Viimeiset silaukset kurssiin.
Viikkokausia kompurointia, syvää huokailua ja viimein onnistumisen tunteita. Valitsin kurssin lopputyöksi mielenkiintoani kutkutelleen aiheen kahden merenelävän yhteiselosta. Elosta on siinä mielessä harhaanjohtavaa puhua, koska toiselle kohtaaminen voi olla kuolettava. Miekkavalas (Orcinus orca), tuo ihmiselle vaaraton ja siinä mielessä väärinymmärretty sosiaalinen laji saalistaa asuinpaikastaan riippuen tarjolla olevaa ravintoa. Olen kuullut, että yhdessä miekkavalaskulttuurissa on aivan tietynlainen kulinaristinen intohimo. Nämä herkkusuut ovat mieltyneet valkohain (Carcharodon carcharias) maksaan, joka poistetaan haista varsin brutaalilla tekniikalla jättäen muu ruhon syömättä. Tästä operaatiosta en ala kertomaan yksityiskohtia, mutta kannattaa tutustua mikäli kiinnostaa. Tätä siis on todettu tapahtuvan vain yhdessä paikassa Etelä-Afrikan kärjessä, mutta päätin selvittää missä valkohai on alttiina miekkavalaan hampaille.
Työvaiheet:
Datan etsiminen ja löytäminen osoitteesta: https://mapper.obis.org/. Ocean biogeographic information system antaa dataa vapaaseen käyttöön luotettavan oloisten tahojen havaintoihin pohjautuen. Havaintojen määrä valkohain kohdalla oli 3028 ja vastaavasti miekkavalaalla 6532. Eli varsin kattava aineisto. Taustakartan otin palvelusta: http://www.marineregions.org. Ajatuksena oli esittää minkä maan aluevesillä tapahtuu näiden kahden lajin kohtaamisia eniten, mutta koska tasot olivat varsin epämääräisiä rantaviivan suhteen, päädyin käyttämään pelkistetympää karttaa.
Projektion valinta oli hankala paikka. Ei ollut tietoa missä projektiossa data toimisi parhaiten, osassa kun pisteet karkasivat kauaskin sisämaahan. WGS 84 sai kelvata. Ruudukon loin, mutta ruudun kokoa en osaa kommentoida sen paremmin kuin että, kokeilujen jälkeen päädyin arvoon “5”. Saattaa olla 500000m*500000m.
Spatial query -toiminnolla etsin paikat missä molempia lajeja esiintyy samassa ruudussa. Count points in polygon kertoi lukumäärät ruuduissa ja havaintojen summat yhdistin samaan taulukkoon. Laskin indeksin lajien esiintymistiheyden välille ja kategorioiden luokittelin varsin osuvasti punaisella haille vaarallisimmat paikat ja vihreällä turvallisimmat uimavedet. Lisäksi nostin esiin sinisellä luokan jossa suhdeluku on yksi.
Legendaa en laittanut koska kartta on niin iso ja luokittelulista niin pitkä, että parempi näin.
Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö? Voin kertoa ettei ollut. Opin kuitenkin kantapäideni ja istumalihasteni kautta paljon asioita joiden kanssa olin tuskaillut koko kurssin ajan. Olen jopa ratkaissut pulman huonosta kuvanlaadusta blogissani, joka johtuikin huonosta perehtymisestä tämän blogipalvelun käyttöön. Nyt voin sanoa, että osaan. Sekös nuorta geoinformaatikkoa hymyilyttää! Lopputulokseen voin olla melko tyytyväinen. Rasteri voisi olla pienempi ja vähän ihmetyttää, että Kenian savanniltakin löytyy molemmat vesipedot. Kuinka onkaan sitten siellä Etelä-Afrikan maksavaara-alueella? Valkohain ei kannata tähän karttaan luottaa.
Se siitä, blogi on löytänyt maaliviivan. Kiitos Artulle hyvästä kurssista ja kurssitovereilleni tuskan jakamisesta. Nestorin tavoin odotan myös seuraavia GIS-kursseja. Julistan aselevon QGIS:in kanssa tulevan voimaan tästä hetkestä alkaen.
Peace out.
Lähteet:
Nestori Grönholmin blogi: https://blogs.helsinki.fi/nestorig/
OBIS: https://mapper.obis.org/
Marineregions: http://www.marineregions.org
