Viime kerralla jäimme pohtimaan muun muassa sitä, mitä menetelmää tutkimuksessamme käytetään (spoilerivaroitus: neurotieteellinen) ja mihin se oikeastaan keskittyy. Enä
ä ei tarvitse arvailla, mistä on kyse: nyt on nimittäin selvinnyt, että tutkimuksemme on oikeastaan jopa yli 20 tutkimusta yhdessä paketissa, jonka aiheena on musiikin vaikutus oppimiseen. Se on kirjallisuuskatsaus, jossa nimikkotutkijamme Minna Huotilainen käsittelee aihetta sekä oman tutkimuksensa että muiden tutkijoiden tekemien tutkimusten kautta. Näiden tutkimusten kokonaisuuden tarkoitus on selvittää, voiko musiikilla olla merkitystä oppimiseen ja oppimisen taitoihin, esimerkiksi analyyttiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja sosiaalisiin taitoihin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset, jotka aktiivisesti harrastavat musiikkia, eli soittavat säännöllisesti esimerkiksi musiikkiopistossa, oppivat paremmin kuin musiikkia harrastamattomat lapset. Tämä voi johtua myös siitä, että lapset, jotka päätyvät musiikin pariin, tulevat alunperinkin erilaisesta perhe- ja sosioekonomisesta taustasta kuin toinen ryhmä. (Hyde et al., 2009; Putkinen et al., 2014). Harrastuneisuuden lisäksi tärkeä tutkimuksissa esiin nouseva käsite on musiikki-interventio. Se tarkoittaa tässä kontekstissa oppitunteihin sisällytettyä musiikillista toimintaa, ja sen on todettu parantavan myös oppimista ja erityisesti verbaalisia taitoja (Moreno et al., (2011). Viimeisenä huomiona: myös vapaa-ajan ns. epävirallinen musiikin harrastaminen, eli sellainen, joka ei esimerkiksi tähtää jonkin instrumentin harjoitteluun, vaikuttaa oppimiseen. Vapaamuotoinen ja spontaani laulu, musiikin kuuntelu, tanssiminen ja muu musiikkiin liittyvä toiminta, jota ei ole ohjeistettu, parantaa erityises
ti keskittymiskykyä (Putkinen et al., 2013). Lisäksi se parantaa muun muassa sosiaalisia taitoja, yhteistyökykyä ja itsesäätelytaitoja.
Tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia, millaisia olimme odottaneetkin, mutta uusia ahaa-hetkiä syntyi lukiessa erityisesti tutkimusmenetelmien kiinnostavuuden osalta. Musiikin vaikutuksesta oppimiseen on puhuttu mediassa laajasti, joten se ei ole mikään uusi aihe tutkimukselle. Myös Huotilaisen kirjallisuuskatsauksesta huomasimme, että aihetta oli tutkittu jo hyvin monia kertoja ja eri näkökulmista, eli emme ole ainoita, jotka ovat tahtoneet selvittää tämän mysteerin. Oli jotenkin todella ihana lukea ja nähdä, että aihetta on tahdottu tarkastella todella monesta eri näkökulmasta, eri ikäluokkien kautta sekä usein puhtaan mielenkiinnon ja ihmettelyn kautta. Oma tutkijammekin oli lähtenyt tutkimaan aihetta juuri oman henkilökohtaisen kiinnostuksen kautta.
Kirjallisuuskatsauksen eri tutkimuksissa musiikin vaikutusta oppimiseen oli tutkittu esimerkiksi sekä neurologisilla (EEG) että kvantitatiivisilla menetelmillä (kyselyt, toiminnan seuraaminen). Jäimme miettimään sitä, ovatko nämä parhaita tapoja tutkia aihetta ja olisiko jokin toinen tapa ollut mahdollisesti parempi? Nämä menetelmät yhdistettyinä toisiinsa antavat sinänsä jo hyvin kattavia ja luotettavia tuloksia, mutta menetelmien kriittinen arviointi on silti tärkeää. Huotilainen käykin näitä tutkimustuloksiin mahdollisesti vaikuttavia muita tekijöitä läpi tutkimuksessaan. Esimerkkinä kyselyihin voidaan vastata hyvin eri tavoilla riippuen ihmisestä ja lasten oppimista voi edistää muutkin asiat kuin musiikki.
Artikkelin lisäksi saimme myös vihdoin mahdollisuuden haastatella nimikkotutkijaamme Minna Huotilaista, ja hankkimaan häneltä selvennyksiä ja vastauksia pohdintoihin, joita meillä on syntynyt ryhmätyöprosessin aikana. Miksi hän päätyi tutkimaan aihetta? Miten tutkimuksen tulokset olisivat sovellettavissa käytännön kouluarjessa? Kuinka monta kuutiometriä Juhla Mokkaa kului kirjallisuuskatsauksen kasaamisessa? Juhla Mokka -mysteeri jäi selvittämättä – ja kysymättä – mutta muuten saimme hyvin asiallisen ja laajan kattauksen monien vuosien tutkijakokemuksen pönkittämää tietoa niin käsittelemästämme tutkimuksesta, kuin paljon muustakin musiikin ja kasvatustieteen parissa tehdystä tutkimustyöstä.
Halusimme tietää onko tutkimustietoa jota meillä jo on, mahdollista hyödyntää konkreettisesti kouluarjessa tai vaikka uuden OPS:n laatimisessa. Huotilaisen mukaan kattavaa ja pätevää tutkimustietoa on vaikka muille jakaa, mutta sitä ei ole vielä hyödynnetty. Syitä tähän on monia. Päällimmäisenä esiin tuli kuitenkin taito- ja taideaineiden asema koulumaailmassa: monet opettajat ja muut ammattilaiset näkevät musiikin ja muut luovemmat oppiaineet vähemmän arvostettavina kuin esim. luonnontieteet. Lisäksi opetusalalla – ja etenkin uuden OPS:n laadinnassa – vallitsee ‘’väärinkäsitys siitä, että oppiaineet taistelevat toisiaan vastaan’’, tarkoittaen sitä että eri aineiden opettajat kokevat helposti, että mikäli jollekin toiselle aineelle annetaan lisää resursseja ja painoarvoa, se on heidän aineensa opetuksesta pois. Huotilainen kuitenkin esitti mahdollisen ratkaisun tähän ristiriitaan. Esimerkiksi, mikäli musiikkia halutaan lisätä päivittäiseen opetukseen, se voidaan integroida jonkin muun aineen oppitunteihin uhraamatta kummankaan aineen ‘’luokka-aikaa’’. Nykyinen ja tuleva OPS antaakin opettajalle vapaat kädet integroida halutessaan musiikkia opetukseen, mutta myös konkreettisempaa koulutusta asian suhteen toivotaan. Monet tutkijat – Huotilainen mukaan lukien – ovat herättäneet asiasta julkisuudessa keskustelua, jotta musiikin asemaa opetuksessa saataisiin parannettua niin virallisesti kuin yleisestikin ihmisten keskuudessa.
Tutkimuksessaan Huotilainen mainitsi että tieteelliset julkaisut kallistuvat useimmiten sellaisten tutkimusten julkaisemiseen joissa musiikilla on todettu olevan positiivinen vaikutus oppimiseen, ja vastavuoroisesti negatiivisia tai neutraaleja tuloksia raportoivat tutkimukset jäävät helposti julkaisematta. Kysyimme tästä Huotilaiselta, ja hänen vastauksensa avarsi ymmärrystämme yleisesti ottaen kaiken tieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Negatiivisia tuloksia raportoivan tutkimuksen julkaisussa on se ongelma, että kyseinen tutkimustulos voi olla yksinkertaisesti virheellisesti toteutetun tutkimustavan syytä. Vaikutuksettomuus taas on usein hyvin hankalaa todistaa, ja julkaisevan tahon näkökulmasta tällaiset tutkimukset eivät ole välttämättä tarpeeksi kiinnostavia tai huomiota herättäviä. Huotilaisen tutkimuksessa riski tällaisista tuloksista on minimoitu: kun musiikki-interventioita toteutetaan eri aineiden oppitunneilla ja eri-ikäisille oppilaille, saadaan paljon keskenään vertailukelpoista dataa. Voimme esimerkiksi vertailla kahta oppiainetta keskenään – jos oppiaine A:n kohdalla musiikilla todetaan positiivinen vaikutus oppilaiden omaksumistaitoihin ja oppiaine B:ssä taas vaikutus on neutraali, saadaan paljon pätevämpää näyttöä musiikin vaikutuksesta kuin jos olisimme raportoineet vain sen, että oppiaine B:ssä vaikutusta ei löydetty.
Mutta millaista tutkimusta alalla kaivataan tulevaisuudessa? Minkälaista tutkimusta me voisimme itse tulevaisuudessa tehdä? Huotilaisen mukaan seuraava ‘’suuri tuntematon’’ jota voisimme lähteä tutkimaan on erilaisten musiikillisten opetusmenetelmien konkreettinen toteutus luokkahuoneessa, ja näiden menetelmien ‘’juurruttaminen opettajien työkalupakkiin’’. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi ‘’Musatorni’’ – työasema jonka äärellä oppilaat pääsevät yhdessä soittamaan, säveltämään ja äänittämään, opettaen ryhmätyötaitoja ja kommunikaatiota musiikillisten valmiuksien ohella.
Tapaamisemme Huotilaisen kanssa oli monella tapaa avartava. Emme pelkästään saaneet lisätietoa interventiotutkimuksesta, vaan saimme myösarvokkaita työtapoja, käytäntöjä ja – mikä tärkeintä – kysymyksiä tulevaisuuden tutkimustyötä varten. Kuka olisikaan voinut uskoa että vuosikymmenien kokemuksella varustetun tutkijan kanssa keskustelu voisi olla hedelmällistä? Emme ainakaan me.
Arttu Brax, Noora Suomalainen, Mika Kuokkanen, Sini Kangas, Aleksi Suomilammi, Tiia Tukiainen, Elias Sarkkinen, Henna Suuronen, Matias Junttila, Joona Vuorinen
Lähteet:
Tervaniemi, M., Tao, S. & Huotilainen M. (2018). Promises of Music in Education?
Huotilainen Minna, Kasvatustieteiden professori, Helsingin yliopisto. Haastateltu 30.9.2019 Helsingissä
https://pixabay.com/illustrations/galaxy-head-man-eyes-glow-nature-3696060/
Mielenkiintoinen teksti! Osaltaan samoja aiheita olette pohtineet kuin meidänkin ryhmä, jolla on myös musa-aiheinen tutkimus. Mekin mietimme, miksi taito- ja taideaineet ovat tietyllä tapaa alempiarvoisempia kuin esim. juuri luonnontieteet. Huotilaisen ratkaisu, että musiikkia voi integroida muihin aineisiin, kuulostaa hyvältä!
Hauskat kuvat tuovat hyvän mielen, päivää piristi erityisesti eka kuva :DD
-Aino/ryhmä9
Saitte tulevan erityisopettajan pohtimaan miten itse voisin hyödyntää musiikkia opetuksessa, joten onnistunut teksti!
Pidin erityisesti kohdasta, jossa käsittelitte tutkimustulosten raportointia ja se herätti ajattelemaan tutkijan puolueettomuutta. Tehdäänkö tutkimusta oikeasti puhtaalta pöydältä vai miten paljon halu saada julkaisuihin päätyviä tuloksia vaikuttaa tutkimuksen lopputuloksiin tai jopa jo tutkimusasetelmaan?
Nyt kun olen lukenut useampia blogitekstejä mietin myös miksi me kurssin opiskelijat vaikutamme suhtautuvan ”omiin” tutkimuksiimme hyvin kritiikittömästi. Onko meidät tosiaan näin helppo vakuuttaa? Teillä oli muutamia huomioita ja kysymyksiä tutkimuksestanne, mistä pidin, mutta mikäli oikein ymmärsin nämä kysymykset olivat jo artikkelissanne näkyvissä. Ehkä kriittisiä ajatuksia alkaa nousta kun perehdytte tutkimukseen tarkemmin.
En ole tässä ryhmässä, mutta kommentoin silti 🙂 En usko, että meidän opiskelijajoukko ei taida kriittistä ajattelua. Ainakin omalla kohdallani meidän nimikkotutkimuksesta kriittisiä pointteja on noussut useita, mutta mielestäni niillä ei ole ollut merkitystä blogitekstiimme valitsemaamme aiheeseen. Blogitekstin näkökulma täytyy kuitenkin pystyä rajaamaan, ja uskon, että on helpompaa ja relevantimpaa kirjoittaa aiheesta jonka tutkimus on esittänyt hyvin, kuin siitä puuttuvista näkökulmista. Blogitekstin luonne antaa myös vapauksia tuottaa lennokkaampaakin tekstiä, kuin pelkkää tutkimuksen avaamista, ja moni ryhmä on tarttunut tähän mahdollisuuteen, mikä on mielestäni hienoa. Tällainen oma pohdinta ja tekstintuotto (mikäli se on laadukasta) osoittaa mielestäni monesti, että aiheen teoriaa on analysoitu kriittisesti (eri asia kuin kritisointi) ennen päätelmien kirjaamista blogiin. Tutkijatentissä taas on hyvä paikka jopa kritisoida.
Minusta on mielenkiintoista, että musiikilla voi olla suurikin vaikutus oppimiseen. Opettajat voisivat ehdottomasti hyödyntää musiikkia eri oppitunneilla. Opettajan tulee kuitenki ottaa huomioon se, että miten musiikkia voi hyödyntää. Osa oppilaista esimerkiksi keskittyy hyvin, kun saa kuunnella musiikkia samalla kun tekee tehtäviä. Osaa taas musiikin kuuntelu tehtäviä tehdessä häiritsee.
Teksti oli mielestäni hyvä kokonaisuus ja sisälsi hyvää pohdintaa.
Musiikilliset interventiot oli aiheena minulle uusi hyvin perinteisen perusopetuksen oppimäärän suorittaneena. Ehdottomasti aion ottaa omassa työssä pieneen empiiriseen testaukseen musiikin vaikutukset opiskeluun, tämä teksti herätti inspiraatiota!
Blogissa on hyvä aloitus; tutkimustulokset saavat mielenkiinnon heräämään ja lukemaan lisää. Teksti tempaa mukaansa ollen silti asiallista.
Kysymykset blogissa tuovat sujuvuutta tekstiin, jossa kuuluu sekä tutkijan että teidän ryhmäläisten ääni.
Katja / Ryhmä 10
Itsellä ei ole hirveää kokemusta musiikista ja sitä kautta en hirveästi tiedä musiikin vaikutuksista koulumenestykseen tai ylipäätänsä koulumaailmaan. Oli mielenkiintoista lukea teidän blogia ja nähdä miten iso hyöty musiikista on ! Lisäksi hienoja ja tärkeitä asioita olitte kerännyt tekstiinne.
Mielenkiintoinen aihe! Henkilökohtainen musiikillinen tietotaitoni ei ole kovin korkealla, joten en ole itse aiemmin pohtinut paljon musiikin käyttämistä osana oppimista. Musiikin integrointi osaksi muita oppiaineita kuulostaa mielenkiintoiselta!