Pidimme 6.5. puhelukokouksen, missä kävimme läpi jokaisen keräämää aineistoa omasta aiheesta, mitä on löytynyt. Tanja ja Soile keskittyvät turpeen päästöihin/ympäristövaikutuksiin ja vesiensuojeluun ja Kirsi tutustuu enemmän turvetuotantoa säätelevään lainsäädäntöön sekä turpeen käytön historiaan ja sivuaa energiaturpeen käyttöä. Kaikki olivat löytäneet mielenkiintoista informaatiota omasta aiheestaa ja seuraavalla viikolla alkaa tekstin kokoaminen ja power point esityksen luominen. Soile on lisäksi saanut haastattelun maanantaina 9.5. Matti Kotakorvelta, vesiensuojelusuunnittelijalta, Lahden ympäristöpalveluilta. Aiheena oli juurikin turvetuotannon päästöt ja vesiensuojelu.
On ollut mielenkiintoista perehtyä enemmän turvetuotannon vesiensuojeluun, sillä yleiskäsitys turvetuotannon vesistöpäästöistä ja suojelumenetelmistä on ollut aika kapea. Turvetuotannon vesiensuojelun eteen on nähty paljon vaivaa ja tehdään paljon, mutta vaikka ravinteita saadaan pidätettyä kosteikoilla ja muilla menetelmiä, humuksen ja ravinteiden pääsy vesistöön ei vieläkään ole riittävän pieni, jotta järvien tila pysyisi hyvänä. Se on laittanut ajattelemaan, että pystytäänkö ollenkaan keksimään sellaista menetelmää, joka ei päästäisi maalta ravinteita vesiin? Ja vaikka on olemassa vesiensuojelumenetelmät, niin turpeen käyttöönottovaiheessa suo joudutaan ojittamaan, mistä aiheutuu valmistelutöiden kanssa koko turvetuotannon aikaiset suurimmat päästöt vesiin. Turvetuotantoalueelta huuhtoutuu kiintoainetta, typpeä, fosforia, humusta ja rautaa. Muutoin turvetuotannon vesistöpäästöt koostuvat lisäksi tuotantovaiheen vesipäästöistä ja pölyn kulkeutumisesta luonnonvesiin ja jälkihoitovaiheesta, jolloin alue ei ole saanut uutta maankäyttöä.
Aiheeseen tutustumalla on moneen otteeseen tullut esiin turvemaiden tärkeys veden säätelyssä. Näiden hävitys muuttaa vesivaroja ja heikentää tulveveden säätelyä. Ne myös sitovat hiiltä noin 10 kertaa enemmän kuin mikään muu ekosysteemi. Onko siis turpeen käytössä enään mitään hyötyä, kun muita ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja on jo runsaasti saatavilla? Niin, mitään muuta hyötyä kuin poliittinen hyöty..
Tätä kaikkea voi verrata ojittamattomaan suohon, joka toimii vesivarastona ja tasaa virtaaman vaihteluita. Kevättulvien aikaan suo imee ja pidättää vettä ja kesällä kuivaan aikaan suolta valuu vettä, mikä estää purojen kuivumisen. Suo pidättää myöskin ravinteita paremmin kuin ojitettu suo. Ojien kaivaminen nopeuttaa veden virtausta, mikä pahentaa alajuoksun tulvia. Nopeampi virtaus aiheuttaa enemmän eroosiota ja tehostaa ravinteiden huuhtoutumista, jolloin humus ja ravinteet tummentavat ja rehevöittävät vettä.
Haastattelussa Matti Kotakorven (vesiensuojelusuunnittelija) kanssa kävi ilmi, että fosfori ei ole turpeen käytön ongelma, sillä ne ei eivät sisällä paljonkaan fosforia. Tästä syystä fosforin kemiallinen saostus voikin olla tarpeeton turvetuotantoalueilla, sillä niillä ei ole paljon mistä saostaa. Mietin (Soile), että voisiko tässä sitten tulevaisuudessa olla kokeilumahdollisuus uudelle kemianalan keksinnölle, missä kemiallisesti kasvatetaan levää ja näin saadaan puhdistettua jätevesistä fosforia ja se takaisin kiertoon. Tätä ideologiaa hyödyntäen jos voisi turvetuotantoalueen vesistä saadaa paremmin sen pienenkin määrän fosforia pois.
Humuskuormitusta pystytään mittaamaan vain epäsuorasti, mikä lisää kuormistusarvioiden epäluotettavuutta. Vaikutukset kohdistuvat usein herkimpiin latvavesiin.
Turvetuotantoalueella käytetään monenlaisia vesiensuojelumenetelmiä:
- eristysojitus
- sarkaojasyvennykset
- lietteenpidättimet
- mitotusohjeiden mukaiset laskeutusaltaat padottavine rakenteineen ja pintapuomeineen
- pintavalutuskenttä
Lähde: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B7034F047-E295-43EE-A5CB-5F138C8061E4%7D/91749
” Turvetuotannon vesienkäsittelyn tehostaminen viime vuosina on pienentänyt vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta. Kesän rankkasateista johtuvien virtaamahuippujen aikainen kuormitus ei heikennä vesienkäsittelyn puhdistustehokkuutta.
Tiedot perustuvat Pöyry Finland Oy:n selvitykseen vuosien 2008–2012 velvoitetarkkailuaineiston pohjalta.
Turvetuotannon kuivatusvesien kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet sekä ominaiskuormitukset ovat nykyisin yleisesti käytössä olevilla vettä puhdistavilla pintavalutuskentillä selvästi pienemmät kuin aiemmin yleisesti käytetyillä ns. perustason vesienkäsittelymenetelmillä (laskeutusallas ja virtaamansäätö). Turvetuotannon valumavesien puhdistaminen pelkän perustason vesienkäsittelyn avulla on väistymässä ja siirtyy kokonaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiseksi lähivuosina.
Pöyry Finland Oy:n selvitystyössä määritettiin virtaamahuippuja kuvaavat ylivirtaamatilanteet jokaiselle tuotantoalueelle ja todettiin, että valunnan lisääntyminen ei heikentänyt vesienkäsittelyrakenteiden (mm. pintavalutuskentät, kosteikot) puhdistustehokkuutta.
Julkisuudessa esitetylle väitteelle, jonka mukaan turvetuotannon aiheuttamasta kuormituksesta syntyisi jopa suurin osa yhden päivän aikana, ei löytynyt selvityksen mukaan perusteita. Yksittäisen näytteenottopäivän osuus vuosikuormituksesta on keskimäärin alhainen, ylivaluntanäytteissäkin muutaman prosentin luokkaa.
Turvetuotantoalueiden ominaiskuormitusselvitys päivittää ja laajentaa aiempia ominaiskuormitusselvityksiä. Sen osana tarkasteltiin erikseen virtaamahuippuja kuvaavien ylivirtaamatilanteiden veden laatua ja kuormitusta. ”
Lähde: http://www.vesitalous.fi/2015/02/uutta-tietoa-turvetuotannon-vesistokuormituksesta/
Turvetuotanto on säädeltyä ja luvanvaraista toimintaa. Turvetuotantoa sääteleviä lakeja ovat ympäristönsuojelulaki, laki ja asetus YVA-vaikutusten arviointimenettelystä, luonnonsuojelu-, vesi-, jäte-, maankäyttö- ja rakennuslaki, meluntorjunta-, maa-aines-, muinaismuisto- ja rikoslaki sekä kemikaalilainsäädäntö. Lakien tavoite on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja ympäristön huomioon ottaminen sitä koskevassa päätöksenteossa. Ympäristöluvan myöntäminen turvetuotantoalueelle edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu mm. terveyshaittaa, ympäristön pilaantumista, maaperän tai pohjaveden pilaantumista.
Turvetuottajalla on velvollisuus tehdä käyttötarkkailua. Päästötarkkailussa mitataan turvetuotantoalueelta lähtevän veden laatua ja määrää eli päästöä. Vedestä määritetään mm. kiintoaine, CODMn, kokonaisfosfori ja -typpi, pH ja sameus. Turvetuotantoa valvoo ensisijaisesti ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvara -vastuualue.
Lähde: Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje
Terveisin,
kirjoittaja Soile sekä Kirsi ja Tanja