Ryhmä 10: Puolet koulun oppilaista on niin hukassa, ettet osaa ees kuvitella

”To be yourself in a world that is constantly trying to make you something else is the greatest accomplishment.”
-Ralph Waldo Emerson-

you got this GIF

Hän asetteli viimeisen tonnikalasäilykkeen hyllyyn. Etiketti siististi ohi kulkevia kohti, firman logo suorassa asemassa muiden tölkkien kuvioinnin kanssa. Se olikin sitten viimeinen. Hän katseli kynsiään, huomasi peukalon kynnen alla satunnaisen lian, vain pyyhkäistäkseen sen siististi pois. Hän suoristi vielä varmuuden vuoksi purkkirivistön, tarkasti tyhjän ostoskärryn pohjan ja korjasi lakkinsa asentoa. Hän odotti. Käytävää kulki mummo rollaattorinsa kanssa. Hän toivoi, että joku olisi tullut ja kertonut hänelle mitä hänen tehtäviinsä seuraavaksi kuuluisi. Kukaan ei tullut. Eivätkä työt harjoittelupaikassa jatkuneet seuraavana päivänä.

Tarinan ”hän” on ammatillisessa koulutuksessa opiskeleva nuorukainen, nimetkäämme vaikka Samueliksi. Vanhempiensa ja opettajiensa tuella ja avustuksella Samuel on selviytynyt peruskoulusta, mutta toisen asteen koulutus tuntuu olevan hänelle liikaa. Kuinka vastata omien opintojensa koostamisesta ja eteenpäin viemisestä, jos ei kotioloissa aina edes muista syödä, mikäli joku ei siihen erikseen kehota?

Edelleen tarinan voisi myös kertoa Samirasta, jonka tie suomalaisessa koulujärjestelmässä kävi valmistavan opetuksen ja pienluokkamuotoisen opetuksen jälkeen toisen asteen opintoihin rimaa hipoen. Mittavat kielelliset vaikeudet olivat oma haastava lukunsa peruskoulun oppimäärän suorittamisessa. Lisäksi koulukäyntiä haastoivat perhehistorian traumaattiset kokemukset, kulttuurilliset erot ikäluokkansa kanssa, sekä aikaisemman ainesisällöllisen tiedon puutteet. Koulunkäynnin ohella Samira kantoi suurta vastuuta perheen arjesta. Läksyjä Samira teki taskulampun valossa illalla, kun siivoaminen, kaupassakäynti, ruoanlaitto, tiskaus, pyykkihuolto ja pienempien sisarusten asiat oli hoidettu. Onneksi peruskoulun aikana Samira sai runsaasti tukea, apua ja ohjausta usealta läsnäolevalta ja välittävältä aikuiselta.

Kuinka ammatilliset opinnot sitten sujuvat Timillä, jonka suvussa ei ole arvostettu “valkolaista koulujärjestelmää” tai akateemisuutta koko peruskoulun aikana? Koulussa läsnäolemista ei tuettu muuten kuin sosiaalitoimen interventioiden myötä puolipakolla. Pikemminkin päinvastoin. Tämä näkyi kokonaisvaltaisena ja mittavana tuentarpeena hänen peruskoulu-urallaan. Timi itse haluaisi murtaa suvun miesten perinteisen “laitoskehän” ja päätti hakeutua toisen asteen opintoihin. Hänen tukenaan ja turvanaan olleet aikuiset eivät voineet seurata mukana uuteen kouluun ja tämä huolestutti häntä suunnattomasti: ‘’Kenelle mä siellä sit meen puhumaan, ku ei ne ymmärrä mua? Mitä jos mä sit mokaan?’’

Minkälaisia edellytyksiä mainitun kaltaisten taustojen nuorilla on pärjätä opinnoissaan lähiopetuksen määrän vähenemisen ja itsevastuullisuuden lisääntyessä? Minkälaista minäkuvan kehitystä tukee työssäoppimisjaksolla annettu suullinen palaute: ‘’Hidas ja aloitekyvytön.’’ Missä pedagogiikka ja mitä odotuksia omasta tulevaisuudesta epäonnistuneista työssäoppimisen jaksoista jää tuentarpeiselle käteen?

Man Standing in the Middle of Road

Syvässä päässä selviävät ne, jotka osaavat jo uida, ja ne, jotka oppivat pakon edessä nopeasti.

Tarkastelemme tässä blogissa ammattiopintoja niiden opiskelijoiden kannalta, joilla on kieleen tai oppimiseen liittyviä tuen tarpeita – Itseohjautuvuudessaan ja opiskelutaidoissaan hapuilevia nuoria, jotka ovat lakisääteisen koulupolkunsa jälkeen jatkaneet toisen asteen koulutukseen.

Vuoden 2018 alusta voimaan astuneen ammatillisen koulutuksen uudistuksen keskeisimpiä tavoitteita on opiskelijan yksilöllisten opintopolkujen löytäminen, sekä työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääminen (Hallituksen julkaisusarja 2/2016). Yksilöllisiin koulutuspolkuihin liittyy opiskelijan vastuu omien opintojensa koostamisesta ja niiden etenemisen suunnittelusta (Niemi 2019). Kun samaan aikaan toteutettiin ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron arvoiset leikkaukset (Opetus ja kulttuuriministeriö 2019), on huoli Samuelin, Samiran ja Timin kaltaisista nuorista suuri.

Opetussuunnitelman perusteiden muutos (2014) astui virallisesti voimaan vuonna 2016. Joten itsevastuullisuutta ja -ohjautuvuutta painottava pedagogia (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014) ei ehkä saavuttanut, tai ehtinyt saavuttaa, kaikkien oppilaiden kohdalla toivottuja tuloksia ennen toisen asteen koulutukseen siirtymistä. Pohdimme sitä kuinka nuoren voi olettaa osaavan kehittyneempiä toiminnanohjauksen taitoja, mikäli niitä ei ole hänelle systemaattisesti opetettu. Eihän hänen oleteta osaavan matemaattisen ajattelun taitojakaan ennen niiden opettamista.

confused math GIF by CBC

Tämän vuoksi Anna-Maija Niemen ja Markku Jahnukaisen (2019) artikkeli Educating self-governing learners and employees: studying, learning and pedagogigal practices in the context of vocational education and its reform astuu ajankohtaiselle maaperälle. Heidän tutkimuksessaan on käytetty keskeisenä analyyttisenä käsitteenä jo otsikossa näkyvää termiä “self-governing” eli itsehallinta, jonka valitsimme myös blogimme keskeiseksi aiheeksi. Itsehallinnalla kirjoittajat tarkoittavat suomenkielessä vakiintunutta itseohjautuvuuden käsitettä lisäten siihen vielä itsevastuullisuuden eli omista asioistaan vastuunottamisen ulottuvuuden (Niemi 2019). Käytämme blogitekstissämme useissa kohdin itsehallinnan asemesta itseohjautuvuuden käsitettä, jotta teksti olisi helpommin luettavaa ja lähestyttävää.

Niemi ja Jahnukainen näkevät itsehallinnan vaatimuksen lisääntymisen, niin koulussa, kuin muutoinkin yhteiskunnassa, osana uusliberalistista markkina- ja työelämälähtöistä ajattelua, jossa koulutuksen katsotaan tuottavan sen, mitä työelämä tarvitsee. Tässä tapauksessa aloitteellisen ja muuntumiskykyisen työntekijän. Tutkimus reflektoi koulutusfilosofisten valintojen suhdetta työelämän tarpeisiin ja yleissivistykseen. Se nostaa diskurssista myös epävirallisen koulun sosiaalisen puolen edut verrattuna työssäoppimisjaksojen sosiaaliseen toimintaympäristöön. (Niemi & Jahnukainen 2019, s. 4-5.)

Niemen ja Jahnukaisen artikkelin aineisto kerättiin lukuvuonna 2016-2017 etnografisen tutkimuksen keinoin. Etnografiassa kyse on tutkijan asettumisesta mahdollisimman lähelle tutkimuskohdettaan ja tekemällä omasta avatusta positiostaan käsin havaintoja toiminnasta ja vuorovaikutuksesta (Jyväskylän yliopisto 2009). Laadullisiin menetelmiin lukeutuva tutkimustapa jäsentää tutkimuskohteen laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä kokonaisvaltaisesti ja pyrkii hahmottamaan, millaisia kertomuksia tutkittavasta kohteesta kerrotaan ja edelleen; miten tutkimuksen kohteen olemus hahmottuu kertomuksenkaltaisena rakenteena (Jyväskylän yliopisto 2015). Selvitettäessä ilmiön luonteesta oleellista tietoa tullaan mielestämme auttamatta esittäneeksi kysymyksiä siitä, mikä on oleellista, minkälaista tietoa milläkin metodilla saadaan, miten sitä tulkitaan, ja mitä tiedon käsite ylipäätään pitää sisällään?

Käytännössä Niemi seurasi kahden ammatillisen koulutuksen luokan oppitunteja sekä välitunteja 27:n päivän ajan. Tämän lisäksi hän haastatteli opiskelijoita ja henkilökunnan jäseniä. Aineisto käytiin läpi narratiivisen analyysin keinoin. Analyysivaiheessa itsehallinnan teema nousi käydyistä keskusteluista vahvasti esiin ja sen vuoksi tutkijat halusivat nostaa ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden sekä henkilökunnan äänen julkiseen keskusteluun (mt., s. 4).

Pohdimme, kuinka paljon etnografia tutkimusmenetelmänä, ja narratiivinen analyysi aineiston käsittelyssä ovat saattaneet vaikuttaa havainnoinnissa ja haastattelussa esiin nousseisiin aiheisiin, kuten itsehallinnan teemaan. Ovatko menetelmät jättäneet huomion ulkopuolelle jotakin oleellista? Kun tutkija asettuu osaksi tutkimaansa yhteisöä, vuorovaikuttaen ja tutustuen sen jäseniin, on vaarana, että jotkin ilmiöt ovat niin tiivis osa yhteisöä, että ne voivat läheltä katsoen jäädä kokonaan huomaamatta (Annamaria Marttila 2018, s. 382). Myös konkreettiset tiedonkeruun menetelmät herättivät keskustelua. Koska esimerkiksi henkilökunnan haastattelut ja osa opiskelijoiden haastatteluista on toteutettu ryhmä- tai parimuotoisina, on haastattelun aikainen ja ryhmän jäsenten aikaisempi vuorovaikutus voinut vaikuttaa mielipiteisiin ja keskustelun teemoihin. Ylipäätään kvalitatiivista tutkimusta tehdessä, eli hahmotellessa ilmiön olemusta, tutkijan oman position määritteleminen ja avaaminen tutkimuksen yhteydessä on oleellista (vrt. käsitteet: Emic, Etic). Eikä nähdäksemme saadun tiedon yleispätevyyttä, normatiivisuutta, neutraaliutta tai mitään empirististä objektiivisuuden ideaalia ole edes välttämättä mahdollista tavoittaa, tai niihin pyrkiä.

Ihmistutkimuksessa (esim. humanismi, yhteiskuntatieteet) oppimiskäsityksen ja epistemologian moderni paradigma painottuu mielestämme konstruktivistisen perinteen lähestymistapoihin. Niemen ja Jahnukaisen valitsema tietoteoreettinen lähestymistapa on jälkistrukturalistinen (mt., s. 4). Ymmärtääksemme kyseisessä tietokäsityksessä subjektin vaikutus prosessiin, tulkintaan ja “totuuksiin”, on sosiokulttuurinen konstruktio itsessään. Tämän seurauksena näkisimme, ettei “puhdasta” tai riippumatonta lähtökohtaa induktiolle ole kyseisen tieteenfilosofisen käsityksen mukaan edes mahdollista saavuttaa. Ja mikäli objektiivinen ja neutraali tutkijapositio olisi pohjaoletuksena saadun tiedon luotettavuudelle, ei kerätty ja analysoitu tieto vastaisi kuitenkaan tavoiteltua objektiivisuutta luonteeltaan. Ilmaisun merkitykset ja kielen aktiivinen toimijuus ovat ilmiöiden tutkimisen ytimessä kvalitatiivisen tutkimuksen post-strukturalistisessa perinteessä (Jyväskylän yliopisto 2015b). Merkitykset ja tulkinnat nousevat siis keskeiseen asemaan ilmiötä tarkasteltaessa. Menetelmällä on mahdollisuus saavuttaa sellaista tiedon ulottuvuutta, jota esimerkiksi kyselylomakkeella ei kyetä saavuttamaan. Mielestämme tieteen tekemisen progressiossa tulisikin yhdistää eri tieteenalojen, tietoteoreettisten lähestymistapojen ja tutkimusmetodien kirjoa ja käydä aktiivista dialogia niiden välillä mahdollisimman tarkan ja monipuolisen tiedon kumuloimiseksi kustakin tarkasteltavasta ilmiöstä. Tämä kenties myös tiivistäisi ja voimistaisi tieteen hajanaista kenttää, hyödyttäisi “tiedon jälkeisen ajan” ongelmien ratkomista yhteiskunnallisessa kontekstissa ja toisi vahvemmin vastapainoa uusliberalistiselle markkinavallalle myös koulutuksen kentällä.

Classroom Chair and Desk

Onko aikaa, onko rahaa, onko tahtoa?

Haastatteluissa ilmeni opettajien kokevan, ettei heillä ole kylliksi aikaa kaikkien opiskelijoiden asioiden käsittelyyn. Entä sitten Samuel, Samira ja Timi? Myös opiskelijat kertoivat tarvitsevansa opinnoissaan enemmän tukea, kuin mitä he saavat. Artikkelissa viitataan Juvaan ja Vaahteraan (2017) joiden mukaan nykyiset pedagogiset käytänteet yhä useammin edellyttävät aloitteellisuutta ja vastuun ottamista omasta työskentelystä, joten opettajan ohjauksen saaminen itsenäiseen työskentelyyn olisi ensiarvoisen tärkeää (mt., s. 6).

”Yksilötason opetus jää kyllä hyvin pieneksi. Luentotyyppisesti mennään. Se ongelma siinä on, että ne, jotka eivät opetuksesta saa heti kiinni, jäävät sitten ilman.” – Kari Lauren (Opettaja-lehti 16/2019 s. 13)

Oppilaitosympäristössä itseohjautuvuudessa ja opiskelutaidoissa hapuilevat nuoret vaikuttavat olevan heikoilla. Ammatillinen uudistus siirtää opintojen painopisteen aiempaa vahvemmin työelämässä kouluttautumiseen (Hallituksen julkaisusarja 2/2016), joten ehkäpä tilanne näyttäytyy valoisampana koulutuksen toista puolta, eli työssäoppimisjakson tarjoamaan ohjausta tarkastelemalla.

Artikkelin valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuki ei pääsääntöisesti löydy työelämän kentältäkään. Nuoret kokevat tarvitsevansa tiiviimpää ohjausta työssäoppimisen jaksoilla, mutta kertovat, että liika neuvojen kyseleminen ja avun pyytäminen koetaan työpaikoilla “ärsyttäväksi”. Esimerkiksi Samuel sai harjoittelusta kotiin viemisiksi aikaisemmin mainitsemamme palautteen: hidas ja aloitekyvytön.

Itseohjautuvuuden korostuminen saattaa hyvinkin palvella nuoria, jotka ovat tottuneet itsenäisyyteen ja pärjäävät opinnoissaan. Mutta sekä erityispedagogisen tietämyksemme, kokemuksemme että Niemen ja Jahnukaisen tutkimuksen asetelman ja siinä esiin nousseiden teemojen valossa, on todennäköistä, että kaikki nuoret eivät vaatimuksista selviä, kuten tutkimuksen aineistosta poimittu Katien kommentti osoittaa:

“I’d like if the teachers were genuinely at school to help students proceed in their lives and studies and to give support […] Perhaps such thinking that we are young. Let’s think about what we want to have in our lives. Half of the students in this school are so lost you can’t even imagine. So, of course support is (important). When there are so many young people who don’t have anyone and the only thing they do is go to school.“

Confused Spongebob Squarepants GIF

Ryhmä 10: Katja Salo, Juha Saarikoski, Emma Eerolainen, Marjaana Jäkkö, Minna Savisalo, Anni-Maria Luoma 

Lähteet:
Hallituksen julkaisusarja 2/2016. Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi 2015-2019. Valtioneuvoston kanslia.
Jyväskylän yliopisto 2009: koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/aineiston-analyysimenetelmat
Jyväskylän yliopisto 2015: koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/etnografinen-tutkimus
Jyväskylän yliopisto 2015b: https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tieteenfilosofiset-suuntaukset/jalkistrukturalismi
Marttila, Annamaria 2018: Tutkijan positiot etnografisessa tutkimuksessa. Teoksessa Moniulotteinen etnografia. Päivi Hämeenaho & Eerika Koskinen toim. Ethnos toimite. Helsinki. 362-393
Niemi, Anna-Maija; Jahnukainen, Markku 2019: Educating self-governing learners and employees: studying, learning and pedagogigal practices in the context of vocational education and its reform. Journal of Youth Studies, DOI: 10.1080/13676261.2019.1656329
Opetus ja kulttuuriministeriö 2016: Tiedote. Lisätalousarvio: 20 miljoonaa euroa ammatillisen koulutuksen opettajien palkkaukseen ja tukitoimiin. Julkaisu pvm. 16.6.2019
Opettaja-lehti 16/2019 

Kuvat ja gifit:

https://www.pexels.com/photo/chairs-classroom-college-desks-289740/ 

https://giphy.com/gifs/reaction-3o7aCTPPm4OHfRLSH6 

https://giphy.com/gifs/cbc-comedy-what-3o7btPCcdNniyf0ArS  

https://www.pexels.com/photo/man-standing-in-the-middle-of-road-1553783/ 

https://giphy.com/gifs/you-got-this-F3lPUjF1bb4go 

 

 

10 vastausta artikkeliin “Ryhmä 10: Puolet koulun oppilaista on niin hukassa, ettet osaa ees kuvitella”

  1. Mukaansa tempaava alku ja monipuoliset esimerkit (Samira, Samuel ja Timi). Aihetta/tutkimusta tarkasteltu monipuolisesti. Osa tekstistä oli selvästi haastavampaa ja vaati aikaa ymmärtää yhtään mistä kyse. Kiva kuvitus ! 🙂

    Julia/ Ryhmä 9

  2. Erittäin mielenkiintoinen teksti ja aihe! Esimerkit olivat silmiä avaavia, sillä Samiran, Samuelin ja Timin arki on varmasti todellisuutta monelle samankaltaisista lähtökohdista tulevalle oppilaalle/opiskelijalle.
    Yksi tekstin kappaleista (ennen luokkahuonekuvaa) tuntui hieman vaikealukuiselta. On ihailtavaa, kuinka hyvin aiheen käsitteistö ja sivistyssanat ovat hallussa, mutta tekstin helppolukuisuus ja lukijakunnan huomioonotto jäi tästä syystä hieman toissijaiseksi.
    Kokonaisuudessaan teksti oli selkeää ja sitä oli erittäin miellyttävä lukea! Päälimmäiseksi fiilikseksi jäi ehdottomasti uteliaisuus tietää lisää aiheesta. Plussaa myös kivoista gifeistä!

  3. Kiitos mukaansatempaavasta ja koskettavastakin kirjoituksesta! Tuotte esiin monta tärkeää näkökulmaa, kuten sen, että odotamme lapsiemme oppivan itseohjautuvuutta, itsevastuullisuus tähän mukaan lukien, vaikka kukaan ei välttämättä sitä heille opeta tai mallinna. Tai sen, että koulutus pyrkii tuottamaan sitä, mitä työelämä vaatii, ei sitä mitä lapsi/tai nuori tarvitsee! Aivan kuin ihmiset pitäisi valaa samaan muottiin jo koulussa. On unohdettu kaikkien erilaisuus ja se, että toiset kyllä nauttivat saadessaan työssään käyttää oma-aloitteisuuttaan mutta on myös niitä, jotka tekevät työtään vain henkensä pitimikseen, haluavat hoitaa sen asian, mitä esim. työnjohtaja käskee ja säästelevät mahdollisimman paljon voimia vaikkapa johonkin vapaa-ajanharrastukseen.

    Olette myös hyvin pohtineet tutkimusmenetelmien luotettavuutta ja objetiivisuutta, jota toisin sanoen on turha hakeakaan, koska tutkimuksessa pystytään tekemään ilmiöstä vain hahmotelmaa. Ja kun ammatillisten koulutusten opettajilla voi olla oppilaistaan, kaikesta säästämisestä huolimatta edes jonkunlainen kuva, ei varmastikaan monissa työharjoittelupaikoissa työnantajille sitä ehdi muodostua, pedagogisesta sensitiivisyydestä puhumattakaan. Rakentavankin palautteen antoon täytyy harjaantua, ”olet hidas ja aloitekyvytön” ei sanota kenellekään!

    Viimeinen lainaus kuvasti kokoavasti kirjoituksenne tärkeintä sanomaa: koulun ollessa todella merkityksellinen paikka monelle nuorelle, ei ole yhdentekevää millaista tukea he siellä saavat. Akateemisten taitojen ohella yhtään vähempiarvoista ei ole elämään kasvaminen ja omasta itsestä huolehtimaan oppiminen.

  4. Aihe oli todella mielenkiintoinen. Olette oivaltaneet ihan loistavan tavan kirjoittaa , muuttamalla nimeä ja katsonta kantaa. Osu ja upposi! Todella hyvin kirjoitettu. Vaikeita/uusia termejä olitte avanneet hyvin. Teksti oli hyvän pituinen ja kuvat valittu hyvin.

  5. Hyvä otsikko ja aloitus! Mielenkiinto heräsi siis jo heti alussa. Olen samaa mieltä osan aiempien kommenttien kanssa siitä, että välillä teksti oli hieman vaikealukuista ja vaati keskittymistä. Toisaalta tekstiä lukiessa oppi jotain uutta. Teillä on selkeästi tutkimuksen käsitteistö hallussa. Tekstistä huomasi, että olitte pohtineet aihetta melko laajasti ja oli kiva kun toitte pohdintaa monipuolisesti tekstiin.

  6. Tekstissä käytetystä terminologiasta huokuu asiantuntijamainen artikkelin hallinta. Aiheen esittely oli mukaansatempaava esimerkkeineen, ja tutkimusta oli analysoitu laajasti. Myönnän kuitenkin, että minulle osa tekstistä vaati hyvin paljon keskittymistä. Se kuvastanee enemmän minun tieteellisen tekstin lukutasoani, kuin tekstin kirjoittajien kirjoitustaitoa, mutta ehkä olisi hyvä ottaa huomioon myös lukumielekkyys blogitekstissä, joka on suunnattu ensimmäisen vuoden kaiken tasoisille opiskelijoille. Tämä teksti olisi mielestäni mennyt täydestä jossakin alan ammattilaisten julkaisusta! 🙂

  7. Komppaan edellisiä! Todella hieno aloitus ja mukaansatempaava tapa kirjoittaa. Mielenkiinto olisi ehkä pysynyt itselläni paremmin loppua kohden, jos vaikealukuiset kohdat olisi selkeytetty juuri kaiken tasoiselle tieteelliselle ”lukutaidolle”, kuten aiemmin jo mainittu. Mielenkiintoinen aihe ja huikea käsitteiden hallinta.

  8. Alun esimerkit olivat todella hyviä ja johdattelivat aiheeseen ihan konkreettisesti. Tekstistä näkee, kuinka olette perehtyneet artikkeliinne ja siihen liittyviin muihin lähteisiin todella laajasti. Kuten muissa kommenteissa on jo sanottu, jotain tieteellistä termistöä olisi vielä voinut avata. Tekstissä yhdistyy hyvin oma pohdintanne ja esim. tutkimuksen kriittinen lähestyminen ja eri näkökulmien esiin tuominen. Tärkeä aihe, johon toivottavasti tulee myös muutosta tulevaisuudessa. Yhtäkään nuorta ei saisi jättää jälkeen.

  9. Olette käyttäneet hyvin terminologiaa tekstissänne. Se tosin, ehkä vaikeutti hieman lukemista, ainakin loppua kohti mennessä. Edellisiä kommentteja kompaten olisi ollut ehkä järkevää selkeyttää vaikealukuisimpia kohtia. Muuten mielenkiintoinen tapa kirjoittaa. Etenkin aloitus oli todella hyvä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *