Sonja Raunio, AGORAn koordinaattori, kirjoitus keväällä 2014

Yliopiston ylemmän ja alemman kerroksen väki

Tänä syksynä aloitin seitsemännen vuoteni yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijana Helsingin yliopistolla. Ensimmäisenä syksynä vuonna 2008, istuin usein Minerva-kirjaston lehtienlukusalissa lukemassa. Tapanani oli aina välillä nostaa katseeni kirjasta ylös kohti lasista kattoikkunaa ja taivasta. Siitä näkökulmasta visualisoitui myös se, miten olen oppinut näkemään yliopiston: erittäin hierarkisena. Ensimmäisen vuoden perustutkinto-opiskelijana istuin Siltavuorenpenger 5A:n pohjimmaisessa kerroksessa. Kaksi alinta kerrosta näytti täyttyvän päivittäin pääosin opiskelijoista. Kolme ylintä kerrosta oli varattu henkilökunnalle. Välissä sijaitsi Olivia, jossa kerrosten väki kohtasi.

Lehtienlukusalista on myöhemmin tullut Minerva-tori, joka on houkutellut kellarikerrokseen ihmisiä sekä yliopiston että yhteiskunnan huipulta. Selkeä hierarkia on siitä huolimatta olemassa. Hierarkiasta puhutaan myös Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen eettisissä periaatteissa: ”Työympäristönä yliopisto on hierarkkinen ja poikkeuksellisen kilpailullinen. Menestymistä mitataan ja se on tärkeä vertailutekijä. Monet yliopistolle tyypilliset piirteet tekevät siitä haastavan työyhteisön ja asettavat johtamiselle ja kommunikaation avoimuudelle erityisiä vaatimuksia.” (s. 8)

Yliopistovuosieni aikana olen oppinut sekä asettamaan itseni tiettyyn positioon tässä hierarkiassa että haastamaan positiotani. Toisten ihmisten, opettajien ja opiskelijoiden, avulla olen uskaltautunut erilaisiin tapahtumiin, sellaisiinkin joissa ei muita perustutkinto-opiskelijoita ole näkynyt. Aina se on ollut yhtä jännittävää mutta myös erittäin antoisaa. Ilman minua kannustaneita ihmisiä, en luultavasti olisi uskaltanut osallistua.

Näiden toisten ihmisten esimerkistä olen ymmärtänyt, ettei riitä että ajattelee mielessään kaikkien olevan tervetulleita. Joskus se on sanottava myös ääneen. Aina ei myöskään riitä, että vain sanotaan ääneen, vaan avoimuuden on käytävä ilmi teoissa. Tämän takia ajattelen, että on laitettava itsensä likoon.

Avauksia yhdessä tekemiseen, avoimuuteen ja osallisuuteen

Tänä syksynä aloitin opintojen ohessa työn tutkimuskeskus AGORAn koordinaattorina. Tehtäviini kuuluu muun muassa tiedottaminen, toiminnan näkyväksi tekeminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Opintojen aikana kokemani innoittamana haluan aloittaa yhteistyön perustutkinto-opiskelijoiden kanssa. Yhdessä tekeminen, avoimuuden lisääminen ja osallistumisen esteiden poistaminen ovat itselleni tärkeitä tavoitteita. Lukiessani eettiset periaatteet -asiakirjaa huomasin, että nämä asiat on kirjattu tavoitteeksi myös sinne (kts. Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen eettiset periaatteet, s. 8).

Lähestyin viime viikolla käyttäytymistieteellisen tiedekunnan perustutkinto-opiskelijoita sähköpostilla, jossa ilmaisin haluni tehdä yhteistyötä AGORAn toiminnasta ja painotusalueista (oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo koulutuksessa) kiinnostuneiden opiskelijoiden kanssa. Olen myös käynyt esittäytymässä yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden perusopintoihin kuuluvalla luennolla ja juttelemassa Aikuiskasvatuksen Killan hallituksen jäsenten kanssa.

Suunnitelmissa on tapaaminen opiskelijoiden kanssa, jossa voisimme miettiä yhdessä, miten me perustutkinto-opiskelijat voisimme toimia AGORAssa. Sen lisäksi ehdotan yhteislähtöjä avoimille luennoille, jos niihin meneminen yksin ei tunnu mukavalta. Ennen kaikkea haluan kutsua perustutkinto-opiskelijat osaksi sitä tutkimusyhteisöä, joka on AGORA.

Mukaan AGORA tutkimusyhteisöön

Jos kiinnostuit opiskelijoiden tapaamisesta, yhteislähdöistä tai sinulla on ideoita, joista haluaisit jutella, ole rohkeasti minuun yhteydessä. Sähköpostiosoitteeni on sonja.raunio(at)helsinki.fi Laita minulle sähköposti myös, jos olet kiinnostunut liittymään AGORAn sähköpostilistalle. Tietoa AGORAsta ja toiminnasta saa näiden nettisivujen ja sähköpostilistan lisäksi Facebookissa tai Twitterissä.

Tänne AGORAn nettisivujen Wall-osaan toivotaan kaikenlaisia kirjoituksia liittyen Agoran painotusalueisiin (oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo koulutuksessa). Jos haluat kirjoittaa tänne, ole yhteydessä minuun.

Tekstissä on viitattu ”Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen eettiset periaatteet” -asiakirjaan, joka löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Osallisuutta mihin?

Mitä osallisuus sitten on ja miten sitä edistetään tai mikä sitä estää? Onko osallisuus sitä, että kaikkien on pakko osallistua? Kansantalouden näkökulmasta työelämään osallistumisen lisääminen näyttää tänä päivänä välttämättömältä. Työelämäosallisuutta on pyritty lisäämään aktivointipolitiikalla ja nuorisotakuulla. On synnytetty työllistymistä edistävää työtoimintaa, kuntouttavaa työtoimintaa, ammatillista kuntoutusta, harjoitteluja, kokeiluja ja valmennuksia. Osallistujille on tarjottu kannustimien ja sanktioiden avulla toimintaa ja tekemistä, jonka tuloksellisuudesta ei ole ollut takuita. Tärkeintä on ollut olla aktiivinen ja osallistua. Kovin vähän on annettu kohderyhmälle itselleen mahdollisuuksia määritellä, mitä osallisuutta edistävä toiminta on, miten ja millaisissa olosuhteissa sitä tehtäisiin ja miten sen onnistumista arvioitaisiin.

Erityisyys ja inkluusio

Koulutukseen osallistumista pidetään jo itsestään selvänä kaikille, mutta inkluusion suhteen ollaan eri mieltä. Onko siis täydellinen inkluusio, erilaiset oppijat kaikki samoissa opinahjoissa yhtäläisin mahdollisuuksin, mahdollista tai tavoiteltavaa? Miten silloin käy vertaisuuden, jos on ainokaisena omassa koulussaan? Entä onko erityisopetuksen, erityisryhmien ja erityiskoulujen ylläpito mahdollisuuksien tasa-arvoistamista vai segregaation ylläpitämistä? Entä kenen oppimistapa on erityistä? On puhuttu tyttöjen ja poikien eri tarpeista koulussa, vammaisten ja ei-vammaisten tarpeista, eri kulttuureista tulevien tarpeista jne. Kategorioita voidaan luoda loputtomasti, mutta johtaako se parempaan tasa-arvoon vai lisääkö se kategorioiden vahvistamista ja erojen voimistumista?

Mitä osallisuuden edistäminen voisi olla?

Vammaisten lasten ja nuorten näkökulmasta osallisuuden edistäminen voi yksinkertaisimmillaan olla henkilökohtaisen avustajan ja kuljetuksen joustavampaa järjestämistä sekä esteettömyyttä. Tai kokonaan uusia tapoja olla paikalla ja läsnä ilmaisemassa ajatuksiaan ja mielipiteitään.

Osallisuuden edistäminen on ennen kaikkea mahdollisuuksien näkemistä ja ratkaisujen keksimistä ongelmien ja esteiden sijaan. Tämä on välillä vaikeaa, sillä osallisuus edellyttää kaikilta osapuolilta suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden sietämistä. Ja ehkä välillä myös omasta edusta luopumista.

Kirjoittaja on Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön (Vamlas) toiminnanjohtaja. AGORA ja Vamlas ovat yhteistyökumppaneita.

University of Helsinki

Tag: Osallisuus

Pohdintoja ja pieniä tekoja osallisuudesta