Fuksivuosi Viikissä

Hola!

Yliopistossa on muutakin kuin luentokursseja ja kenttäpäiviä. Jokaisella pääaineella on oma ainejärjestönsä (metsätieteet->metsäylioppilaat ry, maataloustieteet->Sampsa ry ja ympäristö- ja luonnonvara ekonomia (YLE)->VV- Vuorovaikeutus ry sekä lukuisat muut). Ainejärjestöistä ja niiden toiminnasta voit lukea useista edellisistä postauksista :).

Aktiiviset viikkiläiset toimivat myös osuuskunnissa, joita Viikissä onkin jo kolme: Uniforst, Tähkä ja Universo. Osuuskunta toiminnasta tietämättömänä lähdinkin selvittämään konseptia ”Forsti seikkailee” -hengessä. Forstit eli metsäylioppilaat ottivatkin minut iloisesti vastaan tutustumaan osuuskuntaansa Uniforstiin ja sen toimintaan! Pääsin seuraamaan heidän työskentelyään ja tapaamaan toimihenkilöitä sekä tietysti itse toimitusjohtaja Tuuli Turusen! Tunnelma Viikin Think Companylla oli rento, mutta aikaansaava ja innostava.

”Alussa suhtauduin yrittäjyyteen huonosti, mutta Uniforstin myötä mielipiteeni on muuttunut”, Uniforstin toimitusjohtaja.

Ensiksi kuitenkin vähän taustaa. Opiskelijat ovat perustaneet osuuskuntia mm. helpottaakseen pääsyään yritysmaailmaan ja töihin, niin opiskelujen aikana kuin valmistumisen yhteydessä. Uniforstin mottona onkin: ”Alamme töihin!”, mikä kuvaa me -henkeä ja opiskelijoiden kiinnostusta päästä heti metsäalan töihin (vrt. kahvilat, kaupat ja mitä kaikkea muuta nyt opiskelijat yleensä tekevätkään). Osuuskunnat ovat siis jäseniään varten niin ihka uusia alan opiskelijoita kuin kokeneempia metsäläisiä (tässä tapauksessa). Eli selvitä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti onko tulevan pääaineesi opiskelijoilla vastaavaa yritystä (tällä hetkellä: metsä-, maatalous ja ympäristötieteillä omansa) ja liity toimintaan mukaan, sillä edut ovat huippuja!

Uniforst tarjoaa jäsenilleen erilaisia koulutuksia, tapahtumia ja työpaikkoja, jotta pääsisit näihin kaikkiin mukaan tai edes tietoiseksi mahdollisuuksistasi, kannattaa jäseneksi liittyä ensimmäisenä opiskeluvuotena! Tällä hetkellä Uniforst toteuttaa Johtaja akatemia -nimistä koulutusta, josta metsätieteen opiskelijat voivat saada muutaman opintopisteen ja korvattua yhden kurssin. Kätevää! Kuka nyt ei haluasi kehittää itseään johtajana esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen sparraamana. Toivotaan, että kurssi saa jatkoa tulevinakin vuosina ;).

Muita esimerkkejä osuuskunnan järjestämistä koulutuksista on erilaiset työnhaun taidot kuten cv:n kirjoittaminen tai Linkedin -profiilin luominen. Näitä juttuja ei luennolla opitakaan. Samoin Excelin -käyttö koulutus on ollut ilmeisen suosittu metsäläisten keskuudessa, sillä moni työpaikka edellyttää ohjelmiston hallintaa. Osuuskunta haluaakin jatkuvasti kehittää jäsentensä eli tulevaisuudessa juuri sinun osaamistasi, jotta olet valmis työhön, jonka mahdollisesti saatkin esimerkisi Uniforstin tarjoamana.

Työsi voi olla vaikka messu -esitteiden jakoa metsämessuilla tai maastokyselyn tekoa luonnossa liikkuville helsinkiläisille tai jotain aivan muuta. Rekrytointi, palkka-asiat ja paperityö tehdään siis Uniforstilla (hallituksen&toimihenkilöiden toimesta) ja voit käyttää työltä liikenevän aikasi vaikka luentosalien penkkien kuluttamiseen, laskiaisriehaan osallistumiseen tai kahvitteluun kerhohuoneella. Tämä saatu pienikin työkokemus voi kuitenkin avata sinulle oven harjoittelu- ja/tai työpaikkaan!

Osuuskunnan hallitukseen tai toimihenkilöiksi voivat hakea kaikki alanopiskelijat ihan fuksista alkaen. Näillä henkilöillä on siis enemmän vastuuta ja velvollisuuksia osuuskunnasta kuin pelkällä jäsenellä. Esimerkiksi toimihenkilöt ovat palkattuja tekemään kirjanpitoa, laskutusta tai järjestämään koulutuksia.

Kysyin metsäekonomian opiskelija Elliroosa Raittiselta millaista on olla Uniforstilla töissä toimihenkilönä: ”Ihan hauskaa. Saa työkokemusta ja pääsee paremmin mukaan toimintaan kuin jäsenenä”.

Muut saman pöydän ympärillä läppäreillään töitä tekevät nyökyttelevät. Kavereiden kanssa on kiva tehdä töitä, apu on aina lähellä ja ongelmat ratkeavat nopeammin porukalla.

Kavereiden kautta Tuulikin kuuli Uniforstista. Alussa hänkin epäröi hieman lähteä toimintaan mukaan, mutta yllättyi yrittäjyydestä ja osuuskunta -mallista positiivisesti. Tuuli pääsi muutamalle työkeikalle, joista sai hyvää metsäalan kokemusta ja taskurahaa. Nyt hän lähti ideoita ja intoa täynnä tähän hallituskauteen Uniforstin toimitusjohtajana. Kuukausi työskentelyä takana ja paljon on jo opittu: puhelimessa keskustelua, asiakkaiden kanssa toimimista ja yritystoimintaa. Paljon on vielä opittaavaa, mutta siinä auttavat opiskelija/työkaverit, ja joka päivä tietää tekevänsä tärkeää työtä ei vaan itselleen vaan koko yhteisölle. Voisiko tämä olla sinunkin tarinasi?

#haeviikkiin #alammetöihin #Uniforst #HelsinkiThinkC

p.s. Fuksia lämmittää tulevissa tapahtumissa palokärjen päälaen punaiset haalarit -joko näit instassa kuvan?

#haalarikansaa

Terveiset Viikistä

Hilla

 

#vainviikkijutut

Hei

hyvä tulevaisuudestasi kiinnostunut lukija!

Miten sun syksy on mennyt? Kiireessä koulun ja/tai töiden ja ehkä vapaa-ajankin kanssa? Tuttu tunne. Hauskaa on kuitenkin ollut! Kenttäkurssit, retkipäivät ja hyvähenkinen ryhmäpaine fuksikurssin kesken ovat virittäneet motivaatiota opintojen edistämiseksi. Paljon ollaan saatukin aikaiseksi. Ryhmätöistä, koepäivistä ja illanistujaisista on kunnialla selvitty, jopa niistä juhlien jälkeisistä aamuherätyksistä maastopäivinä (kenttäkursilla aamupala klo 7-8, jäiks!). Ootko miettinyt millainen on perusviikko tai peruslukkari yliopistossa? Pitääkö tietää itse koko ajan minne mennä ja missä varustuksessa? Auttaako kukaan, jos on vähän eksyksissä?

 Haluaisin jakaa sulle mun ”normi” viikon metsätieteen opiskelijan näkökulmasta. Yliopistossa jokainen viikko on vähän omanlaisensa. Näin ekana vuonna kuitenkin on todella koulumaista. Luennot, harjoitukset, laskarit (laskuharjoitukset) eli oppitunnit ovat suunnilleen viikottain samoihin aikoihin tiettyinä päivinä melkein samoissa paikoissa. Pitää olla vähän enemmän tarkkana aikataulun kanssa kuin lukiossa, sillä kukaan ei varsinaisesti muistuttele tai kysele susta. Kalenteri onkin ahkerassa käytössä. Sinne oon laittanut opetustapahtumat, tehtävien palautukset ja muut tapahtumat (metsämessut, ViikkiAreena, yritysvierailut jne.). Kurssin Wappi -ryhmässä voi aina kysyä ja varmistaa missä pitäisi olla. Siellä joku ihanista tuutoreistamme opastaa sitten luentosalien löytämisessä tai Hyytiälässä (kenttäkurssipaikka Juupajoella) opiskelijoiden autoille varatun parkkipaikan etsimisen kanssa.

Syksy on tuntunut menevän vauhdikkaasti (instassa mainittu!). Pitkähköt päivät välillä jopa kaheksasta neljään, retket (Viikin arboretum, Kumpulan Kasvitieteellinen ja Viikin kosteikko) ja projektit (esitelmät, pienryhmätehtävät esim. metsäekonomian laskut jne.) ovat saaneet ajan lentämään. Välillä on hyvä pysähtyä ja käpertyä viltin alle kahvimuki kourassa opiskelijoiden kerhohuoneen sohville. Maailmaa parannetaan niin fuksikurssin kesken, metsäylioppilaiden että kenen tahansa, joka kertsille eksyy. Ovi on auki kaikille, myös teille. Välillä on myös hyvä mennä metsään. Hyytiälän makkarakalliolla, Kuivajärven rannan tuntumassa sana on vapaa, kitara soi korvissa ja vain yhteinen hetki on päällimäisenä kaikkien ajatuksissa.

Jottei menisi pelkäksi fiilistelyksi, tässä mun lukujärjestys yhdeltä viikolta.

Lukujärjestys on syksyn toiselta periodilta, joka alkoi lokakuun viimeisellä viikolla ja päättyy koeviikon tyyppiseen järjestelyyn ennen joululomaa. Mulla viimeinen tentti on siis matematiikka 21. päivä joulunalus viikolla. Syksy on ollut melko matemaattispainotteinen: matematiikan peruskurssia (derivaatta, integraali ja matriisit), jota edelsi matematiikan tasokoe, jossa pärjää ainakin lukion matematiikan taidoilla (lyhyt- tai pitkämatikka), tilastotiedettä kaksi kurssia ja taloustieteen laskuja metsäekonomiassa.

Itse koin hyväksi käydä pitkänmatikan lukiossa, ja nyt on ollutkin matikan peruskurssilla ennestään tuttua asiaa, mikä helpottaa uuden omaksumista ja vanhan syventämistä. Mielestäni kuitenkin halu oppia ratkaisee, että rohkeasti vaan yrittämään vähemmälläkin matematiikan osaamisella. Laskut liittyvät hyvin käytännön tutkimusongelmiin: bakteeriviljelmiä, populaation kasvamista ja hinnan muutoksia. Mielenkiintoisinta on kuitenkin ollut metsäekonomiaan liittyvä Metsänkiertoaikamalli, jossa lasketaan paljaalle metsämaalle arvoa.

Opiskelijan vinkki: vaikka metsätieteiden pääsykokeista poistuukin matematiikan osa-alue, kannattaa ymmärtää, että sitä jatkossakin kuitenkin opiskellaan. Lukiotasoista perusmatematiikkaa on siis ainakin kahden tentin verran. Onneksi tukena ovat kurssit, laskuharjoitukset, hyvät materiaalit (ei kurssikirjoja vaan diat moodle -oppimisympäristössä!) ja opettaja, joka auttaa mielellään ja haluaa sinun pääsevän tentistä läpi!

Ekologian opinnoissa (Maapallon metsät ja suot) olemme pohtineet hiilen sitoutumista metsiin ja siten ilmastonmuutoksen kehittymistä näihin päiviin. Luennoilla käytyjen keskustelujen tueksi olemme lukeneet The Economist -lehden raporttia metsistä. Hyvä mahdollisuus kehittää englannin luetunymmärtämistään!

Sammaleet (kuvassa Sammalten kirjo -kirja) tulivat tutuiksi metsä- ja suotyyppejä tunnistaessa metsäekologian kurssilla. Keväällä meillä on vasta edessä varsinainen metsälajintuntemus -kurssi. Opiskeltuamme noin 250 kasivia (huom ennen 350!), olemme oiketettuja osallistumaan kesän lajintuntemukseen Yliopiston metsäasemalla, Hyytiälässä. Suomessa kasvupaikan hyvyys (metsä- ja suotyypit) määritellään kasvillisuuden perusteella, mikä edellyttää vahvaa lajintuntemusta. Ekologin tunnuspiirre. Yliopistoon tullessa ei tarvitse tuntea yhtäkään kasvia tai eläintä. Itsekin kaupunkilaisena tiesin entuudestaan ”perus” mustikan ja puolukan sekä muutaman merellä viihtyvn puun ja kukan, mutta silti pärjäsin kasvupaikka tentissä ja kenttäkurssin lajintuntemus testissä. Keskellä kuvassa looppi, joka toimii kuin suurennuslasi, sillä tutkailimme rahkasammalten möyheyttä opettajamme kerratessa sammaleen rakennetta ja osia.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomalainen onni asuu metsässä.

#fuksivuosiviikissä

Hilla

 

 

Hei!

Täällä kirjoittelee Pia, 22-vuotias maataloustieteiden opiskelija tyrnäväläiseltä maitotilalta Oulun kupeesta. Viikkiin minut ajoi kiinnostus tuotantoeläimiin ja niiden hyvinvointiin sekä laajemmin myös halu oppia lisää ruoantuotannosta ja sen kestävyydestä sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti.

Tieni tälle alalle ei kuitenkaan ollut suora, sillä maatalon töiden oltua osa elämääni pienestä asti alkoi mitta jossain vaiheessa täyttyä, ja viisitoistakesäisenä lukiolaisen alkuna olin vakaasti päättänyt että tulevalla ammatillani ei olisi mitään tekemistä maatalouden kanssa, ja urahaaveeni vaihtelivat meribiologista opinto-ohjaajaan. En kuitenkaan vielä ylioppilaaksi kirjoitettuanikaan ollut varma mitä haluaisin opiskella ja tehdä työkseni, joten lukion jälkeen välivuosia pääsi kertymään useampi.

Saatuani pesäeroa lapsuudenkodin ympyröihin heräsi kiinnostukseni maatalouteen aivan uudella tavalla, ja aloin vakavasti harkita pyrkimistä Viikkiin ja uraa maatalouden parissa – ja tänne lopulta päädyin. Näin jälkiviisaana oli hyvä että käytin aikaa alani etsintään ja vaihtoehtojen punnitsemiseen, sillä en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen – tämä ala tuntuu viimein omalta ja palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.

Oma lukunsa tosin on keväällä eteen tuleva valinta suuntaavien opintojen välillä – maataloustieteissä valitsemme ensimmäisen vuoden jälkeen suuntaavat opinnot joko kasvintuotantotieteistä, kotieläintieteestä, agroteknologiasta tai maaperä- ja ympäristieteestä, joihin syvennymme kandivaiheen opintojen ajan.

Lukuvuoden alusta kuluneeseen kahteen kuukauteen on sisältynyt paljon opiskelua, uusia tuttavuuksia, mielenkiintoisia tapahtumia, epätoivoa ja oppimisen iloa sekä aika monta kupillista kahvia. Halusin alusta asti olla jotenkin mukana ainejärjestötoiminnassa, joten päädyin mukaan apuemäntätoimintaan järjestämään maatalousylioppilaiden yhdistyksen Sampsa Ry:n tapahtumia, mikä tuo oman höysteensä opiskelijan arkeen. Järjestötoiminta on oiva tapa tutustua muihin opiskelijoihin sekä saada uusia kokemuksia, ja voinkin suositella sitä lämpimästi kaikille.

Viikki otti uudet opiskelijasti lämpimästi vastaan, ja odotan innolla tulevia kursseja ja haasteita – siitäkin huolimatta että syksy on ollut täynnä työtä eivätkä kiireet helpota nyt talven tultuakaan. Kiire on kuitenkin tervetullutta ainakin itselleni, ja opiskelumotivaatio välivuosien jälkeen on kova. Silti koti-ikävä pääsee välillä iskemään, mutta onneksi ympäristö on kotoisan maalaismainen peltojen ja silloin tällöin ympärillä leijuvan vienon navetan hajun ansiosta.

Mukavaa opiskelua ja menestystä opintoihin kaikille! Kerrottavaa Viikistä ja opiskelijaelämästä on vielä paljon ja lisää tulee joka päivä, joten lisää postauksia on tulossa pian. Käykää lukemassa myös muiden Fuksivuosi Viikissä -kirjoittajien mielenkiintoiset postaukset ja seuratkaa meitä Instagramissa jos siellä satutte majailemaan. 🙂

-Pia

Lue Pian kaikki kirjoitukset

Hei,

olen Hilla! Olen 20-vuotias helsinkiläinen. Aloitin metsätieteen opintoni Helsingin yliopistossa tänä syksynä. Haaveilen karhunkierroksen kävelemisestä. Odotan opintoihini kuluuvaa Itämeren metsänhoidon kurssia. Ihailen arkkitehtuuria, joka sopii maisemaansa (Grand Desingn). Opiskeluarjessa parasta on aamut jolloin saa nukkua pitkään.

Kirjoitin ylioppilaaksi Oulunkylän Yhteiskoulusta keväällä 2015. Hain Viikkiin lukemaan metsää. Kävin pääsykokeissa. Pääsin sisälle. Sain tietää opiskelupaikasta toisena päivänäni vapaaehtoisessa asepalveluksessa. Kävin armeijan silti loppuun. Kesäkuun puolessa palasin Kymenlaakson metsistä Helsinkiin. Kirjauduin yliopistoon läsnäolevaksi ja osallistuin orientoivalle viikolle elokuun lopussa.

Kesäni meni tulevaa opiskelija-asuntoani remontoidessa. Heinäkuun lopulla pääsin sitten muuttamaan Jakomäkeen. Tutustuin tuohon lähiöön ja ympäröivään alueeseen pyöräillen. Kävi ilmi, että Vantaan Tikkurila on lähempänä kuin Helsingin keskusta. Ilahduin kun selvisi, että asun aivan suon vieressä. Slåttmossen on suosittu juhannuksen vietto paikka paikallisen väestön keskuudessa. Tältä keidassuolta löytyy geokätköjä, lintuja bongattavaksi ja pitkospuita juostavaksi. Ennenkaikkea mättäällä loikoillessa voi hetkeksi unohtaa arjen kiireet. Luonto on lähellä myös Helsingissä. Siksi toivon, ettei Helsingin lähimetsiin ja Viikin peltoihin kajottaisi (täydennysrakentaminen). Liikenteen hälinä on miinus, jota ei voi unohtaa edes keskellä Jakiksen suota. Jakomäki kun rajautuu Lahden- ja Porvoonväylään.

Olin tyytyväinen päätökseeni osallistua yliopiston järjestämälle orientoivalle viikolle (tutustumis viikko yliopistoelämään, ei siis varsinaista luento-opetusta). Siellä Viikin kampus, metsätieteiden laitos ja sen henkilökunta (opettajat ja tutkijat) tulivat tutuiksi. Tärkeintä oli kuitenkin oppia tuntemaan kurssikaverit, joiden kanssa fuksivuosi eli yliopisto opintojen ensimmäien vuosi tulisi kulumaan. Heti ensimmäisenä iltana huomasin olevani oikeassa paikassa. Meidän kurssille (k-109) syntyi nopeasti tiivis yhteishenki, kiitos tuutorien ja typeriltä tuntuvien tutustumisleikkien. Tuutorit ovat siis vanhempia opiskelijoita, joiden tehtävä on opastaa alkuun meidät fuksit eli ensimmäisen vuoden opiskelijat. Ensimmäisinä päivinä harjoiteltiin opiskelijaravintolassa ruokailua, joukkoliikenteen käyttöä eli esimerkiksi miten pääsen Viikistä Helsingin keskustaan, kursseille ilmottautumista yliopiston järjestelmässä ja sähköpostin käyttöä.

Tuutorit järjestivät meille ohjelmaa niin orientoivalla viikolla, mutta myös myöhemmin syksyn kuluessa. Tämän kuun lopussa meillä on fuksi-ilta. Metsäylioppilailla on asuntola parin sadan metrin päässä kampuksesta, jossa osa kurssikavereistanikin asuu. Asuntolan kerhohuoneelle voi mennä hengailemaan ennen bileitä tai vaikka järjestettyyn tapahtumaan (fuksi-ilta, metsästys seuran syyskokous (VAM) tai ainejärjestön tapahtuma (MYO)). Kuvassa yllä fuksiaislookia toiselta viikolta yliopistossa, jossa joukkuemme teemana oli metsurit, siksi viiltosuojahousut! Ainejäjestö MMYL järjestää maametsiksen uusille opiskelijoille, joka syksy fuksiaiset, jossa pääaineryhmittäin kierretään erilaisia rasteja tehtäviä tehden ja ilta huipentuu jatkoihin.

Koko Viikki otti meidät uudet opiskelijat hyvin vastaan. Ajattelin, että uusille opiskelijoille keksittäisiin jotain jäynää vähintään vanhempien opiskelijoiden toimesta, mutta kaikki ovat olleet hyvin avuliaita, ymmärtäväisä ja helposti lähestyttäviä. Olen tutustunut tapahtumissa ja kursseilla myös muilla vuosikursseilla oleviin metsäylioppilaisiin. Maametsiksen (mmtdk) kaikki tuutorit ovat olleet ihan huippuja! Heiltä on saanut hyviä vinkkejä niin opintoihin kuin juhlaan ja arkeen. Opin, että tiedekunnan sisällä on muutakin kuin oma pääaineeni Metsien ekologia ja käyttö  (Metsätieteiden laitos) ja, että tosiaan voin ottaa kursseja myös maataloustieteiden- tai taloustieteenlaitoksen puolelta.

Syksy on mennyt nopeasti! Yliopiston lukukausihan alkaa vasta syyskuussa, mutta pitkien päivien ja kurssien paljouden kanssa on riittänyt tekemistä. Ensimmäisillä viikoilla vierailtiin Viikin peltojen takana sijaitsevassa puulajipuistossa eli arboretumissa useampaan kertaan. Dendrologian eli puulajiopin kurssilla tehtiin päivän retki eli ekskursio Elimäellä sijaitsevaan Mustilan arboretumiin. Siellä ihmeteltiin monenmoisia puita ja metsiköitä. Kun retkiseurueena on kurssi 109, ohjelmassa lounas nuotiolla ja jokainen tuntee päässään edellisillan metsäylioppilaiden fuksisitsit (pöytäjuhla= illallinen, jossa syödään, juodaan ja vietetään aikaa opiskelijakavereiden kanssa sekä pidetään puheita, että lauletaan) on elämys taattu.

Lokakuun lopulla orientoiduttiin eli sisäistyttiin kesään (10 viikon kenttäkurssi/metsäekologit) viettämällä viikko Yliopiston metsäasemalla Hyytiälässä, Juupajoella. Viikko vierähti kasvien opettelussa ja metsänmittaamisessa. Käytännönjutut olivat tervetullutta muuten niin teoreettiseen opiskeluun (luentosaljeja, tenttejä, kirjojen ja tutkimustulosen lukemista ja laskuharjoituksia). Metsäylioppilaiden syksyn ensimmäisissä hirvijahdeissa, jotka järjestettiin Hyytiälän viikon päätteeksi pääsin enismmäistä kertaa tutustumaan metsästyksen saloihin ajomiehenä.

Syksy on ylittänyt kaikki odotukseni, turhat toiveeni ja villimätkin unelmani. Tästä on hyvä jatkaa. Odotan seikkailuja ja kivoja tapahtumia jatkossakin. Lukuvuodessa on neljä periodia, joista ensimmäinen on nyt loppusuoralla (enää tenttiviikko aka koeviikko jäljellä ennen toisen periodin alkamista). Niin ja sitten ainakin meidän pääaineessa kesäopinnot (kenttäkurssi). Kesään kuuluu kuulema ainakin Hyytiälän kesäjuhlat, tukin uittoa ja metsuri hommia.

Jos pohdit yliopisto-opintojen aloittamista, tai millaista on opiskella Helsingin yliopistossa ja Viikin kampuksella tai mitä viikissä voi opiskella, niin pistä meille rohkeasti kysymyksiä. Jos blogissa kysyminen tai kommentointi ei tunnu omalta, niin sähköposti on hyvä keino lähesyä: etunimi.sukunimi@helsinki.fi 

#vainviikkijutut

Hilla Laakkonen

p.s. seuratkaa meitä instassa 😉 (linkki blogin etusivulla)

Niin siinä sitten kävi. Fuksivuosi Helsingin Yliopistossa on nyt ohi, loppu, finito, slut. Jotenkin edelleen, jo yli kuukauden kesälomalla olleena, on kovin epäuskoinen fiilis siitä, että takana on ihan oikeasti vuosi YLIOPISTOSSA ja mikä pahinta, kahden vuoden päästä pitäisi olla kandi ja neljän vuoden päästä jo valmistua, mitä?! Jos kaikki loputkin opiskeluvuodet menevät yhtä nopeasti kuin tämä ensimmäinen, olen ollut tosi pahasti väärässä siitä, että opiskelujen ohessa on hyvää aikaa selvittää, mitä haluaakaan valmistumisen jälkeen tehdä.

Jatka lukemista ”Loppuraportti”

Ah ihana kevät! Tuntuu että koko Viikki on viimeisen kahden viikon aikana kuin herännyt talvihorroksesta ja kuhisee nyt kuin muurahaispesä. Bileissä tanssilattia ei enää ammota tyhjyyttään, juorujen ja ”onkohan niillä jotain juttua”- pohdintojen määrä on selvästi lisääntynyt, sekä useammilla näyttää hymy yltävän korvasta korvaan. Ei se kevätkään Helsingissä loppujen lopuksi niin paha ole, samalla tapaa täällä leskenlehdet kukkivat ensimmäisinä ja puiden silmut turpoavat kuin kotonakin.

Tajusin tuossa kun pohdin teidän tänne toivottavasti hakevien kevättä, että pääsykokeisiin lukemisella ja fuksivuodella on paljon yhteisiä piirteitä! Itse kulutin kaksi kevättä  lukemalla, ensin heikosti ja sitten täysillä. Fuksivuoden olenkin sitten elänyt, ainakin omasta mielestäni, täysillä heti kolmannesta päivästä alkaen.

Kun urakkaan ryhtyy, pääsykokeisiin lukemiseen tai fuksivuoteen, alussa sormet suorastaan syyhyävät innosta! Kaikki on uutta ja kivaa, mielenkiintoista ja hauskaa. Imetään tietoa itseensä kuin pesusieni, opetellaan uusia käytöstapoja, lukutekniikoita ja päivärytmejä. Itsekin pääsykokeisiin lukemisen aloitettuani käytin paljon pirteitä värejä, alleviivasin tärkeät sanat ja kirjoitin muistiinpanoja värikkäillä kynillä. Fuksivuoden alussa puhkuin innosta oppimaan kaiken yliopistomaailmasta! Piti opetella bailaamaan kovempaa, opiskelemaan itsenäisemmin ja ennen kaikkea selviämään bileiden jälkeisenä aamuna kahdeksaksi luennolle. Halusin myös oppia tuntemaan kaikki vanhemmat opiskelijat ja oman vuosikurssin tyypit myös, kaikki uudet ihmiset tänne vaan!

Kuitenkin jossain vaiheessa hurja nousukiito tasaantuu. Käydään bileissä ja luennoilla, tehdään edelleen itselle hyvää ruokaa ja syödään aamuisin puuroa. Omat ihmiset on löytynyt ja elämä on muutenkin tasaista ja normaalia. Samoin kuin lukemisessa: ollaan löydetty oma tyyli opiskella ja lukemisesta on tullut rutiinia, ehkä jopa jo koko elämä.

Tähän kohtaan piti liittää kuva ahkerasta opiskelusta, mutta tajusin, etteihän minulla sellaisia ole…

Pikkuhiljaa se sitten tulee. Ensin nousukiito hidastuu, sitten muuttuu pieneksi taantumaksi. Ensin yhtenä aamuna käännetään vaan kellon soidessa kylkeä ja jätetään yksi luento välistä. Sitten keksitään, että hei näitä luentojahan voi katsoa etänä omalta koneelta! Uskotellaan itselle, että kyllä siinä oppii ihan yhtä hyvin, vaikka jokainenhan sen tietää, ettei siitä mitään tule. Sitten ei enää edes katsota niitä omalta koneelta. Ruokaakin pitäisi laittaa, mutta hetkinen, tuossahan on Hesburger ihan lähellä, ei hätää! Ja pitsat tulee kotiovelle, magneetilla jääkaapin ovessa kiinni oleva mainos suorastaan huutaa tilaamaan. Kohta huomaat, että pohjalle mentiin niin että rymähti. Bailujalka ei enää vipata, juuri ja juuri jaksaa yksiin rientoihin viikossa lähteä, sen syksyisen kolmen sijaan. Kotoa maakunnastakin tullaan vasta maanantai-iltana ja sinne palataan jo torstaina, koska ”enhän mä oo nähny mun koiraa pitkään aikaan.” Ja jos sittenkin päätetään, että nyt opiskellaan ahkerasti, mennään kuitenkin sängylle lukemaan. Kohta ollaan peiton alla pötköllään ja senhän sitten arvaa miten siinä käy. Luulin itsekin vielä pari kuukautta sitten, etten osaa nukkua päiväunia, mutta olen tullut toiseen tulokseen! Samanlainen vauhdikas alamäki kävi ainakin omalle pääsykoeurakalle vuosi sitten. Hyvä lukuahkeruus vaihtui kahvitteluun ja Disney-elokuviin, Snapchattiin ja WhatsApp-viesteihin. Ne alussa käytetyt pirteät värit vaihtuvat niinkin eksoottisiin sävyihin kuin lyijykynän harmaa ja kohta lopussa olevan kuulakärkikynän sininen. Viimeinen niitti päivän lukemiselle tuli kun sanoin äidille että: ”meen ulos lukemaan, siellä on varmasti hyvä motivaatio!” Hah ja kissanpissat, muurahaisetkin kiinnostivat siinä vaiheessa enemmän kuin kirjat.

Jossain vaiheessa todellisuus iskee, kuten minulle viikko sitten. Keväthän on jo pitkällä! Päivät käy vähiin, sekä fuksivuodesta että pääsykokeisiin lukemisesta. On aika istua sohvalle ja pohtia elämää. Pohjalla ollaan. Rästitenttejä on kun edellisiin ei jaksanut lukea, kaikenlaisia tapahtumia on tullut järjestettyä ja toisissa riennoissa oltu yötä myöten, opiskelun kustannuksella. Pakko on ottaa itseä niskasta kiinni ja selvittää tiensä tästäkin rupeamasta läpi, pari hassua viikkoa kun jaksaa skarpata niin se on sitten siinä. Alku onkin hyvä! Siivotaan huone, jotta olisi tilaa opiskella. Keitetään lisää kahvia että jaksaisi ja vaihdetaan lyijykynä entistä pirteämpään, jos se vaikka lisäisi motivaatiota. Eihän siinä kuitenkaan mitään järkevää aikataulua saa tehtyä, paniikki iskee ja ajatukset velloo yhtenä vyyhtinä. ”Tää täytyis tehä ja tän deadline on ens viikolla mutta toi ryhmätyö pitää palauttaa jo ylihuomenna!” Joka suuntaan sähellystä, sieltä täältä lukemista ja jo opitun kertausta. Opiskella pitäisi mutta verkostoituminen on ollut muutenkin vuoden sana, joten siitäkin täytyy pitää huolta. Silmäpussit kasvaa ja kahvipaketti yhteiskeittiön kaapissa kestää paljon lyhyemmän aikaa kuin syksyllä. Onneksi päivät pitenee ja illallakin jaksaa vielä vääntää typen kierron systeemikaaviota kasvintuotantotilan prosesseista. Jotenkin kuitenkin niistä hommista selviää, rästitenttien opintopisteet ropisee opintosuoritusotteeseen ja kotitentteihin saa kuin saakin kirjoitettua sen vaaditun 600 sanaa. Hymy leviää kun tulee tunne, että tästäkin selvitään!

Pohjalta on aina suunta ylöspäin. Olen saanut tehtyä kaikki rästiin jääneet tentit, opintopistemäärä näyttää saavuttavan tavoitteen ja vielä on aikaa opiskella ennen seuraavia tenttejä. Lopussa kiitos seisoo, vappu ja kaikki siihen liittyvät lupaukset siintävät jo parin viikon päässä!

Toivottavasti teidän kaikkien lukemiset sujuvat suunnitelmien mukaisesti, tsemppiä!

Ryhmätyön äärestä, 

Eeva