Näitä asioita opimme Master Classissa

MC_iirisniinikoskiTutkimuksen merkitys kehitystyössä kirkastui

”Master Classin alussa ajatus siitä, että me voisimme porukalla löytää uusia ratkaisuja hyvinvointiyhteiskunnan ongelmiin tuntui jotenkin absurdilta. Koinkin kevään aikana suuren ahaa-elämyksen: jokainen meistä voi keksiä konkreettiisia ja uudenlaisia ratkaisuja vaikeilta tuntuviin yhteiskunnallisiin ongelmiin!

Toinen oivallukseni liittyy tutkimustiedon ja akateemisen osaamisen käyttöön kehitystyössä. Matkan varrella meitä kehotettiin etsimään kehityskohteistamme tutkimustietoa ja hyödyntämään sitä. Tajusin konkreettisesti, miten tutkimustieto solahtaa osaksi kehitystyötä ja mitä hyötyä siitä on prosessissa.”

Iiris Niinikoski, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja ja luokanopettajaopiskelija

 

MC_henrivirtaHyvä ratkaisu on monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen

”Olen tavannut Master Classin aikana todella mielenkiintoisia tyyppejä. On ollut hauskaa seurata osallistujana, miten näin ison porukan yhteisideointi toteutetaan lyhyessä ajassa. Olen vaikuttunut tuloksista!

Hyvä ratkaisu on usein hyvin yksinkertainen – vähän niin kuin treffisovellus Tinder, joka on vilahdellut usein esimerkkinä. Valtiotieteilijänä sitä lähtee usein ajattelemaan, että asiat ovat monimutkaisia ja silloin ratkaisut eivät voi olla yksinkertaisia. Näin ei kuitenkaan ole. Uusi mullistava idea voi olla hyvinkin yksinkertainen ja ketterä, eikä sen kehittelyyn ja toteutukseen aina tarvitse valjastaa välttämättä julkista sektoria.”

Henri Virta, taloustieteen ja maailmanpolitiikan opiskelija Helsingin yliopistosta

 

Poikkitieteellisyys avasi uusia näkökulmia MC_villesihto

”Master Classissa on ollut mielenkiintoista työskennellä poikkitieteellisessä ryhmässä. Se on avannut uusia näkökulmia asioihin ja auttanut ymmärtämään toisenlaisista taustoista tulevien ajatuksia. Hyvä idea on simppeli ja siinä eri näkökulmat on saatu sovitettua yhteen.

Olen tykännyt  siitä, että Master Classissa asioita on mietitty hyvin konkreettisella tasolla kädet savessa. Kevään aikana minulle on myös kirkastunut, miten tärkeää on, että projektia vedetään huolellisesti ja asiat suunnitellaan kunnolla.”

Ville Sihto, politiikan tutkimuksen opiskelija

 

MC_jussipakkasvirtaMentorina olen saanut paljon ideoita omaan työhöni

”Master Class on tutkimukseen perustuvaa vaikuttamista parhaimmillaan. Ongelmapohjainen opiskelu hyödyttää yhteiskuntaa aivan toisella tavalla kuin perinteiset keinot. On ollut mahtavaa huomata, miten sitoutuneita alumneja ja kumppaneita, kuten LähiTapiola, yliopistolla on. Voittajatiimi on saanut Helsingin Diakonissalaitokselta valtavasti apua ja tukea ideansa toteuttamiseen.

Oli ilo seurata, miten ideat lähtivät kevään aikana varovaisista yrityksistä lentoon. Lähes kaikilla ryhmillä oli lopuksi käsissään selkeä ja konkreettinen toteutusvalmis ratkaisu, jolla yhteiskunnallisia ongelmia pystytään lähestymään ja perkaamaan. Mentorina olen saanut jokaisesta sessiosta valtavasti uusia ideoita myös omaan tekemiseeni. Master Class on erittäin hieno ja nykyaikainen konsepti yliopistolta ja LähiTapiolalta!”

Jussi Pakkasvirta, valtiotieteellisen tiedekunnan politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen johtaja

Maahanmuuttajien uravalmennus voitti Master Classin

Master Class huipentui pitch-kilpailuun, jossa jokainen tiimi esitteli oman ideansa. Voittajatiimi Skills in Action toteuttaa ideansa kesän aikana.

Kilistelyn sijaan voittajatiimin pöydässä käy suhina. Hyvä yhteiskunta – Master Classin voittajatiimi Skills in Action kaivoi välittömästi kilpailun ratkettua kalenterit esiin ja rupesi heti suunnitteleman projektinsa seuraavia vaiheita. Kiirettä pitää: kesäkuussa he aikovat toteuttaa ideansa Helsingin Diakonissalaitoksella. Ruotsiin suuntautuvaan palkinto-opintomatkan aika koittaa syksyllä.

MC_voittajat2Skills in Action -ryhmään kuuluvat (vas.): Sanna Keskikylä, Anna Eskola, Katja Tavi, Annina Hirvonen, Hanne Dumur-Laanila ja Oona Paasolainen.

Skills in Action -ryhmä kehitti Master Classin aikana uravalmennuskonseptin, jossa sosionomiksi opiskelevat ulkomaalaiset vetävät maahanmuuttajille työllistymiseen tähtääviä kursseja kesäaikaan. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kesätöitä opiskelijoille, ja hyvä startti työllistymiseen vaikeammin työllistyville maahanmuuttajille.
Ryhmä uskoo, että työllistymisessä ja Suomeen sopeutumisessa osaa parhaiten auttaa sellainen henkilö, joka on itsekin käynyt läpi prosessin hiljattain. Tulevat sosionomit suunnittelevat kurssien sisällön itse ja suorittavat samalla opintoihin kuuluvan harjoittelun.
“Uravalmennuskurssien tavoitteena on, että ihmiset oppivat tunnistamaan ja hyödyntämään paremmin omia voimavarojaan”, sanoo ryhmän jäsen, yhteiskuntatieteiden maisteri ja sairaanhoitaja Sanna Keskikylä.

Skills in Action Academy ratkaisee kaksi yhteiskunnallista ongelmaa. Ensinnäkin monilla Suomessa kouluttautuvilla ulkomaalaisilla on vaikeuksia saada koulutustaan vastaavaa työtä. Näin heidän kulttuuritaustansa ja voimavaransa jäävät valjastamatta yhteiseksi hyödyksi. Toisekseen Suomi menee kesällä kiinni, ja moni maahanmuuttaja jää ilman intregroitumista ja työllistymistä edistävää toimintaa.
Ryhmä on jo rekrytoinut kolme toisen vuoden sosionomiopiskelijaa projektiin, ja heidän perehdytyksensä alkaa kesäkuussa. Sen jälkeen alkaa itse kurssi. Parhaillaan ryhmä hakee osallistujia kurssille.

”Olemme oppineet kevään aikana paljon ihan puolihuomaamatta”, sanoo Skills in Action -ryhmän Katja Tavi, joka työskentelee maahanmuuttovirastossa. Kuusihenkinen poppoo kiittelee vuolaasti Master Classissa käytettyjä oppimismenetelmiä. Ohjelman työpajojen fasilitoinnista vastasivat Demos Helsinki ja Avanto.
”Olemme tykänneet kovasti tekemällä oppii -asenteesta. Kun ottaa asioista itse selvää, oppii valtavasti”, sanoo ryhmän jäsen, LähiTapiolassa työskentelevä kauppatieteilijä Oona Paasolainen.
”Poikkitieteellisyys on ollut mahtavaa. Meillä kaikilla on ryhmässä erilaiset osaamisalueet ja ollaan käyty välillä hyvin kiivaitakin keskusteluja ja haastettu toisiamme.”
Samaa mieltä on myös Diakonissalaitoksella vapaaehtoiskoordinaattorina työskentelevä Annina Hirvonen: ”Huippua on ollut se, että ryhmässä on voinut haastaa ja kyseenalaistaa toisia turvallisesti, eikä kukaan ole ottanut nokkiinsa.”

MC_mentoritkatsoo3Mentorit LähiTapiolan varatoimitusjohtaja Mika Makkonen, LähiTapiolan kehitysjohtaja Mirva Martikkala, Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Maritta Törrönen, Sitran avustaja asiantuntija Kalle Nieminen, LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström, Helsingin Diakonissalaitoksen kehitysjohtaja Liisa Björklund, Helsingin yliopiston yhteyspäällikkö Pia Dolivo. Kutsuvieraana tilaisuudessa oli Kuntaliiton tutkija Elina Aaltio.

Toiseksi parhaaksi ideaksi Master Classin mentorit rankkasivat ”työelämän Tinderin” eli Jodeo-ryhmän, joka on kehittänyt nuorten työllistymistä edistävän mobiilisovelluksen. Sen avulla työnhakija ja työnantaja löytävät helpommin toisensa. Pronssia nappasi Palvelut pakettiin -ryhmä, jonka ratkaisussa senioripalveluita niputetaan yhteisruokailun ympärille.
Yksi Master Classin mentoreista, LähiTapiolan yhteiskuntavastuujohtaja Anu Pylkkänen oli tyytyväinen ryhmien esittelemiin ratkaisuihin.
”Ideoissa pyrittiin ihan oikeasti uudenlaisiin ratkaisuihin. Tykkäsin voittajien ideassa siitä, miten sen taustalla on kaunis ajatus siitä, että moni Suomeen tulevista kansainvälisistä opiskelijoista aidosti haluaa rikastuttaa yhteiskuntaamme ja antaa takaisin.”

Helsingin yliopisto ja LähiTapiola järjestivät Hyvä yhteiskunta – Master Classin nyt toista kertaa.
”LähiTapiolan yhteiskuntavastuulupaus on, että osallistumme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tätä se on konkreettisimmillaan”, Pylkkänen summaa.

Katso tästä kaikkien ryhmien valmiit ratkaisut.

Nämä ratkaisut masterclassilaiset kehittivät

Palvelut pakettiin
Palvelut pakettiin -toimintakonsepti kerää koululla järjestettävän senioriruokailun ympärille myös monia muita heille tarpeellisia palveluita, kuten terveys- ja neuvontapalveluita, vapaaehtoisten kohtaamista (esim. SPR:n ystäväpalvelu) ja ruokahuoltoa (S-ryhmä tai paikallisen yrittäjän toimittama, ennakkoon tilattu ruokakassi). Yhdellä uloslähtemiskerralla tulee hoidettua moni asia. Pakettiin kuuluu myös kuljetus.

MC_jodeopitchaa2Jodeo-sovellus
Jodeo on “työelämän Tinder”. Sovellus auttaa kiireisiä työnantajia ja työtä etsiviä nuoria löytämään toisensa. Applikaation ideana on yhdistää cv ja haastattelu. Palvelussa on salasanan takana työnantajalle suuri joukko hyviä työntekijöitä selkeine profiileineen. Työnantajan on mahdollista määritellä omissa asetuksissaan tarvitsemansa osaaja. Applikaatioon rekisteröityminen on yritykselle maksullista, mutta työnhakijalle ilmaista.

MC_yhteisöpalkka2_neliöYhteisöpalkka 
Kun toisilla on liikaa aikaa ja toisilla liian vähän aikaa, Yhteisöpalkka tuo eri ryhmät yhteen ja tasaa aikavajetta. Yhteisöpalkalla palkkatyön ulkopuolella oleva henkilö voi työskennellä yhteisöä hyödyttävissä tehtävissä muutamia tunteja viikossa esimerkiksi lasten tai vanhusten parissa. Työlämässä olevien kiire vähenee ja yhteisön monisukupolvinen vuorovaikutus lisääntyy.

Skills in Action
Skills in Action Academy on uravalmennuskonsepti, jossa sosionomiksi opiskelevat ulkomaalaiset vetävät maahanmuuttajille työllistymiseen tähtääviä kursseja kesäaikaan. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kesätöitä opiskelijoille, ja hyvä startti työllistymiseen vaikeammin työllistyville maahanmuuttajille. Tulevat sosionomit suunnittelevat kurssien sisällön itse ja suorittavat samalla opintoihin kuuluvan harjoittelun.

MC_annipitchaa2_neliö

Elämänvalintageneraattori
Elämänvalintageneraattori on sovellus, joka havainnollistaa erilaisten valintojen ja kulutuskäyttäytymisen taloudellisia vaikutuksia nuorille. Ensin käyttäjä vastaa muutamiin omia tulevaisuuden suunnitelmia koskeviin kysymyksiin ja sen jälkeen ohjelma piirtää niistä sekä tulo- että menokuvaajat sekä yhteiskunnan takaaman minimituloa osoittavan kuvaajan.

elämänvalintageneraattorinäkymä(Klikkaamalla näet kuvan kunnolla.)

Näitä ideoita Master Classissa kehitellään

Master Class on puolivälissä. Viisikymmentä nuorta asiantuntijaa ovat jakautuneet ryhmiin ja keskittyvät nyt jalostamaan konkreettisia ratkaisuja hyvinvointiyhteiskunnan parantamiseksi. Apua saavat ainakin työttömät, maahanmuuttajat, yksinäiset vanhukset ja vaikeiden päätösten edessä olevat nuoret. Pyysimme ryhmiltä maistiaisia kesken kuumimman kehitystyön.

MC_orasmaa

Elämänvalintageneraattori auttaa kiperissä valinnoissa

”Yksinkin pystyy vaikuttamaan yhteiskuntaan, kunhan vain tiedostaa, että kaikilla valinnoilla on vaikutusta. Ryhmämme kehittämä elämänvalintageneraattori on käyttäjäystävällinen verkkosovellus, joka auttaa nuorta ymmärtämään, mitä seurauksia omilla elämänvalinnoilla on hyvinvointiin. Se on kohdistettu nuorille, joiden on aika kiinnostua omasta taloudestaan. Käyttäjä kertoo tavoite-elintasonsa, koulutustoiveensa ja esimerkiksi asuinpaikkansa.

Näiden pohjalta elämänvalintageneraattori visualisoi infografiikat, jotka näyttävät, kohtaavatko tavoitteet ja suunnitelmat.

Kirkkain oivallus yksinäisempään työtapaan tottuneelle on ollut se, että eteenpäin meneminen tällaisessa kehitystyössä sisältää paljon myös palaamista, kiertämistä ja taaksepäin peruuttamista.”

Antto Orasmaa, avustava lakimies, asianajotoimisto Lexia

MC_esittely

Palvelut pakettiin -konsepti piristää seniorien päiviä

”Tärkein oivallus tässä vaiheessa ryhmätyötä on se, että hyvinvointipalvelujen kehittämisessä käyttäjän näkökulma on onnistumisen kannalta aina tärkein. Meidän ryhmämme kehittää ikääntyville ihmisille sosiaalisen ruokailun ympärille rakentuvaa palvelua.

Suomessa on paljon yksinäisiä ikäihmisiä, varsinkin haja-asutusalueilla. Palvelumme tarjoaa heille ruokaa, seuraa, terveyspalveluita ja tekemistä. Kehittämämme malli hyödyntää olemassa olevia resursseja, kuten julkisia tiloja, esimerkiksi kouluja sekä vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestötyötä, kuten vaikka Suomen Punaista Ristiä ja Marttoja.

Tavoite on, että palvelu on myös monistettavissa muille ryhmille. Yksikin ihminen pystyy muuttamaan yhteiskuntaa vaikuttamalla lähellä oleviin ihmisiin, omiin olosuhteisiinsa ja ympäristöön.”

 Heli Litja, avustusvalmistelija, Ray

MC_keskustelua

Uuden nosteen työsetelit vauhdittavat työllistymistä

”Kirkkain oivallukseni Master Classin puolivälissä on se, että päätöksenteko, joka ottaisi huomioon eri instituutiot ja erilaiset ihmisryhmät on suoraan sanottuna helkkarin vaikeaa.

Kun puhumme isoista asioista, tulisi kuitenkin tajuta se, että pienetkin toimintatapojen muutokset voivat johtaa isoihin muutoksiin tai säästöihin. Meidän ideamme on työseteli, jolla tuemme keskivaikean ryhmän työllistymistä.

Työseteleillä työttömän palkkaaminen tehdään työnantajalle joustavammaksi ja kannustavammaksi. Työsetelit annetaan yritykselle porrastetusti. Alkuvaiheessa työttömän työllistäjä saa lappuja käteen paksun nipun. Kun työntekijän osaaminen ja samalla arvo työnantajalle nousee, työsetelit vähenevät.”

Antti Kaihovaara, projektitutkija Kalevi Sorsa -säätiössä

Työelämän Tinder yhdistää työnhakijat ja työnantajat

”Tässä vaiheessa kehitystyötä olen jo oppinut sen, että kannattaisi ensimmäiseksi aina miettiä, mitä valmiita voimavaroja itsellä on jo käytössä. On nimittäin aika raskasta lähteä kehittämään uutta tuotetta täysin tyhjältä pöydältä.

Vaihdoimme Lammin työpajan jälkeen ideaamme. Vaikeasti työllistyvien työnhakukonsultoinnista olemme siirtyneet miettimään palvelua, joka kulkee toistaiseksi työnimellä ”Työelämän Tinder”. Sen tarkoituksena on auttaa nuoria työnhakijoita ja kiireisiä työnantajia löytämään toisensa niin kausi- kuin pidempiaikaisempienkin työsuhteiden merkeissä.

Hyödynnämme suositun treffisovellus Tinderin logiikkaa: visuaalisuutta, helppoa selailtavuutta ja ytimekkäitä tekstejä. Palvelussa olisi salasanan takana työnantajalle suuri joukko hyviä työntekijöitä selkeine profiileineen.”

Joonas Tuhkuri, valtiotieteiden kandidaatti

MC_pipetti

Kesäleirin järjestämisestä vauhtia työllistymiseen

”Suomeen saapuu paljon ulkomaalaisia opiskelijoita suorittamaan korkeakoulututkintoa, mutta opintojen jälkeen he lähtevät pois, koska eivät saa täältä töitä. Myös monilla Suomessa kasvaneilla maahanmuuttajilla on vaikea työllistyä.

Vastavalmistuneiden sosionomien työllistymistä voisi edistää heidän suunnittelema ja järjestämä kesäleiri esimerkiksi pakolaistaustaisille nuorille. Vastavalmistuneet saisivat alan työkokemusta ja samalla he toimisivat innostavana esimerkkinä leiriläisille.

Olen nauttinut kovasti Master Classin poikkitieteellisyydestä. Meidän ryhmästä löytyy valtavasti erilaista osaamista. Olen itse kauppatieteilijä, joten on ollut tosi antoisaa työskennellä ihmisten kanssa, jotka tuntevat laajasti esimerkiksi julkista ja kolmatta sektoria.”

Oona Paasolainen, yhteyspäällikkö, LähiTapiola

MC_hymyä

Yhteisöpalkka luo parempaa arkea kaikille

”Yhteisöpalkan ideana on tasata ihmisten aikatarpeita. Yhteisöpalkalla palkkatyön ulkopuolella oleva henkilö voi työskennellä yhteisöä hyödyttävissä tehtävissä muutamia tunteja viikossa helpottaen työelämässä olevien yhteisön jäsenten kiirettä ja lisäten yhteisön monisukupolvista kanssakäymistä.

Oivalsimme mentorointitapaamisissa, että idean ei tarvitse olla täysin uusi, vaan voimme kehittää jo olemassa olevaa toimintaa eteenpäin. Olemme etsineet ja löytäneetkin jo osin vastaavia kokeiluja, joista otamme seuraavaksi selvää. Muiden hyviä ja huonoja kokemuksia kannattaa hyödyntää omassa kehitystyössä.”

Laura Kontiala, ympäristöekonomian opiskelija ja kaupunginosa-aktiivi

Teksti: Annina Huhtala ja Maria Ruuska

Vakuuttaminen kietoutuu yhteiskunnan ytimeen

Riskinjakomekanismi, tuottoisaa liiketoimintaa vai hyvinvointiyhteiskunnan rakennuspalikka? Vakuutustoiminta on näitä kaikkia, sanoo Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Jyri Liukko. Hän ennustaa, että vakuuttaminen täydentää tulevaisuudessa sosiaaliturvaa yhä enemmän.

MC_kadunylitys3Mainoskuvassa kolme muskettisoturia kohottavat miekkansa yhteen. Henkivakuutuksen periaate: kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta, lukee alla.

Kun Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Jyri Liukko näki Salama-yhtiön vakuutusmainoksen vuodelta 1967, hän innostui. Kuva kiteyttää jotain olennaista vakuuttamisesta.

”Kyse on sattumasolidaarisuudesta, riskien ja vastuun jakamisesta etukäteen sovitulla tavalla. Vakuuttaminen on solidaarisuutta onnekkaiden ja epäonnekkaiden välillä”, Liukko selventää.

Samalle periaatteelle rakentuu myös hyvinvointiyhteiskunta. Liukko kutsuu vakuuttamista solidaarisuuskoneeksi: vakuutusmekanismi takaa, etteivät vakuutuksen piirissä olevat epäonnekkaat ole riippuvaisia onnekkaiden säälistä ja almuista. Sama pätee hyvinvointiyhteiskuntaan. Työttömien tai vanhusten toimeentulo ei ole muiden hyväntekeväisyyden varassa, vaan heikompien auttaminen on automatisoitu.

Voi melkein sanoa, että koko suomalainen sosiaaliturva perustuu vakuuttamiselle. Jos paha päivä koittaa, yhteiskunta kantaa osan riskistä. Sosiaaliturvan yhdessä ääripäässä ovat tiukkaan tarveharkintaan pohjautuvat avustukset kuten toimeentulotuki, joita maksetaan jälkikäteen. Toisessa päässä ovat lakisääteiset sosiaalivakuutukset: työeläkejärjestelmä, sairausvakuutusjärjestelmä ja työtapaturmavakuutus. Nämä sosiaaliturvan osat perustuvat etukäteen kerätyille maksuille, ja kun niiden ehdot täyttyvät, rahaa tulee ennalta sovitulla tavalla.

”Vakuuttaminen on silti aina myös poliittinen ja moraalinen kysymys: miten kone ohjelmoidaan ja mihin sitä käytetään”, Liukko muistuttaa.

Merenkävijöitä ja kauppiaita

Liikemiehet kerääntyvät satamakrouviin. On kyse isoista bisneksistä: tärkeä kauppa-alus on lähdössä pitkälle merimatkalle lastinaan kalliita kankaita. Kauppias ei uskalla luovuttaa arvokasta kuormaa kapteenin haltuun ilman takeita siitä, että haaksirikon sattuessa hän saa lastista korvauksen. Krouviin kokoontuneet, riskin jakamisesta kiinnostuneet miehet suostuvat ottamaan korvausvastuun kantaakseen – maksua vastaan, toki. Jos laiva pääsee perille, he saavat pitää maksun.

Vakuuttamisella on kahdet juuret. Kaupankäyntiin liittyvien vakuutusten lisäksi myös erilaiset yhteisöt varautuivat huonojen aikojen varalle keräämällä rahaa yhteen pussiin. Jos sato epäonnistui, jonkun talo paloi tai jonkun perheen elättäjä kuoli, toimeentulo turvattiin yhteisistä varoista.

Jo 1300-luvulla syntynyt merivakuutus on vanhimpia vakuuttamisen muotoja. Seuraavaksi kehittyivät palovakuutukset. Ihmisten vakuuttamisen historia on lyhyempi: henkivakuutusten myymistä pidettiin vielä 1800-luvun lopulla moraalittomana. Suomessa sosiaalivakuutuksen muodot kuten lakisääteiset työeläke- ja sairausvakuutusjärjestelmät kehittyivät muuhun Eurooppaan verrattuna myöhään, vasta hyvinvointivaltion muotoutuessa 1960-luvulla.

Tasa-arvossakin olemme olleet yllättävän hitaita: miehet ovat voineet saada puolison kuolemasta maksettavaa leskeneläkettä vasta vuodesta 1990 asti, koska miestä pidettiin siihen saakka yhä perheen elättäjänä.

Vakuuttamisen trendejä ohjaa politiikka

Poliittiset päätökset eivät säätele ainoastaan lakisääteisiä sosiaalivakuutuksia, vaan ne vaikuttavat myös vapaaehtoisiin vakuutuksiin. Vakuutusbisneksessä on trendejä, mutta niiden takaa löytyy yleensä poliittisia päätöksiä.

”Tuskin mikään muu ala on yhtä tiiviisti kietoutunut yhteiskuntaan ja poliittisiin päätöksiin kuin vakuutustoiminta”, Liukko summaa.

Tutkija antaa esimerkin: vuosituhannen vaihteessa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottaminen kasvatti suosiotaan hurjasti. Yhteiskunnallinen keskustelu kävi kuumana. Korvaisivatko yksityiset vakuutukset lakisääteisen työeläkejärjestelmän?

Kymmenessä vuodessa eläkevakuutusten suosio romahti. Kun vuonna 2003 niitä otettiin peräti 90 000, vuonna 2013 uusien vakuutusten lukumäärä oli vain hieman yli 800. Laskuun oli kaksi poliittista päätöstä: verotuen muuttuminen ja vakuutuksen nostamisen alaikärajan nostaminen, kun ennen ihmiset olivat ottaneet eläkevakuutuksen voidakseen jäädä eläkkeelle aikaisemmin.

Nyt samansävyistä keskustelua käydään lasten vapaaehtoisista sairauskuluvakuutuksista – ja aikuistenkin. Lasten sairauskuluvakuutukset ovat yleistyneet selvästi, mikä asettaa Liukon mukaan perheet epätasa-arvoiseen asemaan terveyspalveluiden saatavuuden suhteen. Hän ei silti usko niiden suosion rapauttavan julkista terveydenhuoltojärjestelmää.

”Suomalaisia terveyskeskuksia pidetään yhä laadukkaina. Mutta sairauskuluvakuutus helpottaa arkea: hoitoon pääsyn ajankohdan ja lääkärin voi valita.”

Toimeentulon täydentäjä

Pyydetään tutkijaa vetämään ennustajan turbaani päähän. Miten hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareille eli sosiaalivakuutuksille käy tulevaisuudessa? Saavatko nykyiset pari-kolmekymppiset koskaan eläkettä?

Liukko arvioi, että sosiaaliturvajärjestelmä kyllä säilyy.

”Voi olla, että sen taso hieman heikkenee. Silloin vapaaehtoisten vakuutusten merkitys toimeentulon täydentäjinä kasvaa.”

Lakisääteisten vakuutusten ehdot ovat kaikille samat, mutta vapaaehtoisten vakuutusten maksut määräytyvät vakuutusyhtiön tekemän riskiluokituksen perusteella. Vakuutus voidaan myös evätä kokonaan. Esimerkiksi vammaiselle lapselle ei välttämättä voi saada sairauskuluvakuutusta.

Jos sosiaaliturva muuttuu niin paljon, että vapaaehtoisten vakuutusten ottamisesta tulee ikään kuin puolipakollista, valtiolle tulee painetta säädellä vakuutustoimintaa tiukemmin. Riskiluokittelu on kuitenkin keskeinen osa vakuuttamista, eivätkä yhtiöt halua luopua siitä, Liukko sanoo.

”Vankka sosiaaliturvajärjestelmä on siis myös vakuutusyhtiöille mieleen.”

Hiilamo: Puhumme Suomesta yhä pikkukylänä

HeikkiHiilamo_masterclassHyvinvoinnin kova ydin -seminaarin pääpuhuja Heikki Hiilamon mielestä suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kärsii nostalgiasta.
“Haasteemme eivät ole niin erityislaatuisia kuin kuvittelemme”, Hiilamo sanoo.

Helsingin yliopiston tuore sosiaalipolitiikan professori on hyvinvointiyhteiskunnan voittaja, ilmaisella koulutuksella tohtoriksi väitellyt menestyjä, joka tutkii pääasiallisesti köyhyyttä. Hän on paitsi tiedemies, myös tietokirjailija ja palkittu entinen toimittaja. Viimeksi Hiilamo ilmoitti kannattavansa perustuloa. Media kohkaa lapsilisien leikkaamisesta ja budjettiriihestä, mutta professori lähestyy vyyhtiä aivan muusta kulmasta.

Keskustelu hyvinvointiyhteiskunnasta tai sen ongelmista on Hiilamon mielestä kotikutoista. Suomi on kuin pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa.
“Katsomme hirveän vähän sitä, miten suomalainen malli liittyy Eurooppaan tai muuhun maailmaan. Puhumme Suomesta eristäytyneenä paikkana ja unohdamme, että mallimme on globaalin talouden armoilla”, Hiilamo kritisoi.

Ongelmamme eivät ole muutenkaan niin erityisiä kuin kuvittelemme. Jos kääntäisimme katsetta muihin maihin, huomaisimme, että samojen ongelmien parissa painivat kaikki muutkin. Fiksu poimisi muilta onnistumisia ja toisaalta ottaisi opiksi myös virheistä.

Viikate varastoon

Kun talous kiristyy ja hyvinvointivaltio velkaantuu, patenttiratkaisuksi tarjotaan usein palveluiden leikkaamista. Tämä yksinkertainen ratkaisu saa Hiilamolta kehotuksen harkita vielä toisen kerran.
“Hyvinvointiyhteiskunnan karsiminen tarkoittaa sitä, että sosiaaliturvaa vähennetään ja ihmisten luottamusta heikennetään. En usko, että kukaan oikeasti tahtoo sitä”, hän sanoo.

Palveluiden karsimisen sijaan tulisi kriittisesti arvioida, kuinka tehokkaasti niitä tuotetaan. Hienoksi kehitykseksi hän nimeää kiistellyn sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen. Radikaali hanke osoittaa Hiilamon mielestä rohkeaa ajattelua ja halua muutokseen.
“Olen sitä mieltä, että avoimessa maailmassa julkisorganisaatioita pitää kirittää.”

Viikatteella uhkailu osoittaa professorin mielestä keskustelun heikkoa tasoa. Hyvinvointiyhteiskuntaa rasittaa lisäksi nostalgia. Yhteiskuntamalli on selvinnyt siksi, että se on joustanut eri aikoina esiintyvien tarpeiden mukaan joustavasti. Nyt uudistumiskyky on hukassa.

Lisää shoppailua

 Yhteiskuntamme tai valtion kassan suurin uhka ei Hiilamon mukaan ole tukia tarvitsevat vähäosaiset tai syrjäytyminen.
“Isompi haaste on saada hyvin toimeentuleva keskiluokka uskomaan tähän projektiin.”

Kun keskiluokka on vaurastunut, heistä on tullut myös nirsompia. Sitä on turha moralisoida, vaan muutokseen pitää reagoida. Hiilamon ratkaisu on poistaa pakkovalintoja ja lisätä ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa käyttämiinsä palveluihin. Esimerkiksi muiden Pohjoismaiden tapaan perusterveydenhuoltoon voitaisiin ottaa myös yksityisiä terveysasemia.

Entä mikä on Hiilamon tuomio? Olemmeko pulassa?
“Suomi velkaantuu, ja se on huolestuttavaa. Hyvinvointiyhteiskuntamallimme ei silti osoita romahdusta.”

Miten hyvinvointiyhteiskunta toimisi tehokkaammin?

Ensimmäisessä Master Class -tapaamisessa osallistujat miettivät, miten yhteiskunnan toimintaa voisi tehostaa hukkaamatta hyvinvointivaltion ydintä. Nyt kysymykseen vastaavat Master Class -osallistuja Emma Mustala, LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström ja Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarissa puhuva Olli Alanen Diakonissalaitokselta.

MC_hyvinvointiyhteiskuntakuva”Hallintouudistus on hyvä juttu”

”Luin hiljattain Ylen sivuilta, että valtion hallinnossa tullaan tekemään iso uudistus, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa rakenteita. Se kuulosti hyvältä idealta. Mielestäni on kannattavaa miettiä, voisiko asioita tehdä helpommin ja edullisemmin.

Toinen asia, mitä on hyvä tarkastella kriittisesti, on kuntien viiden vuoden irtisanomissuoja liitostilanteissa. Kun kohdalle sattuu useita yhdistymisiä peräkkäin, on syntynyt jopa 15 vuoden ketjutuksia.

Kolmanneksi miettisin vielä yritystukia, voisiko niitä vielä kohdistaa tarkemmin. Kuulin hiljattain työ- ja elinkeinoministeriön selvityksestä, jonka mukaan Suomessa maksettiin tehottomia ja vähän vaikuttavia yritystukia yhteensä jopa 668 miljoonaa euroa. Ensin pitäisi olla vahva idea, jota lähdetään tukemaan, ei niin, että tässä on rahaa ja lähdepä kehittelemään jotain.

Kehysriihen jälkeen tuntui siltä, että kaikilta edunvalvontatahoilta kuului tasaista napinaa, joten ehkä päätökset koskettivat tasapuolisesti melkein kaikkia yhteiskunnan osapuolia.”

Emma Mustala opiskelee toista vuotta valtioteitä Helsingin yliopiston Social- och kommunalhögskolanissa. Hän toimii parhaillaan Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin kansainvälisen jaoston puheenjohtaja.

MC_eläketurvaneliö”Toisen tutkinnon ilmaista suorittamista pitäisi harkita”

”Julkisen sektorin menot ovat Suomessa maailman korkeimmalla tasolla. Olemme oppineet pitämään mitä moninaisempia palveluja itsestäänselvyytenä. Luulen, että esimerkiksi kuntien hallinnosta säästöjä löytyy varmasti. Kuntaliitosten yhteydessä noudatettava viiden vuoden irtisanomissuoja estää tehostamisen, kun päällekkäisyyksiä ei päästä karsimaan. Yksityissektorilla ei olisi tällaiseen varaa.

Koulujen luokkakokoja voisi myös tarkastella vielä uudestaan. Suomessa on yli 30 lapsen koululuokkia vain 0,6 prosenttia. Suurimmassa osassa luokkia on 20–25 oppilasta ja koulunkäyntiavustaja. Mitä pienempi luokka ja enemmän henkilökuntaa, sitä enemmän kustannuksia. Uskon, että laadukasta opetusta pystyttäisiin antamaan, vaikka luokkakoko olisi vähän isompi. Taannoin luokissa oli yli neljäkymmentäkin lasta ja opetus oli hyvää. Lasten ongelmia ei ratkaista luokkakokoa pienentämällä vaan enemmänkin kotikasvatuksella.

EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden ja toisen tutkinnon suorittajien koulutuksen maksuttomuutta olisi hyvä tarkastella kriittisesti. Jos ulkomaalaiset opiskelijat jäisivät maksamaan tänne veroja, olisi ilmainen koulutus ymmärrettävää, mutta nyt päädymme usein vain Suomessa piipahtavien opintojen maksajiksi.

Toisen korkeakoulututkinnon suorittaminen on harvoin välttämätöntä työllistymisessä, joten voimme miettiä, onko kannattavaa, että yhteiskunta mahdollistaa myös sen ilmaiseksi.

Edellä mainittujen asioiden uudelleenpuntaroinnilla ei mielestäni vielä romuteta hyvinvointiyhteiskuntaa. Parikymmentä vuotta sitten pidimme Suomea myös hyvinvointiyhteiskuntana, vaikka palveluja oli huomattavasti nykyistä vähemmän.”

Jari Sundström on LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja.

MC_lapsiportaissaneliö”Rakenteiden sijasta pitäisi puhua enemmän palveluiden sisällöistä”

”Sote-uudistuksesta ja hyvinvointipalveluista keskustellaan oudon rakennehuuman vallassa. Kestävyysvajeesta on tullut mantra, jota hoemme, vaikka harva meistä edes tietää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Kun vetoaa siihen, tuntuu saavan viuhuttaa leikkuria kyseenalaistamatta.

Taloustieteilijät Lauri Holappa ja Jussi Ahokas avaavat Raha ja talous -blogissaan kansantajuisesti nykyisen talouspolitiikan taustalla olevia talousteoreettisia olettamia ja vaihtoehtoja sille. Heidän mukaansa nykyinen sopeuttamispolitiikka on johtamassa täysin eri suuntaan kuin mihin sillä pyritään. Suosittelen perehtymään.

Mielestäni voisimme ensin puhua palveluiden sisällöistä, eli siitä, millaiset palvelut toimivat ja sitten vasta miettiä, mitkä rakenteet tukisivat niitä. Poliitikot tuntevat usein huonosti esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmaisten arkea ja siksi palvelurakenteista on helpompi puhua kuin niiden sisällöistä. Kun palvelut ovat asiakaslähtöisiä, eli apua tarvitsevien aidoista tarpeista kumpuavia ja niihin vastaavia, syntyy myös säästöjä.

Asiakaslähtöisyyden puutteen lisäksi toinen iso ongelma on se, että hyväksi havaitut käytännöt ja toimintamallit eivät leviä ja juurru, koska niitä kehittänyt projekti tai hanke loppuu. Sosiaali- ja terveyspuolella tarvittaisiin pidempiaikaisempia panostuksia ja laaja-alaista koordinointia.

Tehoja sosiaali- ja terveyspalveluihin voisi hakea myös kolmannen sektorin ja kuntien nykyistä tiiviimmästä yhteistyöstä. Diakonissalaitoksen nuorten Vamos-palvelukokonaisuuteen on esimerkiksi integroitu kunnan tuottamia terveydenhuollon ja sosiaalityön palveluja.”

Olli Alanen työskentelee nuorten palvelujen koordinaattorina Helsingin Diakonissalaitoksen VAMOS-palvelukokonaisuudessa. Sen palvelut on suunnattu 16–29-vuotiaille helsinkiläisille ja espoolaisille nuorille. Toiminnan päätavoitteena on löytää nuorelle tie koulutukseen tai työelämään.