Multimodaalisuudella viitataan monitieteiseen lähestymistapaan, jossa vuorovaikutus nähdään koostuvaksi paljon muustakin kuin puhutusta kielestä. Multimodaalisuutta tutkiva FiDiPro-projekti esittää seuraavia kysymyksiä: Miten erilaiset multimodaaliset ulottuvuudet yhdistyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja kuinka niitä koordinoidaan? Miten voidaan käsitteellistää inhimillisen toiminnan temporaalinen malli, joka ottaa huomioon puheen ja kehollisen vuorovaikutuksen samanaikaisuuden, joustavuuden ja dynaamisuuden? Miten tällaisia monimuotoisia suhteita voidaan esittää, ja miten niiden jäsentyneisyys voidaan osoittaa?
Projektissa käsitellään kasvokkaista vuorovaikutusta, koska se on kehollisen ja kielellisen vuorovaikutuksen olennainen esiintymisympäristö. Projekti pyrkii tuottamaan merkittäviä akateemisia panostuksia ihmisten välisen vuorovaikutuksen tutkimukselle.
Plurisentrisiksi kieliksi kutsutaan sellaisia kieliä, joita puhutaan useammassa kuin yhdessä maassa. IVIP-projekti (Interaktion och variation i pluricentriska språk) tutkii ruotsin kielen käyttöä kahdessa eri maassa. Projektissa vertaillaan samanlaisissa ympäristöissä käytyjä samankaltaisia keskusteluja Suomessa ja Ruotsissa. Keskustelut on kerätty asiakaspalvelun, koulutuksen ja terveydenhoidon tilanteista, joissa suuri osa kodin ulkopuolisesta vuorovaikutuksesta tapahtuu. Projekti osallistuu myös kansainväliseen työhön kehittäessään plurisentristen kielten tutkimuksen ja variaatiopragmatiikan teoriaa. Lisäksi projektissa tuotetaan tuleviakin tutkimusprojekteja hyödyttävä tietokanta yhteistyössä ruotsalaisen kielipankin (Språkbanken) kanssa.
Kielikeittiöprojektissa tuotettiin uusia materiaaleja kielenoppimiseen ja kehitettiin ympäristöönsä reagoivien digitaalisten anturien käyttöä tehtävälähtöisessä kielenoppimisessa. Kehitetyssä menetelmässä keittiövälineisiin ja raaka-aineisiin kiinnitetään kiihtyvyysantureita, joiden ansiosta keittiössä työskentelevät kielenoppijat saavat välitöntä kielellistä palautetta liikutellessaan esineitä. Menetelmän käyttäjät oppivat kohdennetusti sanastoa ja kielioppia. Luokkahuoneessa kielenoppijat tavallisesti harjoittelevat kieltä eivätkä suorita arkisia askareita, ja vieraan kulttuurin tuominen luokkahuoneeseen voi olla vaikeaa. Kielikeittiössä suomenoppijat oppivat kieltä samalla kun suorittavat mielekästä tosielämän tehtävää ja kokevat suomalaista ruokakulttuuria. Projekti oli osa eurooppalaista LanCook-projektia, jossa kehitettiin seitsemän toimivaa, liikuteltavaa keittiötä, joissa kussakin voi opiskella seitsemää kieltä ja ruokakulttuuria. Kukin kielikeittiö koostuu kannettavasta tietokoneesta ja anturein varustelluista keittiövälineistä.
Projektin päämäärä oli edistää elinikäistä oppimista, ammatti- ja korkeakoulutusta, seitsemän eri kielen oppimista sekä kielellistä monimuotoisuutta. Tutkimus vaikuttaa kielikeittiöiden käyttäjiin, ja vapaasti saatavilla olevaa teknologiaa voi hyödyntää muissakin yhteyksissä.
(tulossa)
Kielen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vertailevaa tutkimusta on alettu tehdä aiempaa laajemmin viime vuosina. Kiinnostusta ovat herättäneet erityisesti eri kulttuureissa esiintyvän luonnollisen vuorovaikutuksen yhteiset ja eroavat piirteet. Tutkimusalaa on kutsuttu pragmaattiseksi typologiaksi ja vertailevaksi keskustelunanalyysiksi. Viimeaikainen tutkimus on tuottanut innovatiivisia metodeja sekä uusia, innostavia tutkimustuloksia. Tutkimusalan kasvaessa kasvaa myös tarve järjestelmälliselle ja vertailukelpoiselle tutkimusaineistolle eri kielistä ja kulttuureista.
Tässä projektissa kootaan aineistokorpus videoiduista arkisista vuorovaikutustilanteista useilla eurooppalaisilla kielillä. Samalla kehitetään yleiset toimintaohjeet vertailukelpoisen aineiston keräämiseksi. Ohjeissa käsitellään niin vuorovaikutustilanteiden valintaa (esim. paikka, toiminta, jäsenet) kuin teknisiä vaatimuksiakin. Valmis ohjeistus jaetaan laajemmin tutkimusyhteisön saataville, toiveena edistää kansainvälisen aineistotietokannan kokoamista sekä kielten ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vertailututkimusta maailmanlaajuisesti.
Prosodia ja pragmaattinen funktio seuraavan vuoron toistoissa on projekti, jossa tarkastellaan prosodian (eli puheen akustis-auditoristen post-leksikaalisten piirteiden) merkitystä seuraavan vuoron toistojen pragmaattisen funktion tunnistamisessa. Projektissa tutkitaan samaa ilmiötä viidessä eri kielessä: englannissa, suomessa, ranskassa, italiassa ja suomenruotsissa. Seuraavan vuoron toisto on yleinen ilmiö keskustelussa, ja se tarkoittaa edellisen puhujan vuoron osittaista tai kokonaista leksikaalista toistamista. Tässä projektissa keskitymme toistoihin, jotka osoittavat toistettavan materiaalin ongelmalliseksi ja joihin alkuperäinen puhuja tuottaa vastauksen – usein sellaisen, joka pyrkii korjaamaan ongelman. Aiempi tutkimus on osoittanut, että tällaiset toistot toimivat useissa erilaisissa pragmaattisissa tehtävissä. Mutta kuinka puhujat tunnistavat eri tehtävät? Miten vastaajat tietävät miten vastata? Tämän projektin päämäärä on selvittää millainen rooli prosodialla on (muiden vuorovaikutusresurssien ohella) tunnistamisprosessissa. Näkökulmamme on kieliä vertaileva, ja metodimme ovat kielitieteellisiä, kuten keskustelunanalyysi ja multimodaalinen analyysi. Lähestymme aihetta sekä määrällisesti että laadullisesti.
Hankkeessa etsitään keinoja, joilla voidaan tukea tilanteista kielenoppimista työn ohessa. Tutkimuksen kohteena on kielenoppijan itsenäinen mutta kuitenkin ympäristön tukemana tapahtuva kielenoppiminen osana normaaleja autenttisia työtilanteita. Osahankkeen tutkimusympäristönä on sairaala; sosiaali- ja terveysala on yksi maahanmuuttajia runsaasti työllistävistä ammattialoista.
Osahankkeen tavoitteena on kartoittaa olemassa olevia toimintatapoja ja kehittää konkreettisia työkaluja, joiden avulla tilanteista kielenoppimista voidaan tukea osana monikielisen työyhteisön arkea. Päämääränä on, että työntekijät saavat välineitä vahvistaa kielitaitoaan ja myös motivaatiotaan omaehtoiseen kielenopiskeluun. Työyhteisön suomenkieliset työntekijät saavat välineitä edesauttaa kollegoidensa kielitaidon kehittymistä. Mallien kehittämistä varten analysoidaan työpaikan autenttista vuorovaikutusta ja sen tarjoamia kielenoppimismahdollisuuksia.
Kielen ja vuorovaikutuksen yksiköt on Suomen Akatemian ja Japanin tiedesäätiön yhteisrahoittama tutkimushanke. Hankkeessa tutkitaan kielen yksiköiden roolia vuorovaikutuksessa. Viimeaikainen tutkimus osoittaa, että käyttäessään kieltä keskusteluissa puhujat eivät tukeudu pelkästään kieliopillisiin rakenteisiin vaan myös kiteytyneisiin sanontoihin, eleisiin ja kontekstuaaliseen tietoon. Äskettäin on jopa kyseenalaistettu, ovatko kielen yksiköt sellaisina kuin ne lingvistiikassa on perinteisesti määritelty edes kieltenvälisesti valideja. Toisaalta on myös pohdittu, onko niillä mitään tekemistä sen kanssa, miten osanottajat keskusteluissa todellisuudessa toimivat. Tässä hankeessa tarkastelemme ja vertailemme erikielisiä keskusteluaineistoja etsien vastausta kysymykseen, ovatko kielitieteellisesti määritellyt yksiköt todella relevantteja keskustelun osanottajille, ja jos ovat, missä määrin.
Taide työnä ja työvälineenä on vuorovaikutustutkijoiden ja taiteentekijöiden kolmivuotinen yhteishanke. Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään nuorille aikuisille suunnattua Kesätyöprojektia, jonka Kiasma-teatterin URB-festivaali toteuttaa yhdessä Helsingin kaupungin kanssa. Hankkeessa tutkitaan muun muassa sitä, millaisten asioiden ja taitojen oppimiseen taiteen tekeminen tarjoaa mahdollisuuden, miten taide vaikuttaa yhteisöllisyyden rakentumiseen, miten kesätyöprojekti vaikuttaa siihen osallistuneiden elämään ja valintoihin ja miten taiteen ammattilaisten toimintatavat rakentavat ja heijastavat taiteen tekemisen tavoitteita ja konventioita. Tuloksia esitellään sekä tieteen että taiteen keinoin. Hankkeessa tuotetaan tieteellisiä ja yleistajuisia julkaisuja sekä tehdään kesätyöprojektien osallistujista kertova dokumenttielokuva.
