Helsingin yliopiston Viikin kampuksen uudet opiskelijat kertovat elämästään ja edesottamuksistaan.
Hellurei ja heippalappu!
Nyt olisi viimeisen postauksen ja fuksivuoden hyvästelyn aika. Toisaalta tuntuu, että sanottavaa olisi ihan älyttömän paljon, mutta toisaalta osa ajatuksista on tullut kerrottua jo aikaisemmissa postauksissa ja järkevien kokonaisuuksien muodostaminen päässä vellovista ajatuksista tuntuu mahdottomalta.
Kukaan yliopistoa edes harkitseva ei ole varmaankaan voinut välttyä kuulemasta juttuja siitä paljon puhutusta “opiskelijaelämästä”. Bileitä, haalareita, teekkarilakkeja, ainejärjestöjä, vappu ja mitäs kaikkea muuta nyt tuleekaan ensimmäisenä mieleen stereotyyppisestä opiskelijaelämästä 😀 Tässä postauksessa ajattelin kertoa siitä, miten oma vapaa-aikani on metsätieteilijänä kulunut fuksivuoden aikana, ja riittääkö yliopiston lisäksi aika mihinkään muuhun vai pitääkö opiskelupaikan saadessaan sanoa hyvästit kaikille vanhoille kavereille ja harrastuksille. Jatka lukemista ”Opiskelijaelämä, tuo kiikkustuolissa muisteltava elämänvaihe”
Nyt vuorossa vähän asiaa siitä hakemisen kannalta kaikkein tärkeimmästä eli metsätieteiden opiskelusta!
Ensimmäisenä vuonna opiskelu koostuu lähinnä kanditutkintoon pakollisista kursseista: ekologian ja ekonomian perusteita, kurssi matematiikkaa ja muutama kurssi tilastotiedettä.
Hei! Olen Riina, ja tässä postauksessa ajattelin kertoa, kuka olen ja miten päädyin opiskelemaan metsätieteiden kandiohjelmaan sekä millainen fiilis opinnoista on nyt ¾ vuoden jälkeen.
Helsingin yliopisto