McDonnell Douglas Aerospacen rahasto on yksi Helsingin yliopistossa toimivia yksityisiä nimikkorahastoja, ja sen tarkoituksena on tukea Yhdysvaltain kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimusta Suomessa. Rahaston vuoden 1996 lahjoituksella perustettiin pysyvä Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnell Douglas -professuuri Renvall-instituuttiin. Kyseessä oli tuolloin humanistisen tiedekunnan ensimmäinen lahjoitusprofessuuri, ja sen haltijaksi nimitettiin vuonna 1999 ensi syksynä virastaan eläkkeelle jäävä valtiotieteen tohtori ja Yhdysvaltain tutkija Markku Henriksson.
Alla olevalla videolla Henriksson kertoo tekemästään tutkimuksesta sekä lahjoituksen tuomasta hyödystä suomalaiselle Yhdysvaltain tutkimukselle. Videon alta voit lukea tiivistetyn version haastattelusta.
Henrikssonin mielestä McDonnell Douglas -professuuri on ollut merkittävä tekijä siinä, että Yhdysvaltain ja laajemmin Pohjois-Amerikan tutkimus on saatu juurrutettua osaksi suomalaista tiedeyhteisöä ja sillä tavalla tarjottu opiskelijoille yksi näkökulma lisää maailman tarkasteluun myös lopulta työelämän puolella.
Yhdysvaltain tutkimus on tärkeää pelkästään jo siksi, että Yhdysvallat on tärkeä tekijä maailmanpolitiikassa. Yhdysvallat on myös tärkeä sotilaallinen ja kulttuurinen vaikuttaja. Alkuperäiskansojen tutkimus puolestaan on tärkeää siksi, että alkuperäiskansat ovat aina olleet huomattavia tekijöitä pienestä lukumäärästään huolimatta. Yhdysvaltojen kontekstissa suuri osa käyttämättömistä luonnonvaroista sijaitsee alkuperäiskansojen mailla, ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikan perusteet juontavat juurensa intiaanipolitiikasta. Alkuperäiskansojen vaikutus on myös populaarikulttuurissa suuri.
Varsinkin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin liittyvässä tutkimuksessa suomalaiset tutkijat ovat maailman huipputasoa. Puhutaan ”Helsinki School of the American Westistä” ja suomalaisesta lähestymistavasta, ”The Finnish Approach”. Suomalaisten kiinnostus Yhdysvaltoihin ja suomalaisen tutkimuksen laatu juontaa Henrikssonin mukaan juurensa siihen, että suomalaiset pystyvät katsomaan Yhdysvaltoja kauempaa, ulkopuolisin silmin, vapaana oman kulttuurin tutkimukseen liittyvistä ongelmista, ja näkemään täten erilaisia tutkimusaiheita ja kokonaisuuksia. Myös korkeatasoinen peruskoulutus ja tutkijakoulutus nostavat suomalaiset tutkijat kartalle Yhdysvaltain tutkimuksessa.
Henrikssonin oma kiinnostus Yhdysvaltoihin syttyi jo lapsena kauppamerenkulun palveluksessa olleen isän kautta, ja hänellä on yhä tallessa isän Yhdysvaltojen satamakaupungeista lähettämiä postikortteja. Gradun teon yhteydessä Henriksson alkoi suuntautua Yhdysvaltoihin muun muassa sen kansainvälisen tärkeyden vuoksi.
Henriksson kertoo olevansa Pohjois-Amerikan yleistutkija, joka ei ole tutkinut vain tiettyä alkuperäiskansaa vaan Yhdysvaltain intiaanipolitiikkaa ja lainsäädäntöä yleisesti. Hän on tutkinut laajasti myös esimerkiksi Pohjois-Amerikan historiaa.
Henriksson toivottaa kaikki kynnelle kykenevät tervetulleiksi lahjoittamaan, sillä se on hyvä keino vaikuttaa suomalaiseen tieteentekemiseen. Henrikssonin mielestä Suomessa ei ole samanlaista varsinaista lahjoituskulttuuria kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, ja tilanne on yliopistolle uuden yliopistolain myötä vaikea: lahjoituksia tarvittaisiin, mutta lahjoittamiseen kykenevät elävät vielä maailmassa, jossa kunnat ja valtio hoitavat yliopiston rahoituksen. Henriksson kuitenkin kiittelee säätiöitä ja tahoja, jotka ovat edistäneet suomalaista tutkimusta hyvinkin paljon lahjoitusten kautta.
Professuuriin lahjoittaminen on Henrikssonin mielestä tärkein lahjoituskohde. Professuuri takaa tieteenalalle ainakin väliaikaisen pysyvyyden, tutkimukselle paikan ja edellytykset edistymiseen sekä painoarvoa sanomisille, sillä professorit ovat oman alansa huippuasiantuntijoita.
Henrikssonin mielestä kaikkia tieteitä on aivan yhtä tärkeä tukea. Kovat tieteet antavat edellytykset elämään siinä missä ns. ”pehmeät tieteet” tuottavat elämään sisällön ja tekevät elämän mielekkääksi.