koimme tärkeäksi valita esityksen aiheeksi juuri kaveritaidot, sillä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa edellytetään, että lasten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja vahvistetaan. Varhaiskasvatuksessa lapset opettelevat kasvattajien tuella tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja, lisäksi lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Tunnetaitoja vahvistetaan myös opettelemalla havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. (VASU, 2018, s. 26, 32.) Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) on havainnut kaverisuhteiden tukemiseen liittyviä puutteita arvioidessaan varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista. KARVI:n selvitysraportissa kaverisuhteiden tukeminen onkin nimetty yhdeksi varhaiskasvatuksen sisällöllisen kehittämisen kohteeksi. (KARVI, 2019.) Varmistuimme aiheen sopivuudesta lapsiryhmälle oltuamme yhteydessä päiväkotiin.

Tarinamme dramatisointi perustui Katri Kirkkopellon (2016) kuvakirjaan Piki. Muokkasimme esityksen tekstiä lyhentämällä alkuperäistä kertomusta, vaihtamalla hahmoja ja lisäämällä juoneen aiheita, jotka vastasivat lapsiryhmän tarpeita. Tarinassa Piki tuli ensin muiden eläinhahmojen torjumaksi ja kiusaamaksi leikkiin pyrkiessään, mutta lopulta Piki pääsi mukaan joukkoon. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet edellyttävät, että kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään (VASU, 2018, s.31). Näytelmän tarkoituksena oli herätellä lasten ymmärrystä siitä, mitä kiusaaminen on ja rohkaista lapsia puuttumaan kiusaamiseen.

Pöytäteatteriesityksen kesto oli vajaat kymmenen minuuttia. Lopuksi osallistimme lapsia kysymällä kysymyksiä teatterin tapahtumiin liittyen. Lapset saivat pohtia muun muassa, toimiko Pikku-Kettu oikein, kun oli tarinassa tönäissyt Pikiä, ja miltä tuntuu, kun kaverit eivät ota mukaan leikkeihin. Pikku-Kettu pyysi lapsilta myös vinkkejä siihen, miten olla kiva kaveri. Ryhmässä oli pyynnöstämme keskusteltu aiheesta etukäteen, ja lapset esittivätkin erinomaisia näkemyksiä asiaan. Halusimme sisällyttää demoesitykseen keskustelua lasten kanssa, sillä lapsen osallisuus on tärkeä tavoite varhaiskasvatuksessa. Osallistumisen avulla lapsille voidaan opettaa vuorovaikutustaitoja ja yhteisiä sääntöjä. Toimintaan osallistuminen sekä kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta vahvistavat lapsen osallisuutta. (VASU, 2018, s. 26, 30.)

Pöytäteatteri ja nukkehahmot soveltuivat mielestämme hyvin etädemon välineiksi. Rekvisiitta, valaistus ja kameran sijoittuminen oli mahdollista järjestää etukäteen, ja esityksen aikana saatoimme keskittyä tarinan kertomiseen ja nukkien liikuttamiseen. Nukkien käyttö tunnekasvatuksessa on perusteltua. Nukkien avulla voidaan käsitellä erilaisia tilanteita lasten kanssa turvallisesti, sillä nukke toimii vieraannuttavana elementtinä (Toivanen, 2015, s. 57). Tunne- ja kaveritaitoihin liittyvän sisällön ohella pöytäteatteri tarjosi lapsille esteettisen ja taiteellisen kokemuksen, jotka Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa nähdään lapsen oikeutena saavuttaa. Taiteellinen kokeminen myös edistää muun muassa sosiaalisia taitoja sekä valmiuksia ymmärtää maailmaa. (VASU, 2018, s. 43.) Meille tekijöille etädemo oli harjoitusta myös draamakasvatuksen, ja tarkemmin sen yhden osa-alueen, esittävän teatterin toteuttamiseen (ks. Toivanen, 2015, s. 10-11).

Koemme onnistuneemme etädemomme tarinan valinnassa, sillä aihe vaikutti olevan lapsille ajankohtainen ja merkityksellinen; lapset tuntuivat olevan kiinnostuneita aiheesta ja sitoutuneita katsomaan esitystä. Olimme tyytyväisiä myös yliopiston draamaluokkaan etädemon toteutuspaikkana, sillä tarpeiston ansiosta luokassa oli monipuoliset mahdollisuudet rakentaa toimiva miljöö. Miljöön avulla näytelmään eläytyminen oli luontevaa meille tekijöillekin. Etäpedagogiikan toteuttaminen tuotti etukäteen huolta teknisen toteutuksen osalta. Mietimme muun muassa äänen kuuluvuutta ja kuvan laatua, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä etätoteutuksessa. Otimmekin etädemomme kanssa pienen riskin, sillä emme ryhmänä olleet voineet tutustua luokkatiloihin etukäteen. Tältäkin osin esitys sujui lopulta hyvin.

Kehittämiskohteita pohtiessamme esille nousi, olisiko lapsia voinut osallistaa monipuolisemmin opetushetken aikana. Päätökseemme osallistamisesta keskustelun avulla kuitenkin vaikuttivat lapsiryhmän vähäinen tuntemus, huoli teknisten laitteiden toimivuudesta sekä kiireellinen aikataulu.

 

Lähteet

KARVI (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. Luettu 6.10.2021. https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf

Kirkkopelto, K. (2016). Piki. Helsinki: Lasten keskus.

Toivanen, T. (2015). Lentoon! Draama ja teatteri perusopetuksessa. Helsinki: WSOY Pro Oy.

VASU (2018). Varhaiskasvatussunnitelman perusteet. Luettu 6.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

 

Kirjoittajat:

Emilia Groundstroem, Elina Hautala, Paula Leppänen (VO 7 / B)

[kuva: Pixabay]