Viikko 6: Maastossa seikkailua ja luonnonhasardeja

Morjens!

Tämän viikkoinen kurssikerta vei meidät hieman erilaisiin maisemiin, nimittäin rakkaiden GIS-luokkien sijaan seikkailimme Kumpulan lähiympäristössä Epicollect5 -paikkatietosovellukseen tutusuten. Keräsimme pistieitä (aka kohteita), joita me arvioimme kyseisen sovelluksen avulla. Arvoitavia seikkoja olivat esimerkiski turvallisuus ja viihtyvyys. Alle olen liittänyt kartan (Kuva 1), jossa olen interpoloinut meidän kurssikerrallamme kerätyt turvallisuusarvosanat erilaisista kohteista. Pisteet ovat luokiteltu saamiensa arvosanojen mukaan (1-5).

Kun tarkastelee karttaa, pistää siinä silmään etenkin Kumpulan ja Arabian välillä kulkevan Hämeentien risteyksen punainen väritys, joka viittaa turvattomuuteen. Hämeentie on erittäin suuri ja vilkas tie, joten en ihmettele, jos tämän ylittäminen ja vieressä kulkeminen koetaan turvattomaksi. Turvalliseksi koetaan muun muassa Kumpulan kampus -alue sekä lähiöalue, joka saavutetaan pian Arabian kauppakeskuskelta koilliseen kulkiessa. Näillä alueilla on mahdollisesti huomattavasti Hämeentien vartta rauhallisempaa, millä on suuri vaikutus koettuun turvallisuuteen.

Kuva 1. Koettu turvallisuus Kumpulan lähistössä.

Samaisella kurssikerralla saimme itsenäiseksi tehtäväksi hakea aineistoja muun muassa tulivuorista, maanjärisyksistä sekä meteoriittitörmäyksistä, joista jokainen sai räätälöidä karttoja kuten itse halusi. Omat karttani ovat liitettynä alle, joita on tällä viikolla poikkeuksellisen paljon. Taisin hieman innostua. 😀

Alla olevasta kartasta (Kuva 2), voidaan nähdä tulivuorten sijoittumisen maailmanlaajuisella tasolla. Voimme nopeasti erottaa Tyynenmeren tulirenkaan, joka kulkee Kaakkois- ja Itä-Aasian kautta Amerikoiden puolelle ja jatkaa kehämästä kulkuaan takaisin Aasiaan. Eri arvioiden mukaan tulirenkaan alueella tapahtuu jopa 90 prosenttia maailman maanjäristyksistä, ja siellä sijaitsee 75 prosenttia maailman aktiivista ja nukkuvista tulivuorista, joita on noin 450 kappaletta (Tekniikan maailma 2017). Kartan tulivuorisymboleiden huomataan olevan väriltään erilaisia: sinisävyiset ovat merenpinnan alla olevia tulivuoria (joiden laet voivat paikoin kuitenkin yltää pinnan yläpuolelle) ja punasävyiset ovat täysin merenpinnan yllä olevia tulivuoria.

Kuva 2. Tulivuorien maailmanlaajuinen levittäytyminen. Tulivuoret luokiteltuna niiden korkeuksien perusteella.

Jotta yllä olevasta kartasta saisi hieman selkoa, päätin tehdä siitä vielä kaksi erillistä karttaa, tarkentaen Kaakkois- ja Itä-Aasian- (Kuva 3) sekä Keski- ja Etelä-Amerikan (Kuva 4) alueita. Aasian aluetta kuvaavasta kartasta voi erottaa muun muassa syvänmerenhaudan, tarkemmin ottaen Mariaanien haudan, jossa tulivuoret ovat yksiä maapallomme syvimpiä, jopa 1 200-2 000 kilometriä syviä. Eteläistä Amerikkaa kuvaavasta kartasta huomataan taas Aasian kartasta päinvastaisen seikan, nimittäin Amerikoissa, pääasiassa Chilen rannikolla, tulivuoret ovat yksiä maapallomme korkeimpia: tulivuoret saavuttavat paikoin jopa 5 500-6 900 kilometrin korkeuden. Andien poimuvuoristolla on tähän suuri vaikutus.

Kuva 3. Tulivuorien keksittyminen Kaakkois-Aasiassa.
Kuva 4. Tulivuorien keskittyminen Keksi- ja Etelä-Amerikassa.

Sitten päästäänkin maanjäristyksien pariin. Alle olen liittänyt laatimani kartan (Kuva 5), joka kuvaa vuoden 1950 jälkeen tapahtuneita maanjäristyksiä, mitkä ovat olleet voimakkuuksiltaan yli 6 magnitudia. Huomataan, kuinka 6-6.7 magnitudin järistykset ovat hyvin paljon yleisempiä, kuin esimerkiski 8.8-9.5 magnitudin järistykset. Yli 7.5 magnitudin järistyksiä tapahtuukin Helsingin yliopiston Seismologian laitoksen mukaan vain 3 kertaa vuodessa. Karttani on niin tupaten täynnä pisteitä aikahaarukan ollessa niin laaja, niin suuri osa suurista järistystapauksista jää todennäköisesti muiden pisteiden peittoon. Mutta muun muassa Alaskan mantereelta on havaittavissa tämänkaltainen voimakas järistystapaus.

Kuva 5. Yli 6 magnitudin maanjärisystapaukset vuodesta 1950.

Ne, jotka tutkivat karttojani tarkkaan, saattoivatkin huomata, kuinka tulivuorien ja maanjärkistyksien maailmanlaajuisilla sijoittumisilla on yhtäläisyyksiä. Vastaus tähän löytyykin alla liittämästäni kuvasta, nimittäin litosfäärilaattoja kuvaavasta kartasta (Kuva 6). Huomataan karttoja vertaamalla, kuinka maanjäristystapaukset ja tulivuoret sijoittuvat litosfäärilaattojen rajakohdille. Laatat voivat sivuta tai törmätä toisiaan tai vaihtoehtoisesti liikkua toisistaan erkaantuen, mutta huomataan, suurimman osan näistä ilmiöistä ja hasardeista sijoittuvan juurikin laattojen törmäyssaumoihin. Maanjäristyksiä voi sattua missä tahansa, saumasta riippuen.

Kuvahaun tulos haulle mannerlaatat
Kuva 6. Litosfäärilaatat ja niiden liikesuunnat. (www.geologia.fi)

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, on esittelyssä kartta, joka kuvaa meteoriittien törmäyksiä maan pinnalle vuodesta 2000 alkaen. Itselleni tuli yllätyksenä karttaa laatiessa, kuinka tapaukset ovat näinkin yleisiä, ja myös se, kuinka merkittävä osa niistä ovat pudonneet Luoteis-Afrikan- sekä Lounais-Yhdysvaltojen alueille. Myös Omanin alueelle Intian Valtameren rannikolle on pudonnut huomattavan monta meteoriittia vuodesta 2000 tähän päivään. Huomasin Sannin tehneen lähes tulkoon samankaltaisen kartan, josta oli tehnyt myös hyvän huomion: “Kartasta voidaan huomata maapallon syrjäseuduilla olevan vähän meteoriitteja, mitä voidaan yksinkertaisesti selittää sillä, että korkean väkiluvun alueella meteoriitteja yksinkertaisesti havaitaan ja löydetään helpommin.”

Kuva 7. Meteoriittien törmäyksiä vuodesta 2000.

Tämän kurssikerran karttoihin olen poikkeuksellisen tyytyväinen kun vertaa kommenttejani kartoista edellisissä postauksissa. Ne ovat suhteellisen selkeitä, vaikkakin parannettavaa olisi tästä huolimatta. Esimerkiksi kuvan 5. aikahaarukkaa olisin voinut suosiolla pienentää, jolloin kartta olisi ollut hieman helppolukuisempi ja pisteet olisivat päässeet oikeuksiinsa.

Ensi kertaan!

xoxo, Amelia

 

Lähteet:

https://tekniikanmaailma.fi/tyynenmeren-tulirenkaan-tulivuoret-pelottelevat-taas-uusin-halytystila-nostettiin-japanissa/ (Luettu 22.2.2019)

http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjtietoa/perustietoa/kuinkausein.html (Luettu 22.2.2019)

Kuva 3. Mannerlaatat ja liikesuunnat.  http://www.geologia.fi/index.php/2018/05/20/laattatektoniikka/

Sanni Laaksonen. Kurssikerta 6.  (24.2.2019)    https://blogs.helsinki.fi/sanlaaks/ (Luettu 26.2.2019)

5 Replies to “Viikko 6: Maastossa seikkailua ja luonnonhasardeja”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *