Oppimisen arviointi

Oppimisen arviointi jaetaan yleensä kolmeen pääluokkaan: diagnostiseen, formatiiviseen ja summatiiviseen.

Diagnostinen arviointi soveltuu opiskelijoiden lähtötason selvittämiseen ennen opintojakson alkua.

Formatiivista eli kehityksellistä arviointia käytetään selvittämään opiskelijoiden edistymistä oppimisprosessin aikana. Siihen on hyvä liittää oppimista ohjaavaa palautetta.

Summatiivinen arviointi tehdään opintojakson lopussa. Siinä tarkastellaan, kuinka hyvin opiskelija on saavuttanut opintojakson tavoitteet.

Arvioinnin tulee olla linjassa opintojaksolle asetettujen osaamistavoitteiden kanssa. Arviointikriteerien tulisi siis aina lähteä osaamistavoitteista, ja ne tulee kertoa ja avata opiskelijalle opintojakson alussa. Tutkimusten mukaan opiskelijat suuntaavat oppimistaan pitkälti sen mukaan, miten oppimista arvioidaan.

Arvioinnin avuksi voi laatia arviointimatriisin (ks. esim. soveltavan verkkotentin arviointimatriisi).

Arvioinnin tasoja voi jäsentää myös esimerkiksi SOLO-taksonomian (Structure of the Observed Learning Outcome; Biggs & Collins, 1982) mukaan, joka on alun perin kehitetty esseevastausten arviointiin:

• Esirakenteinen: pirstaleinen, toisiinsa liittymätön tieto, opiskelija toistaa oppimansa ilman selkeää rakenteellista hahmotusta.
• Yksirakenteinen: Opiskelija on käsitellyt vastauksessaan vain yhtä tai vain harvoja asian kannalta relevantteja seikkoja, ymmärtäminen on nimellistä.
• Monirakenteinen: Opiskelija tarkastelee asiaa monista eri näkökulmista tai tuo esiin useita relevantteja seikkoja, mutta hän käsittelee niitä irrallaan toisistaan, ymmärtäminen on lähinnä irrallisen muistitiedon tasolla.
• Suhteutettu: Asiaa käsitellään monista näkökulmista, jotka kytketään toisiinsa koherentiksi kokonaisuudeksi. Opiskelija on ymmärtänyt asioiden väliset suhteet, mutta yhteys laajempaan kontekstiin puuttuu.
• Jatkettu abstrahointi: Kuten edellinen, mutta lisäksi opiskelija laajentaa asian käsittelyä annetun informaation ulkopuolelle esimerkiksi tekemällä yleistyksiä, tarkastelemalla asiaa käsitteellisellä tasolla, tuomalla esiin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tai pohtimalla asiaa omakohtaisesti. Tällöin voidaan puhua oppimisen siirtovaikutuksesta, jossa opittua tietoa sovelletaan uuteen yhteyteen.

Katso myös SOLO-taksonomia graafisesti.

1 thought on “Oppimisen arviointi

  1. Päivitysilmoitus: Arviointia – Liisa opetuksen ihmemaassa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *