Vanhan lääkkeen uusi indikaatio löytyi seulomalla: VEGF-inhibiittori Axitinibi estää leukemiasolujen kasvua

BCR-Abl1 fuusiogeeni on kroonisen myeloisen ja akuutin lymfaattisen leukemian tärkein onkogeeni. ABL1-inhibiittorit ovat parantaneet merkittävästi näiden leukemioiden ennustetta. Ongelmana ovat kuitenkin olleet inhibiittoreille vastustuskykyisten kloonien ilmaantuminen, jotka johtavat relapseihin. AMCH:n tutkijat testasivat syöpäsolujen herkkyyttä systemaattisesti useimmille tunnetuille syöpälääkkeille. Yllättäen VEGF-inhibiittorina tunnettu Axitinibi esti normaaleille inhibiittoreille resistentiksi muuttuneen BCR-Abl1(T3151) leukemian kasvua erittäin tehokkaasti. Havainto on tietysti hyvin yllättävä, koska Axitinibi ei estä lainkaan normaalia BCR-Abl1:tä eikä sen oletettu estävän mitään muuta kuin VEGF:ia ja sitä kautta syövän verisuonten kasvua. Tutkijat keräsivät kuitenkin näyttöä lääkkeen tehosta sekä biologisesti että biokemiallisesti. Sen perusteella he päättivät kokeilla Axtinibin tehoa potilaalla, jolla oli hoitoresistentti T3151 muoto kroonista myeloista leukemiaa. Potilas reagoikin hoitoon erittäin hyvin ja kantasolunsiirron jälkeen on tällä hetkellä tautivapaa. Mitä on tarinan opetus? Onkoproteiinien estäjien tehon heikkenemistä kannattaa estää antamalla samaan aikaan villityypin proteiinia estävän kanssa mutanttimuotoa estävää ainetta. Toinen viesti on tietysti se, että systemaattinen lääkeseula kannattaa. Vanhoistakin lääkkeistä voi löytyä apu yllättävissä tilanteissa.

Tea Pemovska, Eric Johnson, Mika Kontro, Gretchen A. Repasky, Jeffrey Chen, Peter Wells, Ciarán N. Cronin, Michele McTigue, Olli Kallioniemi, Kimmo Porkka, Brion W. Murray & Krister Wennerberg. Axitinib effectively inhibits BCR-ABL1(T315I) with a distinct binding conformation. Nature (2015) doi:10.1038/nature14119

Parkinson-lääkitys ja syöpäriski

Eturauhassyöpä ja Parkinsonin tauti ovat kumpikin ikääntyvien miesten vitsauksia. Niiden välillä ei kuitenkaan ole raportoitu olevan yhteyttä, ts. eturauhassyöpää esiintyy Parkinson-potilailla saman verran kuin samanikäisillä miehillä keskimäärin. Parkinsonin tautia hoidetaan tyypillisesti levodopalla. Levodopan päivittäistä vaikutusaikaa voidaan pidentää yhdistämällä lääkitys entakaponiin. Entakaponi hidastaa levodopan muuntumista tehottomaksi.

Kysymys eturauhassyövän ja Parkinson-lääkityksen välisestä yhteydestä nousi uudelleen esiin STRIDE-PD (Stalevo Reduction in Dyskinesia Evaluation–Parkinson’s Disease)-nimisessä kliinisessä tutkimuksessa. Siinä havaittiin nelinkertaisesti enemmän eturauhassyöpätapauksia potilaissa, jotka käyttivät samanaikaisesti levodopaa ja entakaponia verrattuna pelkästään levodopaa käyttäneisiin. Otos oli kuitenkin verrattain pieni, alle 250 miestä per ryhmä, ja Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA pyysi lisäselvitystä laajemmassa potilasaineistossa.

Dosentti Jari Haukan (Hjelt-Instituutti ja EPID Research Oy) johtamassa, Orion Pharman sponsoroimassa arkistotutkimuksessa selvitettiin tuhansien potilaiden aineistosta, onko levodopaa ja entakaponia samanaikaisesti käyttävillä kohonnut eturauhasssyöpäriski. Kohonnutta riskiä ei havaittu. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta mainiota suomalaista tietokantaa, Syöpäjärjestöjen ylläpitämää Suomen Syöpärekisteriä sekä Kelan reseptilääkerekisteriä.

Korhonen P, Kuoppamäki M, Prami T, Hoti F, Christopher S, Ellmén J, Aho V, Vahteristo M, Pukkala E, Haukka J. (2015) Entacapone and Prostate Cancer Risk in Patients With Parkinson’s Disease. Mov Disord [Epub ahead of print]

Abstract

Fyysinen aktiivisuus ja diabeettinen nefropatia – FinnDianen hedelmä nro. 126

Tyypin 1 diabetesta (T1D) sairastavien henkilöiden ennenaikaisen kuoleman riski on lisääntynyt. Tämä lisääntynyt kuolleisuus liittyy lähes yksinomaan diabeettisen munuaissairauden esiintymiseen. Näinollen on tärkeä oppia tuntemaan nefropatian riskitekijät. Suomalainen FinnDiane on merkittävimpiä T1D:n prospektiivisia tutkimuksia, joka keskittyy erityisesti tähän aiheeseen. Tämä Per-Henrik Groopin johtama hanke on yksi hyvä selitys siihen, miksi suomalainen kliininen tutkimus on maailman kärkikastissa. Tutkimukseen on vuodesta 1997 osallistunut n. 5000 tyypin 1 diabeetikkoa, joiden genetiikkaa, riskitekijöitä ja diabetekseen liittyvien komplikaatioiden kehittymistä tutkitaan tarkasti. Tutkimus johtaa vuosittain useaan julkaisuun, joilla on suora merkitys kliiniselle toiminnalle; Web of Science – tietokannasta löytyy ennen tätä raporttia 125 julkaisua joiden tekijä on FinnDiane Study Group.

Tämänkertaisessa Viikon Julkaisussa FinnDiane-tutkijat ovat selvittäneet liikunnan merkitystä diabeettisen nefropatian etenemiseen. Analyysissa oli mukana n. 1400 T1D –potilasta, joiden vapaa-ajan liikuntatottumuksia kartoitettiin kyselylomakkeella ja munuaistaudin astetta arvioitiin virtsan albumiinierityksen perusteella. Tulokset osoittavat, että munuaistaudin etenemisen riski oli n. kaksinkertainen niillä diabeetikoilla, jotka eivät harrastaneet juuri lainkaan hengästymiseen johtavaa liikuntaa verrattuna niihin, jotka liikkuivat kohtalaisesti tai paljon. Mielenkiintoista on, että suojavaikutus näytti riippuvan enemmän liikunnan intensiteetistä kuin määrästä. Kuten saattoi odottaa, diabeteksen hoitotasapaino ja verenpaine olivat liikuntaa harrastaneilla jonkinverran paremmat, joten liikunnan positiiviset vaikutukset selittynevät insuliinin vaikutuksen paranemiseen perustuvien mekanismien kautta.

Tulos antaa jälleen yhden vankan perusteen kannustaa diabeetikoita(kin) liikkumaan säännöllisesti.

Wadén J, Tikkanen HK, Forsblom C, Harjutsalo V, Thorn LM, Saraheimo M, Tolonen
N, Rosengård-Bärlund M, Gordin D, Tikkanen HO, Groop PH; on behalf of the
FinnDiane Study Group. Leisure-time physical activity and development and
progression of diabetic nephropathy in type 1 diabetes: the FinnDiane Study.
Diabetologia. 2015 Jan 30. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 25634228.