Melkein kaikki Euroopan kaupungit puuhaavat tällä hetkellä innovaatioekosysteemien parissa. Startup-pöhinä saa eri maissa erilaisia muotoja. Suomessa toiveet ovat erityisen korkealla peliteollisuuden ja terveysteknologian osalta. Supercellin ja Rovion kansainvälinen menestys on innostanut muitakin pelifirmoja tavoittelemaan kansainvälistä menestystä. Terveysteknologian osalta taas korkean teknologian osaaminen ja poikkeuksellisen arvokkaiden biopankkien tuomat mahdollisuudet lisäävät Suomen mahdollisuuksia tiukkaan kilpaillulla alalla.

Helsingin kaupunki haluaa kehittää Viikistä biotalouden innovaatiokeskuksen. Paikalla ovat jo tärkeät tutkimuslaitokset: Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, farmasian tiedekunta, eläinlääketieteellinen tiedekunta sekä Luonnonvarakeskus, Ruokavirasto ja Suomen ympäristökeskus. Osaamiskeskittymä on siis paras mahdollinen innovaatioiden edistämiseksi.

Nyt paikalle pitäisi houkutella yrityksiä, jotka voivat hyödyntää yhteistä infrastruktuuria ja saada vauhtia tutkijoiden ideoista. Akateemisen kuplan ja yritysmaailman yhdistäminen ei ole kuitenkaan aivan mutkatonta.

Tutkija ja yrittäjä puhuvat usein eri kieltä. Sillanrakentajia ja tukea tarvitaan.

Suomen mahdollisuuksia kansainvälisessä kilpailussa lisää myös kotimainen rahoittajamme Business Finland, joka tulee yrityksiä vientiponnisteluissa ja rahoittaa tuotekehitystä. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten kannalta tärkeimmät rahoitusinstrumentit ovat tutkimuksesta liiketoimintaa (TUTL), jonka tarkoituksena on kaupallistaa tutkimuksesta syntyneet ideat, sekä Co-Innovation –instrumentti, jossa tutkimuslaitokset tuottavat uutta tietoa liiketoiminnan tarpeisiin.

Suomalaisten korkea koulutustaso edistää epäilemättä innovaatioiden syntyä – etenkin, jos ruokimme sitä: Kannustamme osaajia rajoja rikkovaan ajatteluun, poikkitieteellisyyteen ja yrittäjyyteen. Meidän pitää ohjata tutkijat kaupallistamaan keksintönsä.

ETLAn raportin Tutkimustiedonhyödyntäminen kestävän hyvinvoinnin lähteenä (2018) mukaan valtaosa keksinnöistä jää pöytälaatikkoihin, kun kukaan ei lähde edistämään niitä. Miksi ideat jäävät takataskuun?

Apua on saatavissa, mutta se ei ole aina tutkijoiden lähellä. Tutkimuksen ammattilainen ei poistu mielellään varman leivän äärestä yrittäjän epävarmaan maailmaan. Kuinka siis siirretään ideat eteenpäin, jotta ne pääsevät käyttöön?

Terveysalan yrittäjäksi ei ryhdytä noin vain, eikä tehtaita pystytetä tutkijoiden palkoilla. Monesti on viisainta on toimia yhteistyössä yritysten kanssa jo tutkimusvaiheessa.

Innovaatiot voidaan siirtää yritysten toteutettaviksi, kunhan tutkijaa palkitaan sopivalla tavalla ja yliopisto saa osansa kunniasta.

Lahjakas keksijä siirtää yrityskontaktinsa seuraavallekin sukupolvelle ja auttaa nuoret tutkijanalut polulle, josta saa poiketa niin halutessaan myös yrittäjyyteen. Tämä toki edellyttää yliopistolta panostusta myös yrittäjyyteen liittyvään koulutukseen.

Kiihdyttämöohjelmat jatkavat kotimaassa voittokulkuaan. Ne tarjoavat alkaville kasvunälkäisille yrityksille tukeaan: verkostoa, osaamista ja rahoitusta. Sitä Suomi tarvitsee, jotta startupit pääsevät skaalautumaan ja voivat laajentua kansainvälisiksi yrityksiksi.

Sen lisäksi meidän on huolehdittava Suomen houkuttelevuudesta. Start-upit eivät jää tänne, jos niillä ei ole mille rakentaa. Suomen pitää kiinnostaa sekä sijoittajia että ammattitaitoista työvoimaa. Asumis- ja vuokrakulut on pidettävä kurissa kaupungeissa, joihin alkavien yritysten odotetaan asettuvan.