University of Helsinki
Tulehtunut rasvakudos lienee keskeinen tekijä tyypin 2 diabeteksen aiheuttavan insuliiniresistenssin patogeneesissä, mutta miten rasvakudos tulehtuu ja miksi lihavuuteen ei aina liitykään insuliiniresistenssiä on edelleen osin arvoituksellista. Outi Vaarala ja Hannele Yki-Järvinen innostuivat pohtimaan näitä kysymyksiä News & Views -katsauksessaan (Nat Rev Endocrinol 8, 323–325, 2012) hiljan ilmestyneen tutkimuksen pohjalta, missä osoitettiin helikobateeri-infektion lisäävän tyypin 2 diabeteksen riskiä (Diabetes Care 35, 520–525, 2012). Tulehtunut rasvakudos sisältää tyypillisesti runsaasti M1-tyypin makrofageja, mitkä ylläpitävät kroonista tulehdusta ja erittävät erilaisia sytokiineja ja kemokiineja.
Vaikka Vaarala ja Yki-Järvinen eivät olekaan aivan vakuuttuneita helikobakteeri-infektion roolista, he pohtivat katsauksessaan kuitenkin ansiokkaasti mekanismeja, joilla suolistobakteerit saattavat aiheuttaa insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen. Verenkierron lipopolysakkaridit ovat mahdollisesti avainasemassa. Ne voivat olla peräisin suolistosta esim. suolen seinämän “vuotamisen” tai suolen muuttuneen mikrobimaailman (“mikrobiotan”) vuoksi tai ovat päässeet verenkiertoon helikobakteeri-infektion seurauksena. Lipopolysakkaridit puolestaan pitävät yllä rasvakudoksen tulehdusreaktiota, makrofagien kertymistä sinne, ja sen seurauksena sytokiinien ja kemokiinien eritystä.
Useat tutkimukset ovat viime vuosina osoittaneet, että suoliston mikrobiotan muutokset voivat olla merkittävä tekijä insuliiniresistenssin synnyssä ja että diabeetikkojen suolen mikrobiota poikkeaa ei-diabeetikon vastaavasta (mm. Plos One 5, e9085, 2010). Myös hiljan julkaistu metagenomianalyysi (Nature 490, 55–60, 2012) osoitti, että suolen mikrobiotan koostumus on paitsi erilainen tyypin 2 diabeetikoilla ja kontrolleilla myös mahdollisesti hyödyllinen taudin ennusteen ja riskin arvioinnissa.
Tulehdusta ehkäisevät lääkkeet ja antibiootit voivat siis olla tulevia tyypin 2 diabeteksen hoitomuotoja. Ennen kuin tiedämme asioista enemmän – ja varmaan pian tiedämmekin –, painon hallinta ruokavaliolla ja liikunnalle on kuitenkin korvaamaton keino.
Vaarala, O. & Yki-Järvinen H. Should we treat infection or inflammation to prevent T2DM? Nat Rev Endocrinol 8, 323–2325, 2012.