Perusopetuksen varadekaanin katsaus

Kaksi koulutusohjelmaa, yksi jatkumo

KAHDEN KOULUTUSOHJELMAN JATKUMO

Vuoden 2017 alusta eläinlääketieteen kandiohjelmalla ja lisensiaatin koulutusohjelmalla on ollut omat johtoryhmänsä. Eläinlääketieteen kandiohjelman johtoryhmän toiminta on käynnistynyt aktiivisesti professori Antti Iivanaisen johdolla. Antti Iivanaisen sai hakemaan tehtävään erityisesti halu edistää opintojen integraatiota ja tutkimuksen näkökulmaa opinnoissa. Nyt vuodenvaihteessa yliopistonlehtori Riikka Keto-Timonen siirtyy seuraajakseni johtamaan eläinlääketieteen lisensiaatin koulutusohjelmaa. Riikka Keto-Timosella on vankka kokemus opetustehtävistä ja hän on koulutusohjelman johtoryhmän jäsenenä johtanut keväällä 2017 käynnistynyttä lisensiaatin tutkielman uudistushanketta.  Helsingin yliopiston linjausten mukaisesti kaikissa tiedekunnissa siirryttiin 1.8.2017 alkaen käyttämään ylemmän korkeakoulututkinnon tutkielman arvioinnissa asteikkoa 0-5 ja samalla tiedekunnassa pidettiin tarkoituksenmukaisena päivittää myös tutkielman kirjoitusohjeet ja tehdä seminaarikäytäntöön muutoksia.

Koulutusohjelmien johtajat toimivat yhteistyössä ja johtoryhmillä on myös yhteisiä kokouksia. Koulutusohjelmien johtajat kokoontuvat yliopistotasolla kuukausittain ns. johtajafoorumiin käsittelemään kaikille yhteisiä asioita.

ISO PYÖRÄ PYÖRI EDELLEEN

Helsingin yliopiston Iso pyörä -opintouudistus jatkui, ja kesällä voimaan tullut rehtorin päätös yliopiston tutkintoja ja opintoja koskevista linjauksista korvasi aiemmat tiedekuntatason pysyväismääräykset. Käytänteitä on yhdenmukaistettu kautta yliopiston, ja samanaikaisesti opintosektorille on tullut – ja on koko ajan tulossa – uusia digitaalisia työvälineitä. Myös tuleva opiskelijavalintauudistus on ollut esillä monin tavoin. Eläinlääketieteellinen tiedekunta on edelleen mukana lääketieteellisten alojen valintayhteistyössä mutta ei yhteisvalinnassa; jatkossakin valintakoe on yhteinen, mutta hakijan ei ole mahdollista hakea samanaikaisesti eläinlääketieteelliseen ja lääketieteellisiin koulutuksiin.

Työelämästä tuleva palaute on entistäkin tärkeämpää opetuksen kehittämisen kannalta. Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkosto tekee uraseurantakyselyjä kahden vuoden välein viisi vuotta aiemmin valmistuneille, ja eläinlääketieteen lisensiaatit ovat mukana tässä ns. maisteriuraseurannassa. Nyt oli vuorossa vuonna 2011 valmistuneiden kyselyn raportointi. Helsingin yliopiston uraohjauksen asiantuntija Eric Carver kävi kummankin koulutusohjelman johtoryhmän kokouksessa esittelemässä tuloksia. Nyt tehdyn kyselyn perusteella eläinlääketieteen lisensiaatit pitävät yleisesti työtään koulutustasoa vaativampana; laaja-alainen koulutus antaa mahdollisuuden hakeutua monenlaisiin tehtäviin, mutta jatkuvan oppimisen tarve on ilmeinen. Kyselyyn vastanneet eläinlääkärit kokivat opintojen kehittäneen kohtuullisen hyvin teoreettista osaamista, tiedonhakua, uuden oppimisen ja analyyttisen ajattelun taitoja, mutta heikommin stressinsietokykyä, itseohjautuvuutta ja oma-aloitteisuutta sekä ryhmätyötaitoja.

DIGILOIKKA

Oppimisympäristöjen digitalisaatio on tärkeä osa Helsingin yliopiston tämänhetkistä strategiaa ja opetuksen toteutuksen digiloikka on yksi konkreettinen toimenpide strategian toimeenpanossa. Yliopisto käynnisti digiloikkahankkeiden haun kandidaattivaiheen koulutusohjelmille tammikuun lopussa ja valinnassa painotettiin pilotointihengen lisäksi halukkuutta kehittyä ja kouluttautua sekä sitoutumista yhteiseen prosessiin. Eläinlääketieteen kandiohjelma teki hakemuksen helmikuussa ja sai yliopistolta 70.000 euron rahoituksen sekä jo käynnissä olleisiin että uusiin projekteihin.

Osana digiloikkaprojektia tiedekunnan opiskelijoille tehtiin mittava kysely, jossa selvitettiin miten hyödyllisinä opiskelijat pitivät erilaisia digitaalisia työkaluja oppimisen kannalta, mitä digitaalisia välineitä opiskelijat käyttävät opiskelun apuna, minkälaisia ongelmia näiden välineiden käytössä on koettu sekä kerättiin opiskelijoiden toiveita. EE-talon oppimiskeskuksen ns. ATK-luokan poistuminen käytöstä keväällä ja myös muualla tapahtunut opiskelijoiden yhteiskäytössä olleiden tietokoneiden vähentäminen näkyi opiskelijoiden vastauksissa.

Kandivaiheessa on ollut jo pitkään käynnissä monenlaisia opetusteknologiahankkeita, joiden jatkokehittelyssä hankerahoituksesta on selkeää hyötyä. Tällaisia ovat mm. epidemiologiset ja bakteriologiset oppimispelit, sähköiset vertaisarviointityökalut, virtuaalimikroskopia sekä luumallien skannaus ja 3D-tulostaminen. Viimeisimpiä kandivaiheen digiloikkaan mukaan tulleita projekteja on virtuaalivierailu munintakanalaan.

Digiloikan toinen hakukierros oli syksyllä, ja lisensiaatin koulutusohjelman hakemus tuotti 50.000 euron rahoituksen. Professori Outi Vapaavuoren koordinoima hanke keskittyy virtuaalipotilastapauspankin rakentamiseen ja oppimispelien kehittämiseen.

MUITA TAPAHTUMIA

Kansainvälisen lääketieteen koulutuksen järjestön AMEE:n (The Association for Medical Education in Europe) vuosikongressi järjestettiin Helsingissä elokuun lopussa. Siihen osallistui useita tiedekunnan opettajia, myös posteriesityksin. Kongressin teemana oli The power to surprise! ja kongressi tarjosi mittavat puitteet päivittää osaamistaan, verkostoitua ja keskustella koulutuksesta monenlaisista näkökulmista.

Tiedekunnan kehittämispäivä 9.2.2017 painottui eurooppalaisen eläinlääkärikoulutuksen uudistettujen standardien tarkasteluun, sillä niiden pohjalta tiedekunta arvioidaan vajaan kahden vuoden kuluttua. Yhteistoiminnallisen työskentelyn tuloksena saatiin hahmotettua nykytilan vahvuudet ja kehittämiskohteet.

Tiedekunnan yhteinen opettajakokous 15.8.2017 kokosi yhteen 45 opettajaa. Asialistalla oli mm. opiskeluun ja opetukseen liittyvien yhteisten pelisääntöjen pohtiminen.

Kesäkuun alussa yliopiston juhlasalissa pidetyssä juhlallisessa publiikissa valmistui 47 uutta eläinlääketieteen lisensiaattia ja koko vuonna yhteensä 69 lisensiaattia. Sekä kandidaattien että lisensiaattien osalta määrälliset tavoitteet ylitettiin jonkin verran tänäkin vuonna.

 

Mirja Ruohoniemi
perusopetuksen varadekaani
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto