Marraskuussa intersubjektiivisuusluennolla oli vieraana Dr. Spencer Hazel (Newcastle University). Hän luennoi otsikolla Reading one another – intersubjectivity and the constrains of orthodoxy. Luennollaan Hazel halusi muun muassa avata syitä siihen, miten kasvokkaista vuorovaikutusta teorisoidaan ja kuvataan. Vuorovaikutuksen tutkimuksessa on pitkät perinteet dialogin ja kielellisen vuorovaikutuksen kuvaamisessa, ja monesti esimerkiksi liikkeet, eleet ja kosketus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Hazel argumentoi eri vuorovaikutusaineistoista poimittujen monipuolisten esimerkkien avulla, että jos me todella olemme kiinnostuneita vuorovaikutuksesta, saatamme tehdä itsellemme karhunpalveluksen, jos emme pysty näkemään alkujaan vain muutamien vuorovaikutuksen ilmiöiden tutkimiseen tarkoitetun heuristisen tekniikan ulkopuolelle. Hazelin luento herätti yleisössä vilkasta keskustelua keskustelunanalyysin metodologian ydinkysymyksistä.
Lataa luennon abstrakti

Uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström (Helsingin yliopisto) luennoi lokakuun intersubjektiivisuusluennolla otsikolla Solipsism and the Possibility of Intersubjectivity. Solipsismi on Pihlströmin mukaan perustavanlaatuinen kysymys intersubjektiivisuudessa. Pihlström esitteli muun muassa eri solipsismin tyyppejä, kuitenkin keskittyen transsendentaaliin solipsismiin (transcendental solipsism) ja tähän liittyviin Ludwig Wittgensteinin teoksiin. Wittgensteinin teoksiin nojautuen, Pihlström liitti ajatuksen solipsismista intersubjektiivisuuden kysymyksiin.

Professori Anja Stukenbrock Lausannen yliopistosta avasi syksyn Helsinki Lectures on Intersubjectivity -luentosarjan otsikolla From noticings to extended sequences: exploring joint attention with mobile eye tracking. Hän käytti tutkimuksissaan silmän liikkeet tunnistavia laseja, jotka näyttävät, mihin käyttäjän katse kulloinkin kohdistuu. Stukenbrock havainnollisti lukuisten torilla kuvattujen videoesimerkkien avulla, miten katsetta käytetään yhdessä muun muassa sanallisten resurssien kanssa jakamaan ympäristössä esiintyviä ilmiöitä.
Lataa luennon abstrakti

Dosentti Mia Halonen Jyväskylän yliopistolta luennoi toukokuussa intersubjektiivisuudesta otsikolla Performance as analysis and reproduction of epistemic common ground. Halonen esitteli vuorovaikutuksen tutkimusta käsitteen performance avulla. Tätä näkökulmaa hän havainnollisti empiirisillä tapauksilla kolmesta eri tutkimuksesta, jotka sisälsivät esiintymistä televisio-ohjelmissa, sosiaalisen median tiloissa sekä peruskouluissa.
Lataa luennon abstrakti (pdf)

Ekumeniikan professori Risto Saarinen toimii Reason and Religious Recognition -huippuyksikön johtajana. Huhtikuussa hän luennoi huippuyksikössä tehtävästä tutkimuksesta ja intersubjektiivisuudesta. Saarinen käsitteli uskonnollista hyväksymistä (recognition) mm. maahanmuuton ja homoliittojen näkökulmasta. Saarisen mukaan monikulttuurisessa yhteiskunnassa tarvitaan paitsi suvaitsemista myös hyväksymistä, jotta yhteiskunta voi menestyä.
Lataa luennon abstrakti (pdf)

Maaliskuun intersubjektiivisuusluennon Translation and affect piti käännöstieteiden professori Kaisa Koskinen Tampereen yliopistosta. Koskinen esitti yleiskatsauksen siitä, miten affekti on käsitetty käännöstieteiden historiassa. Hän keskittyi myös affektin ja emootion asemaan nykyajan käännöstieteissä ja antoi esimerkkejä siitä, miten käsitteet ilmenevät sekä käytännön käännöstyössä että käännöstieteiden tutkimuksessa.

Kevään ensimmäisen Helsinki Lectures on Intersubjecitivity -luennon piti Afrikan tutkimuksen professori Axel Fleisch (Helsingin yliopisto). Fleisch on kiinnostunut siitä, kuinka merkitys rakentuu kielessä, ja luennon otsikko olikin Making sense and documenting meaning: semantic fieldwork on seNdebele and isiNdebele. Fleisch esitteli tutkimusryhmänsä metodologiaa ja lähestymistapaa Etelä-Afrikkalaisten kielten tutkimukseen. Tarkastelussa olleet kielet (seNdebele ja isiNdebele) ovat keskenään hyvin samanlaisia. Fleisch esitteli kielten jaettuja ja erottavia lingvistisiä piirteitä ja pohti näiden piirteiden alkuperiä.

Lataa luennon abstrakti (pdf)

Professori Minna Palander-Collin puhui vuoden viimeisellä Helsinki Lectures on Intersubjectivity -luennolla aiheesta Tracing Societal Change Through Linguistic Shifts. Hän esitteli aiempaa ja nykyistä tutkimusprojektiaan. Palander-Collin on yhdessä tutkimusryhmänsä kanssa tutkinut sosiolingvistiikkaa ja sosiaalihistoriaa. Hänen projektejaan yhdistävä tutkimuskysymys on, kuinka muutokset kielen käytänteissä ja sosiaalisissa tekijöissä ovat yhteydessä ja kuinka tämä suhde voidaan tieteessä operationalisoida eli esimerkiksi osoittaa ja mitata korpusaineistosta.

Marraskuun Helsinki Lectures on Intersubjectivity -luennon piti professori Simona Pekarek-Doehler (Neuchâtelin yliopisto) aiheesta Epistemics and the body: Turn-initial and turn-final uses of je sais pas ’I don’t know’ in French talk-in-interaction. Luennollaan hän käsitteli ranskan je sais pas (‘en tiedä’) -ilmaisun tehtäviä arkikeskustelussa vuoron alussa ja lopussa. Pekarek-Doehler tutkii vuoronalkuisia je sais pas -ilmaisuja vastauksissa kysymyksiin ja vuoronloppuisia je sais pas -ilmauksia, jotka sijoittuvat sekvenssin alkuun. Eri tavoin sijoittuvilla ilmauksilla on erilaisia tehtäviä.

Professori Raimo Tuomela (Helsingin yliopisto) oli syksyn 2016 ensimmäinen intersubjektivisuutta käsittelevä vierailijaluennoitsija. Tuomela on filosofi, joka on kirjoittanut erityisesti yhteiskuntatieteiden filosofiasta. Yksi hänen viimeisimmistä teoksistaan on ’Social ontology’(2013), jossa paneudutaan kollektiivisen intention eli jaettujen päämäärien/uskomusten määrittelyyn. Tuomelan luento esitteli yhtä kirjan keskeistä teemaa: erontekoa me-muotoisen ja minä-muotoisen intention välillä.

Kevään viimeisen Helsinki Lectures on Intersubjectivity -sarjan luennon piti professori Kristin Davidse otsikolla (Inter)subjecitivity in the English Noun Phrase: Synchrony and Diachrony. Luennollaan hän käsitteli englanninkielisen substantiivilausekkeen subjektiivisuutta ja intersubjektiivisuutta sekä kielen muuttumista. Davidse työskentelee professorina Leuvenin yliopistossa Belgiassa.

Helsinki Lectures on Intersubjectivity -luentosarjan huhtikuun luennon piti professori John W. Du Bois otsikolla Intersubjectivity as sociocognitive coupling – Dynamics of Dialogic Engagement. Luennollaan Du Bois esitti, miten keskustelukumppanit voivat liittyä vuorovaikutuksellisesti yhteen keskustelussa ja jopa kytkeytyä yhdeksi sosiokognitiiviseksi ja sosioaffektiiviseksi systeemiksi. Hän käsitteli esimerkiksi empatian merkitystä tällaisen intersubjektiivisuuden luomisessa.

Du Bois vieraili huippuyksikössä huhtikuussa. Hän toimii professorina Kalifornian yliopistossa Santa Barbaran kampuksella.

Akatemiatutkija Jutta Jokiranta (Helsingin yliopisto, Changes in Sacred Texts and Traditions –huippuyksikön tiiminjohtaja) luennoi kevään kolmannella Helsinki Lectures on Intersubjectivity -luennolla aiheesta Social sciences meet biblical studies: Conversations with social identity and magical agency. Jokiranta esitteli luennollaan eksegetiikkaa ja sosiaalitieteitä yhdistelevää tutkimusta: hän käsitteli sosiaalista identiteettiä ja rituaaleja muinaisissa teksteissä.

Kevään toisen Helsinki Lectures on Intersubjectivity -sarjan luennon piti emeritusprofessori Mikael Leiman (Itä-Suomen yliopisto), joka luennoi otsikolla Primary intersubjectivity – a myth? Luennossaan Leiman käsitteli intersubjektiivisuutta yksilön kehityksen alkuvaiheissa. Leimanin mukaan on olemassa kaksi merkkisysteemiä (sign system); primitiivinen ja kielellinen. Luennolla käsiteltiin erityisesti sitä, miten merkit vuorovaikutuksessa välittyvät.

Kevään ensimmäisen Helsinki Lectures on Intersubjectivity -sarjan luennon piti professori Dan Zahavi (University of Copenhagen). Hänen luentonsa otsikko oli Anonymity, intersubjectivity and the self-other differentiation. Zahavi työskentelee tällä hetkellä Kööpenhaminassa (Center for Subjectivity Research) yksikössä, jonka tutkimuskohde on huippuyksikkömme aiheelle hyvin läheinen. Luennossaan Zahavi pohti subjektiviteetin ja intersubjektiivisuuden syntyä, sekä esitteli erilaisia näkemyksiä, kuinka käsittää itsen ja toisen välinen suhde.

Vuoden 2015 Helsinki Lectures on Intersubjectivity – luentosarjan päätti professori Leelo Keevallik (Linköping University), joka luennoi otsikolla Non-lexical sounds and the embodied action. Keevallik havainnollisti aineistoesimerkkien kautta, kuinka äänteet ja kehollinen toiminta liittyvät yhteen mm. tanssitunneilla. Äänteellä tarkoitetaan tässä ei-sanallista ilmaisua, kuten wiuu. Käyttämällä äänteitä voidaan tuottaa rytmiä, luoda kontrastia erilaisten kehollisten toimintojen välille ja tätä kautta organisoida koko tanssiopetusta.

Syksyn toinen Helsinki Lectures on Intersubjectivity –luentosarjan puhuja oli professori Jyrki Kalliokoski (Helsingin yliopisto) otsikolla Intersubjectivity across norms, genres and linguistic resources. Kalliokoski esitteli, miten erilaisilla kielellisillä ja kulttuurisilla taustoilla varustetut puhujat hyödyntävät kielellisiä resurssejaan suorittaessaan erilaisia toimintoja. Hän myös pohti kieltenkäytössä vallitsevia normatiivisia käsityksiä, kuten ”oikean”, ”korrektin” ja ”natiivin” kielen ihannointia ja kysyi, meidän olisiko aika päivittää normistomme saavuttaakseemme intersubjektiivisuuden.

Professori Riikka Stewen (Taideyliopisto) käynnisti syksyn 2015 Helsinki Lectures on Intersubjectivity –luentosarjan. Luennon otsikko oli Intersubjectivity in Art History: Addressing the Viewer. Stewen esitteli taidehistorian näkökulmaa intersubjektiivisuuteen. Hän havainnollisti sekä renessanssiajan maalausten että nykytaiteen installaatioiden ja performanssien kautta, kuinka taideteos, tekijä ja katsoja ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Stewen toi esiin erityisesti nykytaiteessa korostuvan taiteilijoiden kiinnostuksen arkielämän kohtaamisiin. Taiteen näkyvyys ja vaikutus eivät rajoitu vain gallerioihin, vaan katsoja voi havahtua olevansa keskellä taideteosta esimerkiksi kävellessään kadulla. Stewen pohti myös, miten katsojan yhteiskunnallinen ja kulttuurinen tausta vaikuttaa havaintoihin taideteoksesta. Esimerkkinä hän käytti Yoko Onon teosta Cut Piece (1965), jossa tulkinnat teoksesta vaihtelevat esityskontekstin mukaan. Japanissa teos on liitetty Hiroshiman ydinpommin uhreihin, kun taas Yhdysvalloissa se on nähty feministisen näkökulman kautta.

Professori Rose McCabe (University of Exeter) jatkoi huippuyksikön intersubjektiivisuutta käsittelevää luentosarjaa puhumalla aiheesta Empirical Correlates of Intersubjectivity in Interaction: What are the Symptoms? McCabe on kliinisen kommunikaation professori. Hän on yksi harvoista tutkijoista, jotka yhdistävät keskustelunanalyysin ja edistykselliset teknologiavälitteiset metodit, kuten 3D-liikkeen tallennuksen ja tietokonemallinnetun lingvistiikan. Luennollaan hän esitteli monia kielellisiä ja ei-kielellisiä vuorovaikutustapoja, jotka voivat auttaa parantamaan potilaan ja lääkärin välistä hoitosuhdetta. McCabe keskittyi erityisesti kysymysten merkitykseen hoitosuhteessa ja siihen, kuinka lääkärin esittämien kysymysten erilaiset muotoilut heijastavat erilaista asennoitumista. Hän avasi myös muutamia käytäntöjä, joiden kautta voidaan auttaa lääkäreitä parantamaan taitojaan kohdata toinen ihminen.

Dosentti Sanna Vehviläinen (Työterveyslaitos) piti kevään toisen intersubjektiivisuus-luennon yhteisymmärryksestä ja kriittisestä palautteesta ohjauskeskusteluissa. Hänen luentonsa otsikko oli Understanding and critical feedback in academic supervision. Aluksi Vehviläinen esitti tapoja, joilla ymmärrystä on tutkittu ja käsitteellistetty eri tieteenalojen piirissä. Hän esitteli esimerkiksi kirjallisuudessa esiintyvän erottelun ymmärryksen väittämisestä ja osoittamisesta sekä ajatuksen syväoppimisesta pedagogisena tavoitteena.
Vehviläisen omassa aineistossa tämä ymmärryksen väittämisen ja osoittamisen ero tuli esiin mielenkiintoisella tavalla. Hänen esittämässään case-esimerkissä opinnäytetyön ohjaaja esitti opiskelijalle kriittistä palautetta, ja opiskelijan vastaus palautteeseen paljasti ymmärryksen ongelmia. Vehviläinen kysyi, voiko esimerkkikeskustelusta löytää piirteitä, jotka intensifioivat ja kärjistävät vuorovaikutuksessa esiintyviä ongelmia ja aiheuttavat kritiikin kehämäistä toistoa.

Professori Peter Auer (Freiburgin yliopisto) aloitti kevään luentosarjan puhumalla otsikolla Establishing intersubjectivity when it seems unlikely: Interaction with people suffering of severe cerebral palsy who use a computer to ’speak’. Luentonsa aluksi Auer vertaili eroja intersubjektiivisuutta käsittelevien perinteisten teorioiden ja uuden lähestymistavan välillä: ilmiötä tarkasteltiin kognitiivisuutta ja staattisuutta korostavien teorioiden sijaan kehollisuutta ja hetki hetkeltä rakentumista painottavasta näkökulmasta.
Auer puhui luennollaan siitä, miten tietokoneen käyttäminen kommunikaation apuvälineenä vaikuttaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Hän on tutkinut CP-vammaisia ihmisiä, jotka käyttävät tietokonetta apunaan kommunikoidessaan toisten ihmisten kanssa. Auer esitti aineistonsa avulla havaintoja siitä, miten toinen osapuoli voi keskustelussa suuntautua joko apuvälineeseen tai sen avulla kommunikoivaan keskustelukumppaniin. Hänen mukaansa erityisesti kehollisuus ja kehon liikkeet nousevat tällaisissa vuorovaikutustilanteissa merkityksellisiksi: niiden avulla keskustelussa voidaan luoda intersubjektiivisuutta.

TAPAHTUMAT 2014
TAPAHTUMAT 2013