Puheenjohtajat: tohtorikoulutettavat FM Maija Mäki ja FM Jussi Lehtonen, Turun yliopisto, Kansatiede (maija.j.maki(at) utu.fi, jussi.lehtonen(at)utu.fi)
Suomalaisessa kansatieteessä on jo kokemuksia tulevaisuudentutkimuksen käyttämisestä osana tutkimusta. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmät tuottavat ainutlaatuisia ja monipuolisia tulevaisuusorientoituneita aineistoja, joihin kohdistettu etnologinen katse on työryhmän käsittelyn kohteena. Monitieteisenä ja kansainvälisesti laajana sekä yhteiskunnallisesti merkittävänä tieteenalana tulevaisuudentutkimus luo monia, myös toistaiseksi hyödyntämättömiä mahdollisuuksia etnologiseen tutkimukseen.
Työryhmässä käsitellään moni- ja poikkitieteisen tulevaisuuksientutkimuksen (tulevaisuudentutkimus) mahdollisuuksia ja problematiikkaa suhteessa etnologiseen tutkimukseen ja tutkimustraditioon. Työryhmässä voidaan pohtia tulevaisuuksientutkimuksen periaatteita, käsitteitä ja menetelmiä tai niiden käytettävyyttä etnologisen tutkimuksen osana. Millaista aineistoa syntyy tulevaisuusorientoituneesta etnologisesta tutkimuksesta ja miten se eroaa perinteisenä pidetystä kansatieteellisestä aineistosta? Minkälaisiin tulkintoihin aineistot antavat mahdollisuuksia ja onko rajoitteita, jotka olisi huomioitava? Entä mitä tutkimuseettisiä erityiskysymyksiä nousee esille? Ja vice versa: mitä annettavaa etnologialla on yhteiskunnallista painoarvoa ja muutosvoimaa korostavalle tulevaisuuksientutkimukselle?
ABSTRAKTIT
Katariina Heikkilä, Anna Kirveennummi
kaheik(at)utu.fi; annatoi(at)utu.fi
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Huomisen jäljillä?
Etnologisten menetelmien ja näkökulmien hyödyntäminen tulevaisuusorientoituneessa projektityöskentelyssä
Kansatieteilijöinä olemme kiinnostuneita ihmisten arjesta ja erilaisista arjessa muuttuvista ilmiöistä. Ihmisten kokemukset, tavat ja käytänteet muodostavat samalla pohjan, jolta myös tulevaisuudentutkimus suuntaa katseensa kohti vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Esimerkiksi toimintaympäristöjen muutosten havainnointi tapahtuu pitkälti kokemusperäisen etnografisen tiedon kautta saatavia jäsennyksiä ja kategorioita hyödyntäen, mutta tulevaisuuskuvien muodostamisen kulttuurista dynamiikkaa ei tulevaisuudentutkimuksessa juurikaan ole problematisoitu.
Tarkastelemme esityksessämme kansatieteen ja tulevaisuudentutkimuksen yhtymäkohtia pääosin erilaisista projekteista saamiemme kokemusten pohjalta. Tavoitteena on hahmotella esityksen kautta tulevia tutkimuskysymyksiä siitä, millaisia mahdollisuuksia arjen ilmiöihin pureutuva kulttuurianalyysi voisi tarjota tulevaisuudentutkimukselle – ja päinvastoin: pohdimme olisiko tulevaisuudentutkimuksen tavoilla ajatella ja tuottaa tietoa ja rakentaa tulevaisuutta jotain annettavaa etnologialle?
Jussi Lehtonen
tohtorikoulutettava
Kansatiede, Turun yliopisto
jussi.lehtonen(at)utu.fi
Näkymiä suomalaisen maaseudun tulevaisuuteen
Tässä esityksessä käsittelen joitakin näkökulmia suomalaisen maaseudun tulevaisuuteen 2040-luvulla. Lähtökohtana on väitöskirjaani keräämäni aineisto sekä tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä rakentamani tulevaisuuskuvat ja skenaarioaihiot.
Suomen maaseutu on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenien aikana. Millaisia mahdollisuuksia suomalaisella maaseudulla on kolmenkymmenen vuoden kuluttua? Miten erilaiset palvelut voitaisiin järjestää kaupunkien ulkopuolella tulevaisuudessa? Vai onko mahdollista, että muuttoaalto maalle alkaakin voimistua, asukasmäärä nousee ja palvelutarjonta vahvistuu 2040-luvulle tultaessa?
Kerron esityksessäni lyhyesti keräämästäni ja käyttämästäni aineistosta sekä Delfoi- ja FAR-menetelmistä, joiden avulla olen hahmotellut suomalaisen maaseudun tulevaisuuskuvia ja skenaarioita. Tämän jälkeen nostan esiin joitakin näkökulmia siihen, millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voisi olla mahdollista toteuttaa tai vaihtoehtoisesti onko olemassa sellaisia tulevaisuuksia, jotka nykyhetkessä syystä tai toisesta katsotaankin vältettäviksi?
Maija Mäki
Tohtorikoulutettava
Kansatiede, Turun yliopisto
maija.j.maki(at)utu.fi
Metodologisia ratkaisuja, rajanvetoa ja ristiriitoja
Etnologisen tutkimusprosessin hahmottelua arkeologisen kulttuuriperinnön matkailukäytön tulevaisuuksista
Esitelmässäni keskityn tarkastelemaan väitöskirjatyön tutkimusprosessia kokonaisuutena, erityisesti siinä käytettävien metodien kautta. Esittelen kokemuksiani ja tutkimusprosessissa jatkossa käyttämiäni tulevaisuuksientutkimuksen menetelmiä (PESTEC, Horizontal scanning, Delfoi, J. Datorin skenaariomalli, virtuaalinen 3D-mallintaminen) ja pohdin niiden mahdollisuuksia ja haasteita osana etnologista tutkimusta. Tarkoituksena on käsitellä tutkimuksen metodologisia ratkaisuja prosessina ja nivoa käsittelyyn mahdollisesti mukaan myös tutkimuksen teoreettisia lähtökohtia.
Tutkimukseni käsittelee suomalaista arkeologista kulttuuriperintöä, erityisesti konkreettisia muinaisjäännöksiä, sekä niiden yhteyteen luotua matkailutoimintaa ja sen tulevaisuuksia. Esitelmässä nostan esille niitä teemoja ja näkökulmia, joita tutkimus on tuottanut tähän mennessä ja pohdin niiden merkitystä etnologisen tutkimustradition ja toisaalta tulevaisuuksientutkimuksen puolelta nousevan problematisoinnin kautta. Miten metodologiset ratkaisut toisaalta rajaavat ja toisaalta mahdollistavat monitieteistä, tulevaisuuksiin suuntautuvaa tutkimusta? Millaisia valintoja tutkimusprosessin aikana tehdään ja miten niitä voi perustella?
Kirsi Sonck
Tohtorikoulutettava
Kansatiede, Turun yliopisto
kirsi.m.sonck(at)utu.fi
Etnologiset menetelmät sopeutumisstrategioiden luomisessa
– Teoriaa, menetelmiä ja case
Yhteisötasolla tapahtuva sopeutuminen globaaleihin muutoksiin (mukaan lukien ilmastonmuutos) on monitieteinen tutkimusala, jolle etnologialla on paljon annettavaa. Usein sopeutumistutkimuksessa keskitytään – ’yhteisö’-käsitteestä huolimatta – ympäristöön, talouteen ja elinkeinoelämään. Ympäristön ja elinkeinojen muutokset vaikuttavat kuitenkin olennaisesti yhteisöjen arkielämään ja arkiseen päätöksentekoon. Arkisilla valinnoilla on suuri vaikutus elinkeinojen harjoittamiseen ja ympäristönkin hyvinvointiin. Kansatiede on perinteisesti arjen tutkimusta ja voi näin ollen paikata tämän aukon sopeutumistutkimuksessa.
Yhteisötason sopeutumistutkimuksessa on sisäänrakennettuna tulevaisuusorientoitunut tutkimusote. Yhteisöjen sopeutumista tutkittaessa looginen jatkumo historian ja nykyhetken kartoitukselle on sopeutumisstrategioiden luominen. Sopeutumisstrategioita luodaan pääasiassa päätöksentekijöille tulevaisuutta koskevien päätösten apuvälineiksi. Tällöin on tarpeen yhdistää kansatieteestä tuttuja teoreettisia viitekehyksiä ja metodeja tulevaisuuksien tutkimuksen metodien kanssa.
Omassa esitelmässäni esittelen keinoja yhdistää perinteisemmin etnologiaan tai antropologiaan yhdistettyjä teoreettisia viitekehyksiä ja metodeja tulevaisuuksien tutkimuksen ja luonnontieteellisten metodien kanssa oman tutkimukseni viitekehyksessä. Esittelen ne haasteet, ongelmat ja onnistumiset joita olen kohdannut kehittäessäni tutkimusmetodejani, ja nostan esille myös uusia tapoja tehdä etnologista tutkimusta.
Tutkimuskohteessani Rymättylässä on edelleen luontosidonnaisten elinkeinojen ympärille rakentuneita pienyhteisöjä. Heidän elämäntapaansa haastavat muutokset merellisessä ympäristössä, lainsäädäntö, kansainväliset markkinat, kulutustottumukset ja monet muut seikat. Väitöskirjatutkimuksessani keskityn alueen menneisiin sopeutumisstaregioihin, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen luomalla tulevaisuudenkuvia ja strategioita sopeutua näihin tulevaisuudenkuviin. Tutkimuksessani yhdistelen tieteellistä tietoaineistoa (esim. IPCC:n ilmastomallit ja kalakantojen liikehavainnoinit), etnografista aineistoa ja tulevaisuuksien tutkimuksen menetelmillä (esim. Delfoi) kerättyä aineistoa. Tutkimuksellani haluan lisätä yhteisön vaikuttamismahdollisuuksia osallistamalla heitä itse strategioiden luomiseen ja sitä kautta päätöksentekoon. Ongelmaksi nousee tällöin tutkijan toivottava rooli mahdollisimman näkymättömänä tarkkailijana. Ollako siis etnologi vai päätöksentekoon vaikuttaja? Vai voinko olla molempia?
Pirjo Kristiina Virtanen
Helsingin yliopisto, Maailman kulttuurien laitos, Latinaisen Amerikan tutkimus
Tulkinta, päätöksenteko ja Amazonian alkuperäiskansojen tiedonlähteet
Monille Amazonian alkuperäiskansoille unet ja samanistiset näyt ovat tärkeitä tiedonlähteitä. Ne ovat usein henkilökohtaisia kohtaamisista ns. ei-ihmisolentojen kanssa. Tarkastelen tässä esitelmässä apurinã- ja manchinerikansoja Brasiliassa, Länsi-Amazoniassa, ja heidän tapaansa käsitellä tulevaisuuden tapahtumat. Tutkimukseni on selvittänyt, miten kokemukset ei-ihmisolennoista ohjaavat mm. matkustamiseen, metsästykseen, politiikkaan ja kumppaneiden valintaan liittyvää päätöksentekoa. Unet ja samanistiset näyt tulkitaan suullisen historian ja perinteen kontekstissa. Työ tarkastelee, miten eri tiedonlähteitä ja sosiaalis-kosmologisten suhteiden ymmärrystä voidaan käyttää tulevaisuuden tutkimuksessa.
