Kirjainten arvoitus

Heti ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen selkeänä tavoitteenamme oli toteuttaa etätuokio tarinallisuuden sekä draamaleikin avulla. Tuokio toteutettiin savonlinnalaisille esikouluikäisille lapsille Zoom-etäyhteydellä. Valitsimme pedagogiseksi tavoitteeksi tutustumisen kirjaimiin eri menetelmien avulla. Tuokion tavoitteena oli kielellinen hahmottaminen sekä kiinnostuksen herättäminen kirjoitettua kieltä kohtaan. Sivuutimme aiheena myös muita esiopetussuunnitelman perusteiden oppimiskokonaisuuksia, kuten tutkin ja toimin ympäristössäni sekä ilmaisun monet muodot. Tuokion tarkoitus oli vahvistaa erityisesti laaja-alaisen osaamisen osa-alueita ajattelu ja oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu sekä itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. (EOPS, 2016a OPH & Savonlinnan EOPS, 2016b.)

Tuokio pohjautui Havukaisen ja Toivosen kirjaan Tatu ja Patu etsivinä – tapaus puolittaja. Pyysimme ryhmää lukemaan tämän kirjan päiväkodissa ennen tuokiota, jotta se toimisi apuna tuokioon orientoitumiseen. Lähetimme ryhmälle myös kirjeen Tatulta ja Patulta, jossa lapsia pyydettiin avuksi uuden arvoituksen ratkaisemisessa sekä ennakkotehtävän johtolangan selvittämisessä. Ennakkotehtävänä lapsia pyydettiin sekoittamaan väreistä punaista, sinistä ja keltaista. Näistä väreistä syntynyt väri, eli ruskea toimi ensimmäisenä johtolankana. Tehtävän lähtökohtana oli vahvistaa lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä havainnoinnin ja kokemusten keinoin kehittää lasten itseilmaisun taitoja (EOPS, 2016a). Mikäli prosessi olisi ollut pidempikestoinen ja yhteistyö tiiviimpää, olisi tuokion voinut suunnata paremmin kyseessä olleen ryhmän tavoitteiden mukaiseksi. Tällöin tuokio olisi voinut olla molemmille osapuolille selkeämpi ja tuokion pedagogiset tavoitteet olisi voinut sopia ja suunnitella yhdessä.

Olimme rakentaneet ympäristöksi etsivätoimiston, jossa kaikki toiminta tapahtui. Toimistosta löytyi johtolankaseinä, eri puiden oksia, hirvi, suurennuslasi, kamera, mittanauha sekä kirjoja havainnollistamaan toimintaympäristöä. Keskustelimme lasten kanssa ympäristöön liittyvistä havainnoista ja hyödynsimme lasten luontotuntemusta osana opetusta (EOPS, 2016b).

Etädemon toteutus alkoi draamasopimuksella, jossa lapsilta kysyttiin apua tehtävän selvittämiseksi. Merkiksi sitoutumisesta he laittoivat roolimerkit, eli tässä tapauksessa etsivälakit päähän ja kaivoivat muistiinpanovälineet esille. Näin toimimalla saadaan lupa heittäytyä draamaleikin maailmaan, jonka avulla sitoudutaan ja samaistutaan tiettyyn rooliin. (Toivanen 2010.) Olimme itsekin pukeutuneet etsiviksi, mikä helpotti roolissa toimimista sekä motivoi lapsia toimintaan.

Tehtävien kulku alkoi etsivätoimistosta, jossa etsivät odottivat lapsia. Arvoitus ratkesi vaihe vaiheelta kirjainten avulla, joita selvitettiin johtolankojen avulla. Toiminnan aikana tärkeää oli vuorovaikutus lapsiryhmän ja etädemoa ohjanneiden opiskelijoiden välillä. Mielestämme onnistuimme siinä hyvin. Kirjaintehtävän tavoitteena oli tukea lasten kielellisten taitojen kehitystä sekä herättää kiinnostusta puhuttua kieltä ja kirjainten kirjoittamista kohtaan (EOPS, 2016a). Yksi tärkeä tavoitteemme oli antaa runsaasti myönteistä palautetta lapsille osallistumisesta ja onnistumisista. Yksittäisen arvoituksen ja kirjaimen ratkettua lapset kirjoittivat etsivän mallintamana kirjaimet muistiin omiin muistiinpanoihinsa. Kun kaikki kirjaimet oli saatu selville, olivat kirjaimet vielä epäjärjestyksessä. Kirjaimet olivat R,I,I,V ja H, joista piti muodostaa sana. Lapsiryhmän opettajan ohjauksessa lapset alkoivat yhdessä hahmottelemaan sanaa.  Käytimme perustyövälineenä myös musiikkia, jota käytetään draamakasvatuksessa rytmittämään toimintaa (Toivanen 2010). Ratkaisun löydyttyä keskustelimme lasten kanssa sanasta, jonka he olivat selvittäneet hienosti opettajansa avulla. “Lapset olivat innoissaan ja keskittyneesti mukana, ja selvästi ylpeitä selvittäessään asioita!”, kirjoitti opettaja palautteessaan etädemosta.

Etäpedagogiikan avulla lapset sitoutuvat helposti toimintaan, kaiken opetuksen takana on kuitenkin innostunut kasvattaja, jonka oma innostuskin tarttuu lapsiin (Sintonen, Nordström, Sairanen & Kumpulainen 2020, s.57). Draamaleikin avulla lapsi myös innostuu, sitoutuu sekä kiinnostuu oppimisesta (Toivanen 2010).

Pohdinta

Etäopetuksessa meitä demon pitäjiä mietitytti ja jopa huolestutti eniten tuokion tekninen toteutus. Toimiiko netti, kuuluvatko lasten vastaukset, pätkiikö yhteys, sitoutuvatko lapset toimintaan ja saammeko luotua hyvän vuorovaikutuksen lapsiryhmän kanssa etäyhteyden avulla. Tarkoitus oli miettiä tehtävät riittävän haasteellisiksi, jotta ne motivoisivat lapsia ja mielestämme onnistuimme tässä kohtuullisen hyvin sekä yhteydet toimivat hyvin.

Etäopetuksessa ja siihen valmistautumisessa tärkeää on sujuva yhteistyö ryhmän opettajan kanssa. Hyvän yhteistyön avulla tavoitteet ja tuokion sisältö voidaan helposti sulauttaa ryhmän omiin tarpeisiin sopiviksi, eikä aihe jää irralliseksi. Vaikka aihe olisikin alkuun irrallinen, voi ryhmän opettaja hyödyntää lasten mielenkiinnon mukaan teemaa jatkossakin. Tuokiota voi myös jatkojalostaa isommaksikin kokonaisuudeksi lapsia osallistaen.

Kirjainarvoituksen ratkaisemiseksi olisi pystynyt hyödyntämään erilaisia menetelmiä, kuten kuvatukea ja valmista mallia, josta lapset olisivat saaneet kirjoittaa sanan muistiinpanovälineisiin.

Kirjoittajat: Jenni, Jonna, Kiia, Riikka ja Saija

Lähteet

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (EOPS 2016a). Määräykset ja ohjeet 2016:1. Opetushallitus. Haettu 12.10.21 osoitteesta: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Esiopetuksen opetussuunnitelma – Savonlinna, Enonkoski. (EOPS 2016b) 2016. Haettu 12.10.21 osoitteesta: https://www.savonlinna.fi/wp-content/uploads/2021/04/10932-Esiopetussuunnitelma.pdf

Havukainen, A. & Toivonen, S. (2016). Tatu ja Patu etsivinä, tapaus puolittaja. Keuruu: Otava.

Kumpulainen, K. Nordström, A. Sairanen, S. & Sintonen, S. (2020)Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon kasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka 4(2), 44–62

Toivanen, T. (2010). Kasvuun! Helsinki: WSOY