”Ovatko yliopistonlehtorit turhia? Tutkimus osoittaa vertaisten tuen olevan avain opettajaksi oppimisessa”. Näin väitettiin lööpissämme, josta lähdimme ryhmän kanssa työstämään tutkimussuunnitelmaa. Erilaisten näkökulmien pohdinnan jälkeen päädyimme vertailemaan tutkimussuunnitelmassamme lehtorijohtoista opiskelua sekä ryhmätyöpainotteista opiskelua. Suunnitelmamme tutkimusjoukoksi valikoitui toisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijat, joiden voidaan olettaa tutustuneen toisiinsa ensimmäisenä opiskeluvuotena ja ryhmädynamiikan olevan toimivampaa kuin ensimmäisenä vuotena. Lisäksi tutkimme aiempia tutkimuksia aiheeseen liittyen ja niiden tuloksia, joista muodostamme tutkimuksen hypoteesin
Tapasimme maanantaina nimikkotutkijamme Auli Toomin, jonka tutkimuksen How does the learning environment in teacher education cultivate first year student teachers’ sense of professional agency in the professional community? saimme käsiteltäväksemme kurssin lopullista tutkijatenttiä varten. Määrällinen seurantatutkimus koski sitä, miten oppimisympäristö tukee ensimmäistä vuotta opettajaksi opiskelevien ammatillisen toimijuuden kokemuksen syntyä. Toom painotti tapaamisessa vertaisoppimisen merkitystä opettajaksi oppimisessa. Opiskelijakollegat sitoutuvat opiskeluyhteisöön ja vertaisten kanssa keskustelemalla saadaan tukea erilaisiin opiskelua koskeviin asioihin, kun asioita prosessoidaan yhdessä. Lisäksi Toom painotti, että lehtoreita tarvitaan edelleen asiantuntijaroolissa opiskelun tukena, sillä heillä on jäsentynyttä substanssitietoa sekä pedagogista ymmärrystä, jotka ovat keskeisiä oppimisprosessissa. Vertaisoppiminen ja lehtoripainotteinen opiskelu täydentävät toisiaan, eikä voida sanoa toisen olevan tärkeämpää.
Kriittisyys omaa tutkimusta kohtaan on olennaista ja yhtenä oppimistehtävänä kurssilla olikin arvostella oman ryhmän tutkimussuunnitelma. Mielestämme aiheemme on ajankohtainen ja kiinnostava. Aihe liittyy läheisesti ilmiöpohjaiseen oppimiseen, joka on suhteellisen uusi asia opetussuunnitelmissa. Suunnitelma oli myös realistinen, mutta pitkittäistutkimuksena saisimme enemmän aineistoa vahvistamaan tuloksia. Myös Toomin haastattelusta kävi ilmi, että hän käyttää tutkimukseensa pitkittäisseurantaa opiskelun aloituksesta työelämään saakka.
Haastattelun aikana tuli esiin paljon kehityskohteita luokanopettajaopintoihin liittyen. Toom kertoi saaneensa paljon positiivista palautetta opiskelijoilta liittyen harjoitteluihin ja vertaisoppimista hyödyntävään opetukseen, mutta yliopistolla hyödynnetään liian vähän opiskelijoiden toiveita ja ideoita. Opiskelua tulisi rohkeammin muokata opiskelijoiden toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan, mutta kuitenkin sisällyttäen tarvittavat teemat opetukseen. Toom toivoi, että hyvää ja positiivista ilmapiiriä tulisi tukea enemmän koulutuksessa.
Lööppimme aihe tulee esiin hyvin kurssin sisällössä, sillä kurssiin kuuluu sekä yhteiset luennot että omatoiminen ryhmätyöskentely. Jos tutkimussuunnitelmaa olisi lähtenyt jalostamaan yksin tai vaikka parin kanssa, ei siitä olisi tullut läheskään yhtä mielenkiintoinen kuin mitä se on nyt. Ryhmämme jäsenet ovat erilaisista lähtökohdista ja tätä pystyykin hyödyntämään ryhmätyöskentelyssä saaden monipuolisia näkökulmia eri aiheisiin liittyen. Moni ryhmämme jäsenistä oli alkuun hieman epävarmoja ryhmätyöskentelystä, mutta alusta lähtien ryhmä on toiminut moitteettomasti ja työskentely on ollut hauskaa ja antoisaa. Odotamme innolla tulevia ryhmätöitä luentoja unohtamatta.
Lähteet:
Toom, A. (2016). How does the learning environment in teacher education cultivate first year student teachers’ sense of professional agency in the professional community? Teaching and Teacher Education 63, 126-136.
Auli Toomin haastattelu, 2.10.2017.
Erittäin mielenkiintoista, erityisesti Auli Toomin ajatukset kehityskohteista liittyen luokanopettajaopintoihin sekä positiivisen ilmapiirin merkityksestä koulutyössä. Olisi mukavaa kuulla lisää.
Kiitos kommentista Henna! Toom kertoi, että opetusharjoitteluihin liittyen opiskelijat olivat antaneet paljon hyvää palautetta vertaisoppimisesta, mutta Toomin mielestä opiskelijoiden palautteita ei ole osattu kuunnella ja ottaa huomioon muussa opiskelussa. Hänen mielestään palaute on erittäin tärkeää ja olisi tärkeää että sitä kysyttäisiin muutenkin enemmän. Toom oli sitä mieltä, että lehtoreilla on tärkeää tietoa ja osaamista jaettavanaan, mutta jos opiskelijat otettaisiin mukaan kurssien kehittämiseen, niistä saataisiin kaikille antoisampia!
Mielenkiintoinen aihe! Lööpistä sai sellaisen kuvan, ettei yliopistonlehtoreita tarvittaisi enää lainkaan. Olitte kuitenkin hyvin avanneet todellista ideaa. Olitte kivasti verranneet aihetta meidän kurssimme sisältöön, ja pohtineet omia kokemuksia aiheeseen liittyen. Itselläni samanlaiset kokemukset. On ollut mukavaa ja antoisaa, vaikkakin hieman haastavaa välillä, että olemme joutuneet tekemään niin paljon omatoimista ryhmätyöskentelyä.
Kiitos kommentista Amanda 🙂 Mulla kanssa samat fiilikset, on ollut motivoivaa verrata tutkimuksen aihetta tähän kurssiin, kun tutkimuksessa on kyse juurikin siitä, miten me ollaan tällä kurssilla opiskeltu! Ja toisaalta, jos opiskelijoiden ehdotuksia olisi vaikka kesken kurssia kerätty ja niistä lähdetty yhdessä kehittämään kurssia, olisi esimerkiksi mainitsemiasi haastavia omatoimisia ryhmätöitä ehkä voitu vähän selkeyttää tai suunnitella toimivammaksi.
Toistan edellisiä, mutta mielenkiintoinen aihe kun voisimme itsekin olla tutkimuskohteena! Tästä aiheesta on myös helppo saada kiinni, koska varsinkin tämän kurssin osalta varmaankin myös erityisesti on käsillä “ammatillisen toimijuuden kokemuksen synty” mm. omien tutkimussuunnitelmien osalta. Tämän tutkimuksen kautta on myös hyvä varmasti pohtia monien tunnetta siitä, että “tarvitsemme lisää harjoittelua” yms. suhteessa siihen, että “vertaisoppiminen ja lehtoripainotteinen opiskelu täydentävät toisiaan, eikä voida sanoa toisen olevan tärkeämpää”, kuten ilmeisesti Toomi esitti.
Mielenkiintoinen teksti ja aihe!
Hyvin jäsennetty ja rakennettu kokonaisuus, joka teki lukukokemuksesta mielekkään.
Kiintoisaa olisi ollut kuulla Toomin ajatuksia esimerkiksi juuri ilmiöpohjaisesta oppimisesta yliopistokoulutuksessa.
Myös Toomin tutkimuksesta, josta mainitsitte olisi ollut mahdollisuuksien mukaan kiintoisaa kuulla lisää!
Pisteet opettajille, lööppi oli niin hyvin tehty, että sain happamia röyhtäyksiä, itse kun en ole millään tasolla ryhmäoppija. Tosin meikämandoliinon studio julmahuvi onkin toisessa tiedekunnassa, voin siellä sitten edgyillä vapaasti.
Didaktisessa tiedon oksennuksessa innokkaiden oppijoiden päihin on tietysti fokus muiden opettamisessa, mihin vertais-ja ryhmätyöskentely varmasti kattaakin mainiot puitteet.
Hauskaa, että on toivottu hyvän fiiliksen rakentamista opiskelijoille. Mitenköhän se käytännössä tulisi tapahtumaan?
Kiitos Ville kommentista 🙂 Olen samaa mieltä siinä, ettei ryhmäopiskelu ole kaikille paras vaihtoehto. Olen usein epämukavuusalueella kun tehdään tämän kaltaisia ryhmätöitä, mutta yllätyin tällä kurssilla siitä, miten paljon ryhmätyöskentely voi hyvin toimiessaan antaa! Opin ainakin sen, että vaikka en aina pitäisi ryhmätöistä, voin silti oppia muilta opiskelijoilta paljon. Toivottavasti kurssi on ollut sullekin antoisa 🙂
Toom ei puhunut paljoa siitä, miten fiilistä voisi yliopistolla kehittää. Tästä meidän täytyy ryhmän kanssa selvittää lisää ja ehkä haastaa Toomiakin siitä, ettei hän esittänyt mitään käytännön ratkaisuja mainitsemiinsa ongelmiin!
Haastattelun aikana tuli esiin paljon kehityskohteita luokanopettajaopintoihin liittyen ja että opiskelua tulisi rohkeammin muokata opiskelijoiden toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan, mutta kuitenkin sisällyttäen tarvittavat teemat opetukseen. Olisi kiinnostava kuulla, juttelitteko tarkemmin miten opiskelijoiden kuuntelu voisi toteuttaa käytännössä? Entä nousiko esiin muita kehityskohteita koulutuksessamme? Hienoa, että otitte esille sen, että ryhmän jäsenet ovat eri lähtökohdista ja että erilaisuus on rikkaus 🙂
Hei!
Keskustelussamme Auli Toomin kanssa emme syventyneet konkreettisiin tapoihin, joilla opiskelijoiden kuuntelemisen voisi esimerkiksi toteuttaa.
Keskustelussa ilmi tulleet opiskelijoiden palautteet koulutuksen kehityskohdista koskivat muun muassa opiskelijoiden mahdollisuutta vaikuttaa kurssitehtäviin, vertaisten kanssa toimimiseen sekä opintojen ja työelämän yhteyttä. Suurin osa Toomin saamasta opiskelijapalautteesta liittyi opetusharjoitteluun, ei niinkään opetukseen.
Tutkimusideanne on mielestäni hyvä! Olisi oikesti mielenkiintoista kuulla toisen vuoden luokanopettajaopiskelijoiden kommentteja kyseisestä asiasta.
Aihe tosiaan on ajankohtainen uuden opetussuunnitelmankin kannalta. Avasitte melko kattavasti, mutta kuitenkin tiiviisti räväkän klikkiotsikon taustoja ja todellisia motiiveja. Tutkimusajatus ja visio vaikuttaa toimivalta ja voitaneen olettaa, että lehtorit tosiaan jatkossakin ovat tarvittava voimavara.
Mielenkiintoinen teksti!
Minua jäi kiinnostamaan, voisiko vertaisoppimista hyödyntää pienten lasten opetuksessa, ja miten sitä voisi hyödyntää. Pienet lapset tarvitsevat arvioni mukaan kuitenkin paljon enemmän ohjausta.
Moi Eero!
Tästä ei osattu kysyä Toomilta mitään vielä kyseisen haastattelun aikana, todella mielenkiintoinen näkökulma! Täytyy ehdottomasti selvittää lisää 🙂 Luulisin kuitenkin, että yhteistyötaitoja ja ryhmätyöskentelyä voidaan jossain määrin opettaa jo hyvinkin pienille lapsille, toki eri tavalla kuin yliopisto-opiskelijoille.
Kommentit luokanopettajakoulutuksen kehittämiseen olivat mielenkiintoisia ja teksti oli mukavaa luettavaa.
Sulavasti kirjoitettu teksti, joka myös alkoi luontevasti!
Aihe on myös mielenkiintoinen, erityisesti sillä oma artikkelimme käsitteli monialaista ja ilmiöoppimista. Mielenkiintoista olisi myös tarkemmin tietää millaisia tutkimusmenetelmiä Toom itse oli käyttänyt.
On myös ihana kuulla, että ryhmätyö on lähtenyt sujumaan hyvin ja monipuolisia näkökulmia on tullut paljon!
Kiitos kommentista!
Tutkimuksessa Toom itse oli suosinut määrällistä tutkimusta, kyselylomakkeen muodossa. Eli siis opiskelijat olivat vastanneet 7-portaisella likert-asteikolla erilaisiin väitteisiin esimerkiksi “I’m not afraid to ask the other teachers for help”.
Avaamme asiaa kuitenkin lisää vielä word-tiedostossa, neljännen oppimistehtävän muodossa, ensi maanantaina! Stay tuned 😉
Todella mielenkiintoinen ja varmasti meitä luokanopettajaopiskelijoita kiinnostava aihe. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla lisää ilmiöpohjaisesta oppimisesta ja Toomin ajatuksista.
Helou Emma!
Ilmiöpohjainen oppiminen on jäänyt itsellenikin hieman vieraammaksi käsitteeksi, mutta käsittääkseni meidän kaikkien tulisi kuulla tästä mallista lisää vuoden 2016 opetussuunnitelman perusteissa. Pikainen tiedonhaku avasi minulle kuitenkin asiaa tämän verran:
“Ilmiöpohjaisella opetuksella ja oppimisella tarkoitetaan useimmiten oppiainerajoja rikkovaa, tutkivaa otetta oppimiseen. Lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt, joita tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa. ”
Lähde: http://www.edu.fi/perusopetus/elamankatsomustieto/ops2016_tukimateriaalit/tutkiva_oppiminen_ja_ilmiopohjaisuus
Ensi tapaamisella voisimmekin kysyä Auli Toomilta asiasta mielipiteitä ja kalastella vaikka hieman sisäpiiritietoa asiasta. =)
-Niilo, ryhmä 3
Todella mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe. Vertaiset monesti osaavat selittää opetettavan asian “samalla kielellä” varsinkin jos ovat itse ymmärtäneet sen ensin. Haasteena kuitenkin on, että kukaan ei ymmärrä yhdessä opiskeltavaa asiaa. Tällaisessa tilanteessa opettajan (myös yliopistonlehtorin) on tärkeää motivoida ongelmanratkaisuun ja myös tiedon etsimiseen oikeasta paikasta. Toki on tärkeää, että ryhmä itse lähtee ratkaisemaan ongelmaa ja selvittämään vastausta, mutta tämä on paljon kiinni ryhmän itseohjautuvuudesta. Varsinkin peruskouluasteella opettajan on myös hyvä tuntea ryhmänsä, ja sen mukaan antaa ryhmälle joko enemmän tilaa tehdä itse, tai ohjeistaa ja avustaa enemmän.
Joku ylempänä jo mainitsikin, ettei ryhmäopiskelu sovi kaikille. Olen samaa mieltä, mutta lisäisin vielä, että paljon on kiinni myös ryhmädynamiikasta. Toisessa ryhmässä opiskelu voi sujua paljon paremmin kuin toisessa. Itselläni on kokemuksia sekä huonosti että hyvin menneistä ryhmätyöskentelyistä, mutta pidän silti ryhmätyöskentelyä hyvänä (vaan en suinkaan ainoana) opiskelutekniikkana.