Creative Indigenous Actors: Integration of Indigenous Studies at the University of Helsinki

Dosentti Pirjo Kristiina Virtasen tutkimusprojekti Creative Indigenous Actors: Integration of Indigenous Studies at the University of Helsinki sai vuonna 2013 tutkimusrahoitusta osana Helsingin yliopiston Tulevaisuusrahaston lahjoitusta humanistisessa tiedekunnassa tehtävää kulttuurien tutkimusta varten. Sähköpostitse tehdyssä haastattelussa Virtanen kertoi lisää itsestään ja tutkimuksestaan.

Tutkimusprojektin taustat

”Tutkimukseni aihe oli Creative indigenous actors: Integration of Indigenous Studies at the University of Helsinki. Projekti sai rahoitusta ajalla 1.2.2013 – 31.12.2013, lähinnä kenttätyöhön ja workshopin järjestämiseen. Projektin tavoitteena oli integroida ja verkostoida Helsingin yliopiston alkuperäiskansoja koskeva tutkimus. Näin on saatu järjestettyä yhtenäisemmin alkuperäiskansoja tai heitä läheisesti koskevien asioiden opetus. Projektin lähtökohtana oli alkuperäiskansojen filosofiat, juuri tämän hetkiset haasteet ja yhteistyö alkuperäiskansojen kanssa. Alkuperäiskansataustaisten tutkijoiden ja oppilaiden osallistumista yliopistoomme tulisi myös kasvattaa.

Projektissa on ollut mukana läheisesti minun lisäksi Irja Seurujärvi-Kari Saamentutkimuksesta, Lea Kantonen Taideyliopistosta, sekä tohtorintutkintoa valmisteleva oppilaani Anna Vohlonen Maailmankulttuurien laitokselta. Järjestimme myös syksyllä 2013 seminaarin, johon osallistui useita mm. Helsingin yliopiston, Tromssan ja Sorbonnen tutkijoita. Projekti on myös luonut uutta yhteistyötä muihin instituutteihin, joissa on alkuperäiskansaopintoja.

Itse teen tutkimusta mm. alkuperäiskansojen tietolähteistä, oppimisprosesseista, ontologioista, etnohistoriasta ja alkuperäiskansapolitiikasta. Tutkimus jatkuu muiden projektieni kautta.

Oma päätökseni tutkia Brasilian alkuperäiskansojen tapahtui vuonna 2000. Olin juuri päättänyt graduni ja olin maassa useamman kuukauden vierailulla. Näin kuinka luovia alkuperäiskansanuoret olivat yhdistämään eri tyylejä ja kulttuureja. Gradun kenttätyön olin tehnyt toisaalla: Intiassa. Sain enemmän tietoa Brasilian valtion toiminnasta kahden vuoden aikana, jolloin työskentelin Brasilian suurlähetystössä Helsingissä. Kenttätyökokemusta hain harjoittelusta Lissabonissa, jossa olin töissä IOM:ssa 2002. Tein tutkimuksen Lissabonin lähiöissä toisen sukupolven kapverdeläistaustaisista nuorista. 2003 aloitin väitöskirjaopinnot Latinalaisen Amerikan tutkimuksessa. Kenttätyöpaikkani Acren osavaltiossa muotoutui oppiaineen arkeologisen projektin avulla. Olen myöhemmin työskennellyt läheisesti myös tässä projektissa muiden tutkimusaiheitteni myötä. Vuonna 2007 valmistui väitöskirjani Amazonian alkuperäiskansanuorten aikuistumisprosesseista kaupunkien ja reservaattien kontekstissa. Sen päivitetyn version julkaisi amerikkalainen Palgrave Macmillan vuonna 2012. Olen kirjoittanut ja toimittanut useita kirjoja myös monista muista aiheista. Oma perheeni on päässyt mukaan kenttätöihin, ja molemmat pienet lapseni ovat jo käyneet Brasiliassa. Tällä hetkellä olen liitännäistutkija myös Pariisissa. Teen mielelläni yhteistyötä erilaisten verkostojen kanssa, mutta yhteistä niille on, että ne uskaltavat esittää kiperiä ja kriittisiäkin kysymyksiä tutkimusaineistoilleen.”

Tutkimusaiheen tärkeys ja yhteiskunnallinen merkitys

”Alkuperäiskansat ovat aktiivisia toimijoita ja joissain maissa muodostavat jopa enemmistön.

Alkuperäiskansoja koskettavat hyvin samantyyppiset haasteet. Niiden mahdollisuudet asuttaa alkuperäisiä maitaan, harjoittaa haluamiaan elinkeinoja sekä elää filosofiansa mukaan kärsivät usein toimista, jotka perustuvat ainoastaan talouskasvuun. Niiden kulttuurit ja kielet joutuvat myös usein ahtaalle, sillä valtaväestön politiikka pitää ne marginaalissa.

Lisäksi alkuperäiskansoja koskeva tutkimus on hyvin pitkälle jatkanut aikaisempia valtasuhteita. Harvoin tutkimus on syvällisesti ymmärtänyt alkuperäiskansojen käsityksiä tai käsitteitä. Alkuperäiskansojen tietolähteitä tai tapaoja tietää harvoin hyväksytään valideiksi ja oikeutetuiksi. Niiden parissa ajattelu ei perustu binaarisiin luonnon ja kulttuurin tai objektin ja subjektin vastakkainasetteluihin. Vähitellen alkuperäiskansojen ajattelu on tullut mukaan myös länsimaalasiseen tieteeseen. Tarvitaan paljon enemmän etnografiaa ja kielentuntemusta, jotta niiden ajattelutapoja voidaan ymmärtää paremmin. Tärkeätä on, että alkuperäiskansojen ihmiset pääsevät itse osalliseksi yliopistollisesta tutkimuksesta ja opetuksesta. Näin he voivat itse tulla tutkimuksen toimijoiksi.”

Mitä ongelmia tutkimus ratkaisee?

”Tämän projektin lähtökohta oli oma etnografinen tutkimukseni Brasilian Amatsonian alkuperäiskansojen parissa. Olen itse työskennellyt alueella vuodesta 2003 manchineri- ja apurinã-kansojen kanssa. Vuonna 2013 keskityin kenttätyössäni heidän tämänhetkisiin haasteisiinsa ja toiveisiinsa. Matkasin nyt ensimmäistä kertaa apurinã-kansojen reservaattiin Tumiã-joelle, joka on Amazonasin osavaltiossa ja kuluu Amazonas-joen yläjuoksulla sijaitsevaan Purus-vesistöön. Matka sinne lähimmästä kaupunkikeskustasta kestää monia päiviä.

Projektin teoreettisena kehyksenä olivat alkuperäiskansojen omat ontologiat ja episteemiset periaatteet. Niiden avulla voidaan paremmin ymmärtää alkuperäiskansojen haasteita ja luoda uudenlaista tutkimusta. Valitettavasti jälkikoloniaalinen alkuperäiskansatutkimus on vielä hyvin vähän voinut kritisoida vallitsevia käsitteitä ja osoittaa tutkimukseen liittyviä valtasuhteita alkuperäiskansojen näkökulmasta. Nyt kuitenkin olen ollut aktiivisesti mukana luomassa uudenlaista tutkimus- ja opetusverkostoa.”

Tuoko tutkimus esiin jotain uutta tai kumoaako se aiempaa tietoa?

”Tutkimus tuo uutta tietoa alkuperäiskansojen kulttuureista, kielistä, historiasta ja filosofioista.

Tutkimus tarkastelee yhteiskunnallisia rakenteita ja valtasuhteita ja avaa uusia tapoja ymmärtää länsimaalaiseen ajatteluun juurtuneita käsitteitä. Esimerkiksi luonnon ja kulttuurin vastakkainasettelu vaikeuttaa monien eri sosiaalisten suhteiden ymmärtämistä. Tutkimus parantaa monitieteellistä keskustelua sekä asioiden laajaa ymmärtämistä. Se tukee ja selvittää alkuperäiskansojen toimijuutta.

Vuoden 2013 lopulla julkaistiin kirja Alkuperäiskansat tämän päivän maailmassa (SKS), jonka olin yhteistoimittanut  Irjan Seurujärvi-Karin ja Lea Kantosen kanssa. Kirjassa on 14 lukua ja se tuo uutta tietoa alkuperäiskansojen moderniteetista ja dekoloniaalisesta kosmopoliittisuudesta.”

Aiheuttaako tutkimus muutosta yhteiskunnassa?

”Projektin avulla aloitettiin humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan alkuperäiskansoihin liittyvän opetuksen ja tutkimuksen integrointi. Olemme pyrkineet yhtenäistämään erityisesti humanistisen tiedekunnan Maailmankulttuurien laitoksen ja Suomen kielen, Suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen alkuperäiskansaopetusta. Kaikki tämä opetus tulee pian näkyviin yliopiston nettisivuille.

Laajempana tavoitteena on perustaa myös uusi Alkuperäiskansojen tieto ja kulttuuri opintokokonaisuus. Siihen sisältyisi uusien metodien ja teoreettisten työkalujen kehittämistä. Tällaisten asioiden tulisi olla tutkimuksen, opetuksen ja ohjaamisen peruspilarina.

Alkuperäiskansojen tiedon, elinkeinojen ja kulttuurien ymmärtäminen voi auttaa monien ympäristö-, ilmastonmuutos-, ja hyvinvointikysymyksien ratkaisemisessa. Alkuperäiskansojen tieto perustuu monien sukupolvien havaintoihin. Kun opiskelija ymmärtää alkuperäiskansojen käsityksiä, käsitteitä, toimija ja ajattelua ylipäätään, hän pystyy tarkastelemaan monia yhteiskunnallisia asioita erilaisin silmin. Myös valtasuhteet hahmottuvat eri tavalla. Asioiden kriittinen pohtiminen ja keskustelu, kokonaisvaltainen näkemys ja monitieteellisyys korostuvat.”

Miksi humanistista tutkimusta pitäisi tukea?

”Humanistinen tutkimus on samanaikaisesti sekä laaja-alaista että syvällistä ymmärtämistä. Se tarkastelee asioita sekä historiallisessa kontekstissa että nykyhetkessä ja hahmottaa myös ihmisten tulevaisuutta. Humanistit ymmärtävät paikallista kontekstia, ja heidän tulisi osata paikallisia kieliä. Ihmisen ajattelun ja toimintojen monitasoisella ymmärryksellä voidaan analysoida uudella tavalla useita yhteiskuntamme ongelmia. Lisäksi monikulttuurinen tutkimus tuo tietoa erilaisista oppimis- ja kasvatusmenetelmistä, jotka ovat hyödyllisiä myös länsimaiselle tutkimukselle.

Humanistit ovat tärkeitä asiantuntijoita myös monilla sellaisilla aloilla, joilla heitä ei vielä ole paljoa, esimerkiksi talousalalla sekä teknologian ja infrastruktuurin kehittämisessä. Hallinnossa heitä tarvitaan erityisesti kulttuuri-, opetus- ja ympäristö- ja ulkoasianministeriöiden asiantuntijoiksi. Myös terveys-, museo-, oikeus- ja lakialat hyötyvät humanistien tiedoista, osaamisesta ja taidoista.”

Terveiset nykyisille ja tuleville lahjoittajille?

”Kiitos lahjoituksesta! Toivomme rahoitusta hyville rohkeille ideoille. Erityisesti sellainen tutkimus, joka dynaamisesti ja kriittisesti lähtee hakemaan uusia avauksia ja yhteistyökumppaneita on tärkeää. Erilaiset pilottihankkeet ovat tärkeitä. Itse pystyimme hakemaan jatkorahoitusta Helsingin yliopiston kolmivuotisprojektina, ja nyt haemme ERC-rahoitusta.”