Fuksivuosi Viikissä

…kasvavan vakaumuksen siitä, että globaali energiantarve on mahdollista tyydyttää kestävästi, jos sen eteen tehdään riittävästi töitä; ja siitä, että biodiversiteetin kaventumista voidaan hidastaa parantamalla ympäristötietoisuutta kaikkialla maailmassa. Olen loppun kallistuvan lukuvuoden aikana löytänyt Viikistä kampuksen söpöimmän puun, parhaan lounasravintolan ja suosikkiluennoitsijani. Näppituntumalla valitsin sivuaineekseni ympäristönmuutoksen ja -politiikan, joka kuivahkon kuuloisesta nimestään huolimatta on kerrassaan tajunnanräjäyttävää. Ja lisäksi käsittämättömän tärkeä aihe.

Mutta en nyt tullut puhumaan siitä!

Häkellyttävin seikka, jonka olen täällä yliopistossa sisäistänyt, on tiedon suhteellisuus ja subjektiivisuus. Opiskelemme soveltavaa tiedettä, mikä tarkoittaa sitä, että suurin osa oppimateriaalistamme on opettajiemme luomaa. Luennoitsijat kertovat meille omista tutkimuksistaan ja niiden tuloksista, joten meille ei sanota; ”Asia on näin”, yhtä usein kuin meille sanotaan ”Voimme spekuloida asian olevan näin”. Jotkin uudet tutkimustulokset toden totta kumoavat asioita, jotka meille opetettiin faktoina peruskoulussa!

On huikean virkistävää opiskella asioita, jotka ”ovat näin nykytiedon valossa”. On järkyttävää huomata aikaisemmin omaksuneensa vanhentunutta, yksinkertaistettua ja jopa täysin virheellistä tietoa, kyseenalaistamatta: ihmisten kanssa on helppoa olla eri mieltä, mutta jos jokin asia esitetään kasvottomasti ja lähteettömästi totuutena, niin sen sisäistää ilman että edes tajuaa. Olen riemuissani tästä valaistumisesta, ja aion yllättyä, jos yliopistolla tai elämällä on jotain vielä tätäkin tärkeämpää opetettavaa minulle. Vau.

Teidän,

(tästä lähtien kaiken suhteen skeptinen) Sini

Koska ei voi olla parempaa aikaa kirjoittaa blogipostausta kuin keskellä pahinta tenttikaaosta…

 
Vaikka viime postauksesta saikin jo selville oleellisimmat asiat fuksisyksystä, niin täytyyhän sitä välillä istua alas ja miettiä, että mitä muuta tärkeää sitä on oppinut tähän mennessä kuin laulukirjallisen verran sitsilauluja, haalarimerkkien ompelun turhauttavuuden, yöbussien aikataulut ulkoa, tärkeitä sanoja, kuten sillis, speksi ja vujut, ja että B-talon ruokalasta saa aina tuoretta leipää.

Ja (ihme kyllä) kaikesta haalarimerkkien ompelutekniikan opiskeluun käytetystä ajasta huolimatta (miten niistä tulee aina niin rumia??) on jopa ihan oikeasti jäänyt (vähäsen) aikaa opiskella jotain muutakin.

 

Lukujärjestykseen sai hyvinkin pienellä vaivalla kasattua luentoja ja labroja heti syksyn ensimmäisestä periodista asti, maanantaista perjantaihin, klo 8-16. Alkuun mukavaa kemiaa, vähän hasardia fysiikkaa (jos joku ei vielä tiedä miten mitataan lehmän tilavuus, niin nyt on aika kysyä) ja tiivistahtista, mutta mielenkiintoista labraa, jossa mm. eristetään teestä kofeiinia ja määritetään hammastahnan fluoripitoisuutta.

 

 

Näiden päälle sitten voi valita oman maun mukaan vaikka ravitsemustieteen johdatuskurssia, elintarvikeketjun kulkua ja vastuullisuutta, liha-, vilja-, maito- ja yleistä elintarviketeknologiaa, markkinointia, elintarvike-ekonomiaa… Ryhmätöitä raakamaidosta, terveellisistä makeisista, lisäaineista, vegaaniruuasta, paleodieetistä. Ja onpa joku saattanut uskaltautua lähtemään Viikin lintukodostakin (vaikka siellä onkin jokaisen pienen fuksin ja vähän vanhemmankin opiskelijan paras paikka olla), sillä muutkin kampukset ovat mahdollisuuksia täynnä – sen kuin ilmoittautuu kurssille.

 

 

 

Juuri päättyvän kolmannen periodin lukujärjestyksessä näyttää hyppivän silmille yhtä jos toistakin kurssia: pakkausteknologiaa (suunnitellaan ryhmätyönä ihan oma uusi elintarvikepakkaus), elintarviketeknologiaa (miten karkkeja tehdään!) , biokemiaa, mikrobien rakenne ja toiminta –kurssia, fysikaalista kemiaa, englantiakin. Kolme tenttiä takana ja ensi viikolla vielä yksi edessä – ekstruuderit, elektroninsiirtäjät, E. colit ja entropiat alkavat jo pikkuhiljaa tulla uniinkin (edit: silmät ristissä kun lukee tenttiä edeltävän yön niin ei kyllä oikeastaan auta nähdä unia kuin korkeintaan toisella silmällä, jos haluaa päästä tentistä läpi).

 

 

Mutta pian helpottaa! Viimeinen periodi näyttääkin jo paljon leppoisammalta: vähän vielä pakkausteknologiaa, fysikaalista kemiaa ja elintarvikekemian kurssi. Muutama hassu luento viikossa – ja pakkohan sitä on nyt jo vähän fiilistellä, että toukokuun alussa starttaa pisin kesäloma ikinä!!

Yliopistossa on juuri se hauska puoli, että opinnoistaan voi tehdä juuri itselleen sopivan yhdistelmän – lukujärjestystä ei tarvitse, eikä edes kannata, täyttää ihan äärimmilleen. Toiselle sopii tiivistahtisempi, monen asian opiskelu samaan aikaan, toiselle taas keskittyminen yhteen haastavaan kurssiin. Ja koska pian taas alkavat hakuajat ja kokemuksesta tiedän, että siellä ruudun toisella puolella yksi jos toinenkin stressaantunut sielu pohtii, että mitä sitä opiskelisi, niin hakematta ei saa jättää ainakaan siksi, että pelkää, ettei pärjää opiskeluissa yliopistossa. Varmasti pärjää – pitää vaan keksiä se oma tapa. Ja vielä kun löytää sen itseään kiinnostavan, huippumielenkiintoisen aiheen omalta alaltaan. (Seriously, kuka ei haluaisi katsella luentodioista kivoja kuvia karkeista, suklaasta ja lakuista?)

Pitemmittä jaaritteluitta ( = koska korkkaamattomat Mikrobien rakenne ja toiminta -luentomatskut odottavat) hurjasti tsemppiä kaikille opiskelupaikan pohdiskelijoille!

 

-Riina H.

Laskiaisen jälkeen elämä ja nestetasapaino ovat palanneet uomiinsa, ja tässä vaiheessa on hyvä säikähtää sitä, että ollaan jo helmikuun loppupuolella. Alkuvuosi on mennyt uusien entistä mielenkiintoisempien kurssien parissa, ja tälläkin hetkellä biokemian kirja muistuttaa pelkällä läsnäolollaan tulevasta tentistä. Tässä kuussa ehdin käydä Johdatus biotekniikan opintoihin –kurssiin kuuluvassa HOPS –tapaamisessa, mikä osoittautui erittäin hyödylliseksi. Voin rehellisesti tunnustaa, että jos opintopisteeni eivät olisi olleet kiinni tuossa keskustelussa, tuskin olisin sinne ihan heti vääntäytynyt. Nyt kun keskustelu pidettiin opintojen alussa, niin suunta löytyi heti alussa ja omat opintokuviot selkiytyivät nopeammin kuin itse nettisivuja haravoimalla. En tiedä onko HOPS –keskustelu vain meille automaattisesti järjestettävä (saa tuntemaan olon aavistuksen tärkeäksi) vai onko tämä kaikille linjoille täysin normaali toimintatapa. En valita, koska itseäni se auttoi muutenkin kuin opintopisteiden kanssa, kuten JOO-opintojen kanssa tai sivuaineen valinnassa. Ja opinto-ohjaajiakin ehkä kiinnostaa kuulla, millaisena opiskelijat pitävät tiedekuntaa ja opintojen mielekkyyttä.

 
Oma opintovuoteni on edennyt mallilukujärjestyksen mukaan, ja sitä noudattamalla opinnot ovat edenneet jouhevasti eteenpäin. Kolmanteen periodiin on kuulunut omalla kohdallani geenitekniikkaa, biotieteitä, fysikaalista kemiaa, biokemiaa ja mikrobien rakenteita. Nämä kurssit vihjailevat pienesti siitä, että perusteista ollaan päästy askel eteenpäin ja kohti omaa alaa. Ja koska kielikeskus tarjoaa mahdollisuuden lukea kieliä, niin päätin jatkaa kesken jääneen saksan lukemista, mikä tarjoaa pientä välimatkaa luonnontieteentäyteisistä luennoista.

 
Biotekniikan tutkintoon kuuluu automaattisesti jo yksi sivuaine, biokemia. Tämän lisäksi saa valita toisenkin sivuaineen kandintutkintoonsa, ja olen pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja omaksi sivuainekokonaisuudekseni. Erityisesti kiinnostaa perinnöllisyystiede ja bioinformatiikka, joita voisin opiskella bio- ja ympäristötieteellisen puolella. Yksi vaihtoehto, joka HOPS –keskustelussa tuli esille ja kiinnostaa, on JOO-opinto-oikeuden hakeminen ja hyppäys sivuaineen verran Aalto-yliopiston puolelle. Aallosta saisi pyöriä insinöörimäisemmässä ympäristössä, ja sieltä löytyy valmiita sivuainekokonaisuuksia, jotka sopisivat omaan tutkintooni. Keskustelusta sain onneksi kehotuksen hyödyntää akateemista vapautta (muutenkin kuin jättämällä aamuluennot väliin) ja lukea sitä mikä kiinnostaa. Tämä on ehkä se hetki, missä voisin hyödyntää kykenemättömyyttäni päättää ja valita kursseja sieltä täältä ja katsoa sivuainetta sen mukaan mikä iskee tajuntaan kovimmalla voimalla. Voisin jopa napata pari kauppatieteiden kurssia ihan vain kokeillakseni, että jos minusta löytyy piilevä bisnesvainu. Epäilen, mutta kukaan ei ole koskaan todistanut olettamusta vääräksi.

 
Ensi vuonnahan biotekniikan opintolinjaa ei enää kandivaiheessa löydy, vaan hakukohde yhdistyy molekyylibiotieteisiin ja sinne valitaan kerralla 60 opiskelijaa. Molekyylibiotieteet on ensi vuonna MMtdk:n ja BYtdk:n yhteinen hakukohde, ja biotekniikka on enää maisterivaiheen opintosuuntaus. Molekyylibiotieteilijät saavat suoran opinto-oikeuden biotekniikan maisterivaiheen opintoihin, ja opintosuuntauksia on useampia, esimerkiksi farmasian biotekniikka tai molekulaarinen biotekniikka.

 
(Sikäli mikäli kiinnostaa, niin täältä löytyy lisätietoa muutoksista:

http://www.helsinki.fi/biotekniikka/

http://www.helsinki.fi/bio/hakeminen/hakukohteet_molekyylibiotieteet.html )

 

Tämän kevään aikana pidän henkilökohtaisena missionani selvittää omia opiskelutavoitteitani ja omia vaihto-opiskelumahdollisuuksia ulkomailla. Ja tulipa liityttyä osakunnan ohjelmavaliokuntaan, joten toivottavasti pääsen toteuttamaan salaiset haaveeni sitsijärjestäjänä. Ja hetken mielijohteesta tuli ilmoittauduttua ESN buddy projectiin, missä pääsen tutustumaan Suomeen tulleisiin vaihto-oppilaisiin sekä kadettien tanssiharjoituksiinkin, koska tällaisia tarjouksia ei vain voi jättää käyttämättä.

Viime vuonna tähän aikaan kirjoittelin iltaisin motivaatiokirjettä ja tein opintosuunnitelmaa erillisvalintaa varten. Tavoitteena oli paikka Viikissä, agroekologian maisteriopinnoissa. Koska näinä helmikuun 2015 iltoina joku toinen onnekas on ehkä päätynyt samoihin iltapuhteisiin, ajattelin koota tähän muutamia kysymyksiä ja vastauksia, joita erillisvalinnan kautta haettaessa voi tulla mieleen.
Jos jokin jää silti askarruttamaan, kommentoi ja kysy!

Mikä ihmeen maisterivaiheen erillisvalinta?

Erillisvalinnan kautta voi hakea tiedekuntaan suorittamaan pelkät maisteriopinnot. Näin ollen kandidaatin tutkinto tai sitä vastaavat opinnot tulee olla hallussa erillisvalintaa ennen. Näin simppeliä se on: jos olet suorittanut vähintään alemman korkeakoulututkinnon ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, olet hakukelpoinen maisterivaiheen valinnassa. (Poikkeuksena ravitsemustieteen ja metsäekonomian ja -markkinoinnin hakukohteet; näihin tarvitaan alemman korkeakoulututkinnon lisäksi jonkin verran valmiita perus- ja aineopintoja.)

Mistä tiedän soveltuuko oma tutkintoni varmasti pohjaksi maisteriopintoihin?

Tätä kysymystä pohtiessa kannattaa selailla kandidaatin tutkinnon tutkintovaatimuksia ja miettiä vastaavatko aikaisemmin opiskelemasi asiat suurilta osin kandidaatin tutkinnon vaatimuksia ja riittävätkö tietosi ja taitosi ryhtyä suoraan maisteriopintoihin.

Vaatimuksena ei tietenkään ole, että oma tutkinto menisi täysin yksi yhteen kandidaatin tutkinnon kanssa (muutenhan se olisi juuri se kandi!). Jos aikaisempi tutkinto antaa pääpiirteissään hyvät lähtökohdat maisteriopintoihin, mutta aikaisemmasta tutkinnostasi puuttuu jokin tietty kurssi/aihealue , voi tiedekunta määrätä täydentäviä opintoja maisteriopintojen lisäksi. Mitä paremmin oma tutkinto kattaa kandidaatintutkinnossa läpikäytäviä aiheita, sitä vähemmän korvattavia opintoja – ja päinvastoin. Itse sain yhteensä 29 opintopisteen verran täydennettävää.

Kuinka erillisvalinnan kautta haetaan maatalous-metsätieteelliseen? Onko maisteriopintoihin pääsykoe?

Erillisvalinnan kautta hakeminen on hurjan helppoa. Käytännössä se tarkoittaa, että määräaikaan (tänä vuonna 23.2) mennessä on toimitettava sähköisellä lomakkeella suunnitelma suoritettavista opinnoista sekä motivaatiokirje. Sähköisen hakulomakkeen lisäksi vanhalla kunnon etanapostilla tulee laittaa kopiot aikaisemman tutkinnon tutkintotodistuksesta ja opintosuoritusotteesta. Pääsykoetta ei ole.

Helppoa kuin heinänteko!

Mikä pääaine kannattaa valita? Mihin kaikkiin pääaineisiin voi hakea?

No, tietysti kannattaa valita agroekologia! Kuka EI olisi kiinnostunut ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästä ruoantuotannosta!
Jos agroekologia ei kuitenkaan ole se oma intohimo, on maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa tietysti myös paljon muita vaihtoehtoja sivistää itseään. Haettavat pääaineet ovat agroteknologia, biotekniikka, elintarvikekemia, elintarviketeknologia, kasvintuotantotieteet (joihin myös agroekologia kuuluu), kotieläintiede, maaperä ja ympäristötiede, maatalousekonomia ja –yrittäjyys, metsien ekologia ja käyttö, metsäekonomia ja markkinointi, mikrobiologia sekä ravitsemustiede.
Kannattaa myös muistaa, että pääaineen lisäksi maisterintutkintoon voi sisällyttää vapaasti valittavia opintoja muista pääaineista. Yllättävätkin aineyhdistelmät voivat toimia, mikäli itse on aidosti kiinnostunut!

Mitä kannattaa tehdä ennen hakua?

Ihan ehdottomasti kannattaa tutustua tiedekunnan opinto-oppaisiin. Lueskelemalla kurssikuvauksia ja tutkintovaatimuksia saa alustavan kuvan siitä, mitä opiskelu maisterivaiheessa pitää sisällään. Opinto-oppaan selailu on jossain määrin myös pakollista, sillä maisteriopintoihin haettaessa tulee sähköisellä lomakkeella toimittaa alustava opintosuunnitelma.

Kuinka tarkka opintosuunnitelman tulee olla?

Virallista vastausta tähän kysymykseen en tiedä, mutta itse tein suhteellisen tarkan suunnitelman mahdollisista opinnoistani. Opintojen runko muodostuu tietysti maisterivaiheen tutkintovaatimusten mukaisista kursseista. Tämän lisäksi kerroin opinnoilleni antamani tavoiteajan ja siihen liittyvät perusteet sekä esittelin ajatukseni sivuaineena suoritettavista opinnoista. Itse koin, että opintosuunnitelma kannattaa nähdä omien tavoitteiden ja toiveiden jäsentelyn välineenä, eikä pelkkänä hakemuksen osana. Tutustumalla opinto-oppaisiin ja tekemällä tutkimusmatkoja myös muiden pääaineiden kurssikuvausten puolelle, saa hyvin jäsennettyä omia ajatuksia ja mietittyä sitä, mitä maisteriopinnoilta todellisuudessa toivoo.

Onko Viikkiin helppo päästä erillisvalinnan kautta?

Jos ei hae, niin ei ainakaan pääse.

En tiedä kuinka paljon muut erillisvalinnan kautta opiskelemaan tulleet ovat panostaneet itse hakuun tai minkälaisia työ- ja opiskeluhistorioita heillä on takanaan. Älykkyystestien tuloksetkin ovat pitäneet salassa. Sen verran kuitenkin tiedän, että hyvin erilaisia taustoja on jo tähän mennessä kantautunut korviini, mitään tiettyä varmaa menestyksen kaavaa en osaa antaa. Osa on tullut suoraan ammattikorkeakoulusta, joillakin on pitkä työhistoria jo takana, mukana on maistereita, kuulemma joku tohtorikin. Yhteistä on tainnut olla ainoastaan se, että hauskoja, motivoituneita tyyppejä ovat olleet kaikki, joihin olen syksyn aikana törmännyt!
Ehkä vinkkinä kuitenkin, että jos nyt puurrat alemman korkeakoulututkinnon parissa ja mietit jatkoa maatalous-metsätieteellisessä, niin ei kannata vetää viimeisiä(kään) tenttejä ihan rimaa hipoen läpi. Erillisvalinnan kautta hyväksytyksi tuleminen edellyttää nimittäin vähintään opintomenestystä 3/5.

Viimeinen (ja se tärkein) kysymys: Kannattaako maatalous-metsätieteelliseen hakea erillisvalinnan kautta?

Ehdottomasti!
Epätieteellisen opiskelijaravintolagallupin mukaan kukaan erillisvalituista ei ole tätä päätöstä katunut. Päinvastoin; osa jopa toivoo, että olisi tullut suoraan Viikkiin!
Itsekin olen ollut valintaani äärimmäisen tyytyväinen! Ensimmäisten kuukausien perusteella Viikki on ollut nappivalinta: motivoituneet luennoitsijat, hyvä kurssitarjonta, mukavia tyyppejä ja ennen kaikkea innostunut, rento ja eteenpäin vievä meininki! Turhaa pönötystä ei ole näkynyt, villeihin ideoihin ja kyseenalaistamiseen kannustetaan ja vapaa-ajalle löytyy vaikka mitä kivaa tekemistä!

Jos kiinnostuit erillisvalinnasta, kurkkaa lisätietoja  täältä!
Tai kysy, niin vastaan!
Onnea hakuihin ja iloa helmikuuhun,
Riina K.

Ps. Niin ja pääsee tänne Viikkiin myös kandidaatin tutkintoakin tekemään. Lisää tietoa täältä!

Kuten Riina H. edellisessä tekstissä mainitsi, me fuksit olemme kunnialla ohittaneet puolen vuoden rajapyykin. Ainakin yksi asia on puolessa vuodessa tullut selväksi: mikäli seuraavat puolivuotiset menevät ohi samaa kyytiä kuin tuo syksy, valmistuminen on lähempänä kuin uskaltaa ajatellakaan. Mutta niinhän sitä sanotaan, että aika menee nopeasti kun on kivaa. (Sitä vaan ihmettelen, että miksi aika tuntui juoksevan myös tilastotieteen tenttiin valmistautuessa?!? )

 

Ajan suhteellisuuden lisäksi tässä puolen vuoden aikana on selvinnyt myös moni muu asia:

• Kuten se, että parasta ja tuoreinta leipää saa Ladonlukosta.
• Kylmin luentosali on B2.
• Tentit alkavat tasalta, mutta luennot 15 yli (tai silloin kun luennoitsija saapuu)
• Kursseja voi ja kannattaa suorittaa myös toisella kotimaisella (siis myös meidän kouluruotsilla porskuttavien).
• Monitoimisiiven (fiini nimi muutamalle kieliluokalle ja tietokonesalille) tietokoneet ovat varmimmin varattuja kello 11-14.

 

Mutta mitäs muuta Viikistä voisi kertoa? Millaista on täällä Viikissä ja keitä täällä oikein on? Jotta en antaisi Viikistä liian yksipuolista kuvaa, ajattelin kysäistä muutamalta pahaa-aavistamattomalta kanssaopiskelijalta pari pikakysymystä Viikistä.

Joten tässä olkaapa hyvät: kysymyskimara ja B-talon käytäviltä bongatut (kauniit ja) rohkeat vastaajat:

 

 

Nimi ja ikä:
Anu 20, Jussi 20, ja  Katriina 20

Mitä opiskelette ja monettako vuotta?
Farmasiaa ensimmäistä vuotta

Kuinka päädyitte Viikkiin?
Jussi: Tulin Viikkiin suoraan intin jälkeen, bioteknologia oli toinen vaihtoehto, mutta farmasia vei voiton.
Anu: Lukiosta tulin suoraan, farmasia vaikutti kiinnostavalta. Hain varmuuden vuoksi myös ammattikorkeakouluopintoihin, mutta tänne halusi mieluiten.
Katriina: Tiesin, että haluan lukea farmasiaa, joten vaihtoehdot olivat Kuopio tai Helsinki. Sijainti ratkaisi, joten tulin tänne!

Mikä on ollut yllättävintä opiskelussa/Viikissä?
Katriina: Ennen yliopisto-opintoja opiskelin vuoden ammattikorkeakoulussa ja yllättävää oli, että täällä opinnot ovat selkeästi haastavampia, alusta asti on täytynyt tehdä töitä. Bileet illalla ja tentti aamulla ei tuo toivottua tulosta, testattu on!
Anu: Se tosiaan yllätti, miten nopeasti tuli paljon töitä. Heti tuli vaativia kursseja, kuten laskarit.

Mikä on ollut opintojenne kiinnostavin kurssi, miksi?
Jussi: Ei tule mitään yksittäistä mieleen, monia mielenkiintoisia.
Katriina: Meillä on ollut vasta aika paljon alustavia opintoja, joten niistä on vaikea nostaa yhtä esiin. Ehkä tautioppi ja ravitsemus oli mielenkiintoisimpia aiheita. Koko ajan tulee enemmän ja enemmän mielenkiintoista, kuten lääkkeiden vaikutuksista kertovat kurssit.

Mikä on parasta Viikissä?
Jussi: Bileet tietysti!
Anu: Joo, bileet! Farmasian opiskelijabileet ovat suosittuja, jopa kuuluisia. Niissä kuokkivat esimerkiksi lääkisläiset. Muutenkin on ollut todella mukava paikka, siistit tilat ja hyvä sijainti.
Katriina: Parasta on kyllä opiskelijabileet! Lisäksi täällä saa helposti uusia kavereita ja ilmapiiri on todella avoin. Vaikka tulisi kaukaa, niin kotiutuu helposti, kun uusia kavereita tulee niin helposti!

——————————————————————————————————————–

Nimi ja ikä:

Katja 21

Mitä opiskelet ja monettako vuotta?
Opiskelen kolmatta vuotta kotieläintiedettä.

Kuinka päädyit Viikkiin?
Halusin eläimiin liittyvän yliopistokoulutuksen ja ihan googlettelemalla päädyin tänne. Ennen tänne tuloa en kauheasti tiennyt mitä opinnot pitävät sisällään.

Mikä on ollut yllättävintä opiskelussa/Viikissä?
Se oli yllättävää, että alkuun on aika paljon yleisiä opintoja, kuten tilastotiedettä. Muuten on ollut sellaista kuin olen odottanutkin.

Mikä on ollut opintojesi kiinnostavin kurssi, miksi?
Oman alan kurssit ovat olleet todella kiinnostavia, ravitsemukseen liittyvät kurssit esimerkiksi.

Mikä on parasta Viikissä?
Viikissä parasta on vapaus! Itse saa päättää mitä tekee; mitä tahtia opiskelee ja mitä kursseja milloinkin ottaa.

——————————————————————————————————————–

Nimi ja ikä:
Johannes 22

Mitä opiskelet ja monettako vuotta?
Opiskelen toista vuotta maatalousekonomiaa

Kuinka päädyit Viikkiin?

Maatalousekonomian lisäksi vaihtoehtoja oli kyllä muitakin, esimerkiksi musiikkiopinnot tai matematiikka. Tämä oli kuitenkin vaihtoehdoista kaikkein kiinnostavin. Oma maatilatausta saattoi vaikuttaa asiaan.

Mikä on ollut yllättävintä opiskelussa/Viikissä?
Maatalousekonomian opintoihin on sisältynyt yllättävän paljon matematiikka. Ei ole tuottanut ongelmia, mutta oli yllätys. Kuvittelin myös, että kilpailu yliopistossa olisi ollut kovempaa.

Mikä on ollut opintojesi kiinnostavin kurssi, miksi?
Se on varmaan vasta tulossa. Todennäköisesti jokin maisterivaiheen kurssi esimerkiksi ekonometria tai vastaava.

Mikä on parasta Viikissä?
Mukavaa on ollut! Tietynlainen vapaus varmaan parasta.

——————————————————————————————————————–

Nimi ja ikä:
Katariina 21 ja Liisamari 20

Mitä opiskelette ja monettako vuotta?
Metsien ekologiaa ja käyttöä, ensimmäistä vuotta.

Kuinka päädyitte Viikkiin?
Katariina: Jotain biologiaan liittyvää oli lukion jälkeen mielessä ja Viikistä löytyivät metsien ekologian ja käytön opinnot.
Liisamari: Vaihtoehtona olivat eläinlääketieteellinen ja metsien ekologia ja käyttö. Molemmat vaihtoehdot olivat vahvoja, mutta eläinlääkikseen pääsy jäi pisteen päähän ja tänne pääsin. Nyt on vaikea valinta haenko enää uudestaan eläinlääketieteelliseen, koska täällä opiskelu tuntuu niin omalta ja kiinnostavalta. Tärkeintä on, että vaikka hakisinkin eläinlääkikseen jäisin silti Viikkiin!

Mikä on ollut yllättävintä opiskelussa/Viikissä?
Katariina: Yllätys oli, että lukiossa pärjäsi vaan viilettämällä kurssit läpi, täällä joutuu tekemään töitä. Myös yliopiston laajuus oli yllätys: hurjasti opiskelijoita, useita kampusalueita ja aloja, joista ei ole kuullutkaan.
Liisamari: Opiskelu Viikissä on yllättänyt positiivisesti! Esimerkiksi yöelämä on ollut positiivinen yllätys; kaikki ei tapahdukaan keskustassa, vaan Viikissä on hyviä bileitä!

Mikä on ollut opintojenne kiinnostavin kurssi, miksi?
Katariina: Ei tule ehkä mieleen mitään yksittäistä, joskin johdatus metsäekonomiaan oli kiinnostava kurssi. Kun tuli opiskelemaan ekologiaa, ei olettanut, että opinnot sisältäisivät myös metsäekonomian kursseja, mutta tuolla kurssilla oli kyllä mielenkiintoista pohdittavaa. Myös ranskan kielen opinnot ovat olleet kiinnostavia.
Liisamari: Tässä jaksossa menevä bioenergiaketjut on ollut tosi mielenkiintoinen! Tuli tunne, että tästä voisi oikeasti saada ammatin!

Mikä on parasta Viikissä?
Katariina: Rento ja positiivinen ilmapiiri on parasta ja se, että on tavannut hurjasti uusia ihmisiä! On myös ihanaa, kun opiskelu on vapaampaa. Opintojen tahdissa saa kuunnella itseään. Niin ja bileet tietenkin!
Liisamari: Bileet tietenkin! Miljöö Viikissä on myös aivan ihana. Helsingin keskusta on ihan lähellä ja bileitä ja tekemistä riittää, mutta silti täällä on rauhallista ja turvallista: Viikissä saakin molemmista maailmoista parhaat puolet! Viikki on kuin pieni ihana kupla, pienoiskaupunki!

——————————————————————————————————————–

 

Iso kiitos kaikille kahvittelu-, tenttiinluku- tai kuulumistenvaihtoaikaansa uhranneille vastaajille! Olitte taas yksi hyvä esimerkki siitä kuuluisasta Viikin rennosta ilmapiiristä!

Hauskaa viikkoa kaikille!

t. Riina K

Back to school -fiiliksissä: kevätlukukausi tuntuu olevan jo täydessä vauhdissa ja tässä sitä vaan juuri kinkunsulatteluista selvinneenä miettii, että mihin se viiden viikon joululoma meni. Ja tarkemmin ajatellen koko syksy. Puoli vuotta pulkassa. Just vasta oli orientoiva viikko? Lukuunottamatta B-talon luentosalien penkkien kuluttamista (jota myös tuli harrastettua ihan sopivasti), mitä me oikein tehtiin koko syksy..?

No ainakin vietettiin aika parasta opiskelijaelämää:

Pienestä maalaiskunnasta suureen, pelottavaan Helsinkiin ypöyksin viime elokuussa muuttaneena olis saattanut pienellä fuksilla vähän puntti tutista, ellei heti orientoivasta viikosta asti olisi ollut selvillä, että kavereista ja juttuseurasta ei tule olemaan pulaa ja apua saa aina: kotiovelle saattamista, kun julkinen liikenne aiheuttaa hiusten ennenaikaista harmaantumista, kauppalistojen tekoa, kun ensimmäisen oman kodin jääkaapissa on pelkkä valo, ja kärsivällistä opetusta, kun spora, steissi, Sörkkä, dösäri voisivat yhtä hyvin olla jotain vieraan kielen sanoja.

Tylsistymään ei tosiaan ole ehtinyt. Fuksiaisia, latobileitä, sitsejä, sikajuhlaa, sillistä, pikkujouluja, perunabileitä, pyjamabileitä, approja, jouluristeilyä, speksiä, PM-kisoja. Sähköposti täyttyy yliopistolaisena ja viikkiläisenä sitä tahtia, että sitä tuntee itsensä ihan tärkeäksi. Viini-juustoiltaa, Uutisvuodon kuvauksia, paneelikeskusteluja. Kehy-viikkoa, Agronomiliiton iltaa, proteiiniseminaaria, omenaseminaaria, Fazerin excua. Kuoroa, sählyä, käsipalloa, mitä vaan. Ainejärjestötoimintaa, oman porukan illanistujaisia, leffailtaa, puistopiknikkiä (koska elintarviketieteilijät). Ja ennen kaikkea kymmenittäin uusia kavereita!

Kevään kalenterikin täyttyy vähintään yhtä kovaa tahtia ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin seuraavastakin puolivuotisesta on tulossa aika hyvä, ellei jopa paras.

– Riina H.