Tunnilla jaettu lööppi sanoi näin: ”Kouluistako leikkikenttä? Tutkijan mukaan oppilailla pitäisi olla enemmän aikaa kouluissa omille jutuilleen. ” Klikkiotsikoiden tapaan ryhmämme tarttui yhteen sanaan, leikkiin. Kuvittelimme lähtevämme tutkimaan leikkiä ja sen vaikutusta koulunkäyntiin, mutta kuten otsikosta voi päätellä, luulimme väärin.
Saatuamme tutkijamme Jaakko Hilpön artikkelin Productive deviations: learner agency and intrest, huomasimme pian ettei kyse ollut lainkaan leikkimisestä. Mistä sitten oli kyse?
Artikkeli
Lyhyesti artikkelissa tutkittiin leikin sijasta mielenkiinto-ohjautuvaa oppimista kouluasetelmassa. Sitä on aiheena tutkittu paljon yhteydessä vapaa-ajan toimintaan, mutta sen yhdistäminen kouluympäristöön on ajatuksena melko uusi.
Mielenkiinto-ohjautuvaa toimintaa tutkittiin FUSE studion yhteydessä. FUSE on vaihtoehtoinen oppimisalue. Se toimii verkossa, ja sisältää erilaisia haasteita ja niihin pohjautuvia pulmia sekä projekteja. FUSE studio on kehitetty auttamaan oppilaita löytämään uusia mielenkiinnon kohteita sekä kehittymään ja oppimaan uutta STEAM– aiheissa;
Tutkijamme Hilpön artikkelissa on sosiokulttuurinen näkökulma. Toisin sanoen oppiminen nähdään sosiaalisena prosessina, johon vaikuttavat oppijan ympäristö ja sen tarjoamat mahdollisuudet, sekä oppijan kulttuurinen ja sosiaalinen historia. Artikkelissa ei asetettu hypoteeseja, vaan lähdettiin tutkimaan lasten oppimista FUSE studiossa kolmen tutkimuskysymyksen kautta:
How did the productive deviations start?
-Kuinka ”tuotteliaat sivupolut” alkoivat?
How did the students engage with these productive deviations?
- Kuinka oppilaat sitoutuivat näihin “tuotteliaisiin sivupolkuihin”?
In what ways did the other participants react to these productive deviations?
-Millä tavalla muut oppilaat reagoivat näihin tuotteliaisiin sivupolkuihin?
Productive deviations: termillä ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta, tutkija käytti itse mieluummin termiä offroading, ”polulta poikkeaminen”. Termillä tarkoitetaan (omatoimista) oppimista/tekemistä, joka on tuottavaa, mutta opettajan/ohjaajan tehtävänannon ulkopuolella, eli esim. opitaan jotain, joka ei kuulunut alkuperäiseen tuntisuunnitelmaan.
Tutkimusta varten kerättiin vuoden ajan etnografista videomateriaalia oppilaiden päähän asetetun kameran kautta FUSE Studio-tunneilla, joita oli kerran viikossa 90 minuuttia kerrallaan. Tutkimuksen tuloksissa tarkasteltiin oppilaiden tekemisiä sekä oppilaiden ja opettajien reagointia oppilaiden projekteihin.
Tapaaminen
Kun artikkeli oli luettu ja termit ratkaistu, alkoi valmistautumisen tutkijatapaamiseen. Pyrimme löytämään ns. “punaisen langan” käsiteltävästä materiaalista ja sen työstämään sen pohjalta konkreettisia kysymyksiä tutkijalle. Onneksemme ryhmämme on Crème de la crème, joten yhteinen sävel saavutettiin yllättävänkin mutkattomasti ja saimme valikoitua kourallisen kysymyksiä, jotka täydentäisivät joitakin hataria olettamuksiamme artikkelista. Pohjatyö oli siis tehty. Olimme kaikki valmiina suureen koitokseen; tutkijatapaamiseen.
Alkuun meitä kiinnosti, että kenen kanssa ylipäätään keskustelemme. Tässä pieni aikajana Jaakko Hilpön elämästä:
2001 Hilppö lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon luokanopettajalinjalle. Valmistumisen jälkeen hän toimi tutkimusavustajan hommissa.
2016 Hilppö väitteli lapsen toimijuuden tunteesta, tarkemmin lapsen oman toimijuuden tunteesta hyvinvoinnin lisääjänä ja opetuksen lähtökohtana.
2015 Sattuman kautta Hilpölle avautui mahdollisuus päästä tekemään tutkimusta Yhdysvaltoihin.
2019 Hilppö on näiden osien summana päätynyt istumaan Minervaan, kertomaan yhdeksälle innokkaalle fuksille omasta työstään tutkijana.
Kun esittelyt oltiin hoidettu, pääsimme itse keskusteluun. Aluksi kyselimme kaikkea maan ja taivaan väliltä tästä mysteerisestä FUSESTA. Fakta kuitenkin oli, ettei Hilpön tutkimus rajoittunut FUSEen, vaan ainoastaan tapahtui sen tarjoamissa puitteissa. Siispä kysyimme, että mitä tutkimus tarkalleen selvitti, ja saimme oivan vastauksen: Huomionarvoista artikkelissa oli se, miten oppilaan henkilökohtaiset tuotteliaat sivupolut hyödyttävät koko yhteisöä. Kun oppilas jakaa oppimiaan asioita, niistä tulee lopulta resursseja muiden oppilaiden käyttöön. Homma hallussa.
Kun tutkijatapaaminen oli ohitse, oli ilmassa hyvin ristiriitaisia tuntemuksia. Ryhmällämme oli ajatuksia suuntaan ja toiseen, mutta kolme nousivat esiin yli muiden.
Onko FUSE kaupallistettu? Kysyessämme Hilpöltä, että onko FUSE kaupallistettu, saimme hieman ympäripyöreän vastauksen ”No on ja ei”. Kokonaisuudessaan FUSE maksaa koululle n. 25 000€ kahden vuoden ajalta. Hinta kattaa verkkopohjaisen mallin sekä kaikki materiaalit (rakennusmateriaalit, kuvankäsittelyohjelmat yms.). FUSE on käytössä Yhdysvalloissa lähinnä julkisen sektorin kouluissa, jotka saavat mallin käyttöön hieman halvempaan hintaan. Mukana on myös muutamia yksityisiä kouluja, jotka maksavat FUSE:sta täyden hinnan.
Missä kriittisyys? Tutkijatapaamisen aikana nimikkotutkijamme ei esittänyt yhtäkään kriittistä mielipidettä tai ajatusta FUSEa kohtaan. Hilppö loi mielikuvan siitä, miten malli on täysin toimiva sekä motivoi kaikkia oppilaita opiskelemaan.
Hyvä keino innostaa lapsia ja luoda harrastusmahdollisuuksia. FUSEN yksi merkitys oli luoda oppilaille mahdollisuus toteuttaa oman kiinnostuksensa pohjalta erilaisia projekteja. Tällä tavoin joku lapsi saattoi saada ihan uuden perspektiivin vaikkapa matematiikkaan ja innostua siitä ihan uudella tavalla ja mahdollisesti huomata olevansa oppiaineessa ihan hyvä. Toisaalta jollekin FUSE saattoi olla arvokasta harrastusaikaa. Kaikilla ei välttämättä ole varaa kalliisiin harrastuksiin. Eräässä tutkijatapaamisessa esitellyssä videossa oppilas totesi, että tuntuu aivan kuin koulu loppuisi, kun FUSE- tunti alkaa.
Pohdinnat
Mitä kaikkea tämä artikkeli ja tutkijatapaaminen meille antoi? Varmasti uutta perspektiiviä. Ajatuksia, kriittisyyttä ja ehkä muutaman uuden sanan englannin kielen sanavarastoon. Maailmalla kehitellään jatkuvasti erilaisia menetelmiä, joiden avulla lapsia innostetaan oppimaan. Olisiko kannattavin tapa juuri mennä lasten mielenkiinto edellä? Onko tämän tyyppisissä menetelmissä ehkä parannettavaa, kehitettävää? Kuinka paljon näitä menetelmiä voi tai kannattaa kaupallistaa? Kuka tietää, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa joku meistä on etsimässä vastauksia näihin kysymyksiin.
Eetu: Koko tämä kurssi on yksi iso tuottelias sivupolku
Rosa: Nyt tuntuu, että kun tästä kurssista selviän, selviän kaikesta
Jatta: Kurssin myötä vahvistuu kokoajan siitä, että valitsin itselleni juuri oikean alan!
Ryhmä 1: Eetu Jokela, Aleksi Huhtala, Emma Raijas, Jatta Lahti, Saara Ojaniemi, Silja Järvi, Rosa Terehova, Anni Mikkonen, Janette Väänänen.
En ole tällaisesta FUSE:sta kuullutkaan. Olisi ollut mukava ehkä saada vähän syvällisempi avaus siitä mitä tämä oikein on? Olisin kaivannut jotain lähteitä ym.mistä voisin itse asiaan tutustua.
Olitte kivasti pohtineet itse asiaa ja jokaisen tuntemukset lopussa oli hauska lisä.
”Rosa: Nyt tuntuu, että kun tästä kurssista selviän, selviän kaikesta ” Samaistun !! :DD
Mielenkiintoinen aihe ja hyvät blogi ja esitys myös!
Yhdyn tuohon kritiikin kaipuuseen, vaikka ei se tuollaiseen havaitsevaan tutkimukseen taida kuuluakaan. Nämä oppilaslähtöiset oppimistavathan häviävät tutkimustiedon valossa selvästi opettajajohtoisille kun mitataan oppimisen tehokkuutta.
Asia ei kuitenkaan varmasti ole niin yksinkertainen – koulussa viihtymisellä kuitenkin on merkityksensä. Mitenköhän oppilas/opettaja -lähtöisyys ja esimerkiksi luovuus korreloivat? Tai miten koulun opetustavat näkyvät yksilön myöhemmässä tyytyväisyydessä ja menestymisessä elämässä? Ja onhan oppilaan sen hetkinenkin hyvinvointi ja tyytyväisyys huomioitava.
Oppilaslähtöisten menetelmien kannattajia sanotaan usein idealisteiksi, mutta eihän mikään valinta ole täysin ideologiavapaa.
Olipas hauska teksti, toitte ihanan rehellisesti esille fiiliksiänne! Mielenkiintoinen ja itselleni ihan uusi juttu tuo FUSE. Hyvä, että uskalsitte myös hieman kyseenalaistaa tutkijan kritiikittömyyttä. Itselleni heräsi kysymys siitä, mistä aika FUSE:n käyttämiseen otetaan kouluissa.
Mielenkiintoinen aihe ja hyviä ajatuksia ja näkökulmia, etenkin Tutkijan kritiikin puuttumisen huomioiminen!
Ps. Samaistun marin kommenttiin tästä kurssista
Muistan hyvin teidän lööpin pohjalta tehdyn tutkimussuunnitelman, joten oli mielenkiintoista nähdä, mistä oli oikeasti kyse. Aihe on todella mielenkiintoinen! Kiva, että toitte tekstissä esille tuntemuksianne tutkijatapaamisen jälkeen ja pohditte itse kriittisiä näkökulmia.
Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Ajankäyttö koulussa on tosiaan haastavaa, ja on innostavaa kuulla, mitä eri tapoja motivointiin ja opiskelun monipuolistamiseen voisi löytyä.
Olisin mielelläni lukenut enemmänkin pohdintaa aiheesta.