“Kartat ovat myös kauniita.”
-Toteaa Vilma. Siinä hän on oikeassa. Luulen, että hän ei ole nähnyt minun tekemiäni. Se kauneus ei kuitenkaan ollut sana, millä olisin voinut kuvailla tätä kuudennen kurssikerran työtä kotiolosuhteissa. Ei nimittäin ollut kovin sujuvaa työskentelyä aineiston parissa. Lopulta onnistuin kuvainnollisesti oksentamaan kartan jossa pohdiskelen oman elämäni aikaisia vaaranpaikkoja. Tai no, aineistoa ei saanut ihan rajattua haluamallani tavalla. Kartassa näytän yli kahdeksan Richterin järistykset syntymähetkestäni vuoteen 2013, tulivuorenpurkaukset 1964-vuodesta lähtien ja syntymävuoteni yli 0,01 gramman meteoriitit. Tai sinne päin. Aineisto oli surkea ja mitään kovin hyvää merkitystä sille ei keksinyt. Opin ehkä jotain uutta, todennäköisesti en. Teksti palautuu myöhässä, koska tämän tekemiseen varaamani aika valui reisiä pitkin lattiakaivoon, puoliksi siitä syystä, että ohjeet olivat sekavat ja puoliksi siitä syystä etten viitsinyt lukea niitä tarpeeksi huolella.
Ai niin, käytiin ulkoilemassa Epicollect-sovelluksen kanssa, arvioitiin turvallisuutta ja interpoloitiin tämän perusteella. Eikä siitäkään tullut jälkeläistä eikä… Ihan kiva sovellus, siinä ei moittimista.
Vielä yksi taistelu jäljellä jonka jälkeen ehdotan QGIS:sille tulitaukoa vakavasti haavoittuneena, mutta kostoa vannoen.
Tässä tämä kuudennen kurssikerran anti tiivistettynä yhteen kuvaan:
Kuten huomaa, en vieläkään ole onnistunut ratkaisemaan näiden kuvien laatua.
Lähteet:
Vilma Kaukavuoren blogi, https://blogs.helsinki.fi/vilmakau/