Tekstin laativat DigiErko 5. vuosikurssin opiskelijat Marianne Seppälä, Johanna Norppa, Teija Luukas ja Anne Laitinen
Kaikkialle yhteiskuntaan ulottuva digitalisaatio haastaa opettajat kehittämään omaa digitaalista osaamistaan., jotta he pystyvät tukemaan ja ohjaamaan oppilaitaan 2000-luvun tietojen ja taitojen oppimiseen. Opettajan koulutuksessa pyritään vastaamaan tulevien opettajien osalta niin taitojen kehittymiseen kuin kehittää opettajaopiskelijan valmiuksia jatkuvaan itsensä ammatilliseen kehittämiseen työelämään siirryttyään. Opetustyössä jo olevien kohdalla taas yritetään löytää matalan osallistumiskynnyksen koulutusmuotoja, sillä perinteisiin täydennyskoulutuksiin osallistuminen on vähentynyt kouluarjen kiireiden vuoksi. (Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K., 2016)
Opettajan työ ei ole yksinäistä puuhaa oman luokan kesken. Koulu ja sen oppilaat ovat osa yhteiskuntaa ja sen pitäisi näkyä opettajan työssä. Epsteinin (2018) artikkelissa nostetaan esille se, että hyvässä kouluorganisaatiossa osataan ottaa huomioon ympäröivä yhteiskunta sekä oppilaiden perheet. Opettaja luo omalla sitoutumisellaan verkostoja oppilaiden perheisiin, joka omalta osaltaan tukee oppilaiden oppimista. Tärkeänä nähdään miten opettaja osaa olla yhteistyössä perheiden kanssa. Millaista sanastoa käytetään ja millä äänensävyllä huoltajien kanssa puhutaan. Lapsien ja nuorten koulutus on koko yhteisön vastuulla ja tämä pitäisi ammattitaitoisen opettajan ottaa huomioon. (Epstein J.L., 2018).
Nykyään näitä verkostoja pystyy rakentamaan laajemmin digitaalisuuden avulla. Wilman tai muun kodin ja koulun välisen yhteistyön työväline mahdollistaa sen, että viestin voi laittaa menemään usealle vastaanottajalle samalla kertaa. Koteihin voidaan pitää yhteyttä myös puhelimen tai videopuheluiden avulla. Opettajaan on helpompi saada yhteys. Kuten Epsteinin artikkelissa mainittiin sanasto ja äänensävy ovat myös sähköisissä yhteydenotoissa tärkeitä. On olennaista muistaa tapa, millä huoltajat kohdataan. Viestinnällä on suuri merkitys huoltajien kanssa rakennettavaan yhteistyöhön. Luottamuksen rakentaminen perheisiin on tärkeää ja hyvä verkostoituminen huoltajien kanssa auttaa opettajan työn tekemistä pitkällä tähtäimellä (Epstein J.L., 2018).
Opettajien tulee kuitenkin saada valmiuksia käyttää erilaisia digitalisaation tuomia mahdollisuuksia muodostamaan yhteyksiä huoltajien ja lähiympäristön verkostoihin. Tarvitaan siis ammatillista osaamista kehittävää ja lisäävää koulutusta. Opettajien sitoutuminen itsensä kehittämiseen ja saatujen oppien hyödyntäminen on parempaa, kun koulutus kytkeytyy luokkahuoneessa tapahtuvaan arjen työskentelyyn. (Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K., 2016).
Erillisten täydennyskoulutusten lisäksi keskeisenä ammatillisen kehittymisen muotona on osallistuminen erilaisiin verkostoihin. Verkostoja toimii eri tasoilla. Koulujen sisällä opettajat muodostavat verkoston, jossa jakavat toisilleen osaamistaan ja kokemuksiaan. Kunnan sisällä osaamisen jakamista tapahtuu koulujen kesken. Lisäksi on muodostunut alueellisia verkostoja kuntarajoja ylittäen. Kaikki nämä tasot toimivat yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan yhteistyötoimijoiden sekä yritysten kanssa toiminnan ja osaamisen kehittämiseksi. (Muijs, D., West, M. & Ainscow, M., 2010)
Yhteistyöverkostojen toiminnassa hyödynnetään digitalisaation tuomia mahdollisuuksia toimintaan ja verkostoitumiseen. Verkostotapaamisia järjestetään verkossa tai sosiaalisen median palvelujen kautta. Osa verkostoista on kohdennettu esimerkiksi tiettyyn oppimisen palveluun. Esimerkiksi Microsoftilla ja Googlella on molemmilla omat opettajien kouluttautumiseen ja vertaistukeen perustuvat osaamisverkostot. Osa verkostoista pyrkii toiminnassaan tuomaan tutkimuksellista tietoja ja tuottamaan myös tutkimusdataa niin opettajien kuin oppilaiden osaamisen kehittymisestä. Tutkimustulosten perusteella järjestetään sitten tarvittavaa koulutusta. Merkittävää osaamisen jakamista tapahtuu myös eri sosiaalisen mediaan palveluihin muodostuneista, erilaisille kohderyhmille ja toimijoille suunnatuissa verkostoissa. Mm. Facebookissa on runsaasti erilaisia opetukseen liittyviä verkostoja. Erilaisten verkostojen kautta saa yhteyden niin oman maan sisällä kuin kansainvälisestikin osaajiin. Opettajat hakeutuvat näihin verkostoihin mukaan oman kiinnostuksensa kautta. Tärkeää näissäkin verkostoissa kuitenkin on, että kullakin verkostolla tulee olla verkoston sisällä yhteinen tavoite, jonka vuoksi verkosto on muodostunut. Verkoston osallistujien erilaisuus on yhtä aikaa haaste, mutta myös toiminnan voimavara. (Muijs, D., West, M. & Ainscow, M., 2010)
Meillä blogin kirjoittajilla oman digipedagogisen osaamisen kehittämisen keskeisiä verkostoja tällä hetkellä on DigiErko-verkosto, jonka muodostaa niin tämä oma vuosikurssimme kuin aikaisempien vuosikurssien osallistujat. Meidän ammatillisen digipedagogisen globaaleja yhteistyöverkostoja ovat mm. Instagram, LinkedIn, eTwinning ja Erasmus + -hankkeiden verkostot. Nämä yhteistyöverkostot ovat kansainvälisiä digipedagogiikan osaamisen kehittämisen verkostoja. Meille osallistujille on olennaista ajassa eläminen ja ajan seuraaminen sekä ammatillinen digipedagogisen osaamisen kehittämisen laajentaminen kansalliselta tasolta kansainväliseksi. Jokainen näiden verkostojen jäsen tuo tärkeitä kokemuksia toisille jaettavaksi ja vastaavasti saa muilta niin vertaistukea kuin uusia ideoita vietäväksi omaan työyhteisöönsä. Verkoston osallistujien kautta osaaminen jakautuu edelleen työyhteisöihin ja sitä kautta hyödyntää myös oppilaiden osaamisen kehittymistä.
Lähteet
Epstein, J. L. (2018). School, family, and community partnerships in teachers’ professional work.Journal ofEducationforTeaching(JET), 44(3),397–406.
Hubers, M. D., Moolenaar, N. M., Schildkamp, K., Daly, A. J., Handelzalts, A. & Pieters, J. M. (2017). Share and succeed: The development of knowledge sharing and brokerage in data teams’ network structures. Research Papers in Education, 33(2),216–238.
Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K. (2016). Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus. Teoksessa H. Cantell, & A. Kallioniemi (toim.), Kansankynttilä keinulaudalla (s. 215–239). Jyväskylä: PS-kustannus.
Kukkonen, M. & Lavonen, J. (2014). Koulu, päiväkoti, kirjasto ja hoivakoti oman kylän verkostossa. Teoksessa H. Niemi & J. Multisilta (toim.), Rajaton luokkahuone (s. 152–174). Jyväskylä: PS-kustannus.
Muijs, D., West, M. & Ainscow, M. (2010). Why network? Theoretical perspectives on networking. School Effectiveness and School Improvement, 21(1),5–26.