Kuukausi: toukokuu 2016

Turveprojektin loppuarviointia…

Projektimme on viimeistä blogia vaille valmis. Tässä muutamia ajatuksiamme kurssista ja aiheestamme:

 

Kurssi on nyt lopuillaan, ja minusta tuntuu että koko kurssi eteni vauhdilla alusta loppuun. Projektin aiheemme, turpeen noston vesistövaikutukset ja vesiensuojelu, oli minusta todella kiinnostava ja tietoa aiheesta löytyi paljon enemmän kuin mitä esitelmään lopulta mahtui. Esitelmästä tuli myös hieman liian pitkä, mutta oli todella vaikeaa rajata pois tietoa, joka ryhmämme mielestä oli tärkeää ja kuului aiheeseemme. Vaikka emme tavanneet kertaakaan ennen esitelmää niin että koko ryhmä olisi ollut samassa paikassa, yhteistyö sujui mielestäni todella hyvin. Käytimme paljon Google Docsia, Skypeä ja Whatsappia, mikä mielestäni teki kommunikaatiosta helppoa ja tehokasta. Mielestäni oli opettavainen kokemus tehdä projektityö näin lyhyessä ajassa, koska oli pakko keskittyä tekemään työtä tehokkaasti eikä aikaa jäänyt liiallisiin yksityiskohtien hiomiseen. On hyvä oppia hallitsemaan hieman suurempia asiakokonaisuuksia rajoitetussa ajassa.

t. Tanja

 

Oli todella mukava tehdä tätä projektia. Soilen idea kolahti omalla kohdallani heti ja vielä esitystä valmistellessa törmäsin uusiin, mielenkiintoisiin asioihin turvetuotannosta ja sen ympäristönsuojeluasioista. Asioiden rajaaminen olikin todella vaikeaa, koska ainakin itse halusin avata tiettyjä asioita laajemmin kuin mihin esimerkiksi esitysaika riitti. Asioiden tiivistys esitykseen vaatiikin vielä harjoittelemista. Ajankäytön hallinta on tälläisessa projektissa kaiken ydin. Tuutorimme neuvosta teimme aikataulun, joka helpotti huomattavasti työskentelyämme.

Mielestäni tällainen työskentelytapa kuin tässä kurssilla oli, toimi hyvin ja oppiminen oli tehokkaampaa, kun joutui itse kaivamaan tarvittavat tiedot. Moni maaperätieteen peruskurssilla opiskeltu asia avautui tämän kurssin myötä itselle. Onko tämä hyvä vai huono asia, onkin aivan toinen juttu.. oppimista tapahtui.

Olen tyytyväinen ryhmämme toimintaa ja uudet sovellukset kuten Whatapp osottautui toimivaksi. Teimme esityksen Google Docissa ja sekin yllätti positiivisesti helppoudellaan. Loppuseminaari oli hyvä lopetus kurssille. Muiden ryhmien aiheet olivat mielenkiintoisia ja herättivät kysymyksiä.

Terv. Kirsi

 

Kurssi on ohi ja työmme saimme hyvin tehtyä. Jokainen perehtyi hyvin asiaansa ja sai kerättyä tietoa. Tulihan siitä esityksestä pitkä ja varsinkin vesiensuojelumenetelmä osiota joutui typistämään, mikä oli kurssin osalta se aiheellisin. Turvetuotanto ja vesiensuojelu on aiheena laaja, joten tässä pääsi vain pintapuoliseen käsitykseen. Työ eteni hyvin ottaen huomioon, että teimme kukin etänä työn ja power point esityksen. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja saimme oleellista tietoa selville, juurikin vesistöpäästöistä ja vesiensuojelumenetelmistä ja näissä suojelumenetelmissä pitäisi päästä parempiin tuloksiin.

Turvetuotannon vesiensuojeluun ja sen ongelmiin, mm. juuri tulva-ajat, haluan perehtyä vielä paremmin ja koulustani sain luvan toteuttaa syksyllä tähän liittyvän omaehtoisen projektin.

T: Soile

 

Hyvää kesän alkua kaikille!

 

Jälkipuintia

Kurssi on viimeistä silausta vaille valmis ja on jälkipuinnin aika; missä onnistuimme ryhmän työskentelyn ja projektin etenemisen osalta ja missä jäi kehitettävää. Lähtökohtaisesti työskentelyämme haastoi se spatiaalinen tosi asia, että kaikki ryhmäläisemme asuvat eri paikkakunnilla ja opiskelevat osin eri pääaineissa. Tämä toi mukaansa se, että pohjatietomme poikkesivat selvästi toisistaan, mikä konkretisoitui prosessin edetessä työskentelymuotojemme valikoitumisessa kunkin erikoisosaamisen mukaan. Seurauksena olikin se, että projektityön aiheen rajauksesta lähtien huomioimme ryhmäläistemme erilaisia kiinnostuksen ja osaamisen kohteet.

Projektityömme käynnistyi konkreettisella kenttäreissuilla tutkimuskohteenamme olevaan Sopenkorven teollisuusalueelle, mikä käynnisti hyvin prosessin etenemisen; perusolemukseltaan alue tuli meille tutuksi ja saimme jaettua vastuualueita aineistonhankinnan suhteen. Kuitenkin hyvin käynnistyneestä alusta huolimatta jossain vaiheessa prosessia tulivat realiteetit vastaan aikataulujen suhteen, sillä kevät on kiireistä aikaa opiskelijalle: loput kurssit pitäisi saada suoritettua loppuun kesätöiden jo vaatiessa osan ajasta.

Kurssin aikataulutus onkin asia, johon ryhmäläistemme mielestä voisi jatkossa paneutua kurssin suunnittelun suhteen. Ehdotammekin kurssille varatun aikavälin pidentämistä esimerkiksi kahden periodin mittaiseksi, mikä voisi tuoda kaivattua lisäaikaa projektin perusteellisempaan työstämiseen. Aineistoa on runsaasti käytettävissä (kunhan sen vain ensin löytää), ja ehkä haasteena on löytää kaikesta tiedonpaljoudesta se punainen lanka. Punaisen langan löytäminen ja kokonaisuuksien muodostaminen nimenomaisesti vaatisivat aikaa ympärilleen.

Aika teki meille tepposet myös seminaariesityksessä, sillä asioiden tiivistäminen oli edennyt meidän esityksessä vähän jo liiallisuuksiin. Otimme 20 minuutin esitysajan vähän liiankin tosissamme, yksinkertaistimme esitysmateriaalin ja kiirehdimme esityksen läpi aikamoisella tempolla (liekö johtui jännityksestä?). Kysymysmerkiksi hiukan jäi, saiko yleisö muodostettua minkäänlaista kokonaiskuvaa Sopenkorven maaperän pilaantumisen tilasta. Tulevia esityksiä varten päteekin meidän kohdalla vanha sananlasku ”maltti on valttia”. Blogikirjoituksien suhteen tilanne oli sama kuin seminaariesityksessä, sillä tiivistimme asiamme jälleen ehkäpä turhankin kovalla kädellä. Taustalla oli se, ettemme olleet täysin tietoisia blogitekstien sisältövaatimusten suhteen ja huomasimme jälkikäteen, että tekstit olisivat vaatineet perusteellisempaa otetta. Näiden asioiden oppiminen jatkuu seuraavissa projekteissa!

Yhteinen blogialusta oli kuitenkin mielestämme hyvä idea niin tiedonhaun kuin –välityksenkin kannalta, sillä se loi ikään kuin vertaistuen muiden ryhmien prosessien etenemisen suhteen. Seminaarissa sitten oli todella mielenkiintoista nähdä kaikkien ryhmien uurastuksen lopputuotteet esitysten muodossa. Kuitenkin seminaarin aikataulua olisi voinut keventää esimerkiksi aloittamalla sen jo aiemmin päivällä ja rytmittämällä tauoilla. Löyhempi aikataulu siis kenties olisi tuonut mahdollisuuden syventyä esitelmiin hieman tuoreimmin silmin ja korvin.

Prosessin edetessä oli virkistävää huomata, asiantuntija-asemassa olevien tahojen kiinnostus opiskelijoiden kurssiprojektia kohtaan sekä heidän aito halunsa jakaa omaa asiantuntemustaan meidän kanssamme. Erityiskiitos ELY-keskuksen avusta! Nimenomaan oma kiinnostus aihetta kohtaan vei prosessia eteenpäin, minkä mahdollisti aiheen vapaavalintaisuus. Lopputuotteesta ja koko prosessista sai tehtyä omanlaisensa ryhmäläisten mieltymysten mukaan ja ryhmätyömme olikin poikkitieteellisestä työskentelyä parhaimmillaan! Lisäksi eri alojen lähestymistavat ja työmenetelmät karttatyöskentelystä konkreettiseen aineistohakuun toivat työhön moniulotteisuutta. Mielestämme prosessimme toteutti tutkimustyön periaatetta aidoimmillaan; tutkimuksen hyödynnystä tulevaisuuden Sopenkorven suunnittelussa.

Lopuksi suuret kiitokset niin tuutorillemme Vilille, muille kurssista vastaaville kuin kanssaopiskelijoillekin ja oikein rentouttavaa kesää kaikille!

Yhteenvetoa

Kurssin loppu häämöttää, projekti saatiin tehtyä ja esiteltyä. Viimeiseen blogikirjoitukseen päätimme kaikki suorittaa vähän itsearviointia sekä oman että ryhmän työskentelyn ja projektin etenemisen osalta. Vaikuttaa siltä, että projekti oli kaikille ryhmäläisille hektinen mutta positiivinen ja opettavainen kokemus. –Roope, Emilia, Lassi ja Johannes

Omalta osaltani työ tuntui melko haastavalta. Tarkan informaation löytämisessä tuntui olevan hieman vaikeuksia. Onneksi saimme apua henkilöiltä, jotka olivat aikasemmin perehtyneet aiheeseen. Ryhmätöiden tekeminen etäyhteyksien välityksellä on aina hieman haastavaa, mutta tälläisissä projekteissa oppii nopeasti ja tuntuu, että olen vihdoin pääsemässä jyvälle parhaimmista keinoista.

En pääse lopullisen power point-esitelmän pitämiseen mukaan, joten oma työpanokseni tuntui ehkä vähän epäreilun pieneltä verrattuna muihin ryhmäläisiini. Lopputulos näytti mielestäni selkeältä kokonaisuudelta ja uskon esityksen olevan hyvin mielenkiintoinen. Alussa oli pientä haparointia, mutta muuten pysyimme hyvin aikataulussa ja ryhmämme toimi hyvin yhdessä. Aiheemme oli mielenkiintoinen ja opin paljon uutta, erityisesti ekotoksikologian saralla tuli paljon uutta informaatiota.

-Johannes

Kurssi tuntui alusta asti jotenkin etäiseltä ja olemattomalta kun luentoja ei ollut ja ohjeita projektityöhönkin oli mielestäni kovin vähän. Saimme kuitenkin ryhmän kasaan ja projektin aluille melko nopeasti. Ongelmia projektin tekemisessä tuotti mielestäni eniten pitkät välimatkat ryhmän jäsenten välillä. Saimme kuitenkin olosuhteista huolimatta aikaan todella hyvän esityksen seminaariin. Voin sanoa olevani todella tyytyväinen omaan ja ryhmäni työskentelyyn.

-Lassi

Aluksi projektityön alkuun saaminen tuntui aika haastavalta. Kevät on kiireistä aikaa monille, joten erityisesti aikataulutuksen kanssa oli ongelmia. Mielestäni lopputulos olisikin voinut olla hiukan parempi, jos kurssille olisi varattu enemmän aikaa.

Alun jälkeen kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja saimme hyvän projektityön kasaan. Opin paljon uutta erityisesti ekotoksikologiasta. Oli myös hienoa huomata, kuinka aiheen asiantuntijat tarjosivat mielellään apua sitä pyydettäessä. Kurssista on varmasti hyötyä tulevia projektityökursseja ajatellen.

-Emilia

Projektityön aloittaminen oli vähän hankalaa. Ei vielä oltu ihan perillä siitä, mitä olisi tarkoitus tehdä, ja aihekin rajattiin uudestaan pariin otteeseen. Lisäksi pitkät välimatkat ryhmäläisten välillä sekä aikatauluongelmat toivat omat haasteensa. Onnistuttiin kuitenkin lopulta jakamaan kaikille omat tehtävänsä, ja projekti alkoi edetä hyvää vauhtia. Aihe oli haastava ja ainakin minulle siinä oli paljon uutta omaksuttavaa tietoa. Saimme kuitenkin paljon hyvää materiaalia kerättyä, ja apua aina pyydettäessä. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja muiden ryhmäläisten työpanokseen.

-Roope

Seminaari ja projektityön päättäminen

Alkuperäinen aiheemme oli Kariston alueen hulevesien hallintamenetelmien arviointi, mutta projetkityön edetessä päätimmekin keskittyä pelkästään Kivipuron viivytysaltaan ja kosteikon arviointiin. Koska aikataulu oli tiukka, rajasimme aihetta vielä vähän enemmän, keskittyen kosteikon arviointiin maaperän, hydrologian ja kasvillisuuden osalta. Halusimme myös kertoa hieman hulevesistä, mutta aiheen ollessa monille jo tuttu päätimme käsitellä sitä vain pintapuolisesti.

Opiskelemme kaikki eri oppilaitoksissa ja eri paikkakunnilla, joten yhteydenpitomenetelmänä meillä oli pääosin Skypessä pidettävät verkkopalaverit. Aluksi palaveroimme kerran viikossa, mutta työn edetessä pidimme palavereita muutaman päivän välein. Lisäksi käytimme yhteisenä työalustana Google Drivea ja pidimme yhteyttä vielä Whatsapp-keskusteluryhmän avulla. Kommunikaatiomme oli sujuvaa, ja pysyimme hyvin asettamassamme aikataulussa.

Projektityössä haastavaa oli se, että opiskelemme kaikki eri aloilla, ja erot pohjatiedoissamme olivat merkittäviä. Projektityön sisältöä miettiessämme otimmekin huomioon omat erikoisosaamisemme sekä kiinnostuksenkohteemme. Mielestämme saimmekin aikaiseksi hyvän ja monipuolisen kokonaisuuden, joskin hieman pidempi kurssiaika olisi mahdollistanut vielä perusteellisemman tutustumisen aiheeseen.

Tiedonhaussa haastavaksi muodostui ajankohtaisen tiedon löytäminen. Kariston alueen kaavoitusvaiheesta löytyy paljon tietoa, mutta tutkimustietoa esimerkiksi Kivipuron kosteikon toiminnasta olikin paljon hankalampaa löytää. Olimmekin yhteydessä muutamiin ympäirstöviranomaisiin ja saimme näin hieman ajankohtaisempaa näkökulmaa aiheeseen.

Oli mielenkiintoista pohtia Kivipuron kosteikon toimivuutta, sillä kosteikkojen ollessa kasvava ympäristötrendi on toisinaan haastavaa löytää niiden toimivuutta kritisoivaa tutkimustietoa. Olisikin mielenkiintoista ajan kanssa perehtyä tarkemmin aiheeseen ja vertailla eri kosteikoista saatuja tuloksia.

Olisimme voineet esityksessämme tiivistää asiaa vielä enemmän niin, että esitys olisi ollut hieman lyhyempi. Tämä olisi ollut mahdollista nipistämällä yleistiedosta ja keskittymällä enemmän itse arviointiosioon. Blogikirjoitusten suhteen oli hieman epäselvyyttä siitä minkälaista sisältöä toivottiin ja huomasimmekin jälkeenpäin että blogikirjoituksemme olisivat voineet olla perusteellisempia. Olemme ottaneet näistä asioista opiksemme tulevaisuuden esityksiä ja projektitöitä ajatellen.

Yhteinen blogialusta oli kuitenkin kiva idea, sillä sitä kautta saattoi seurata muiden projektitöiden edistymistä. Seminaaripäivänä olikin mielenkiintoista päästä näkemään mitä muut ryhmät olivat käytännössä puuhanneet kurssin aikana. Seminaaripäivän olisi kuitenkin voinut kenties jakaa kahdelle päivälle, sillä loppupään ryhmien osalla ilmassa oli valitettavasti jo vähän levottomuuden tunnetta. Lisäksi informaatiotulva oli melkoista, ja tuntui että esityksiin pääsi mukaan vain pintapuolisesti. Hieman löysempi esitysaikataulu olisi kenties tarjonnut mahdollisuuden tutustua aiheisiin paremmin.

Haluamme vielä kiittää tuutoriamme Suvia, joka on ollut projektissamme aktiivisesti mukana alusta alkaen, antanut meille hyviä neuvoja ja parannusehdotuksia, sekä auttanut meitä pitämään homman kasassa ja määränpään mielessä.

Tsemppiä kaikille lopputenttiin ja antoisaa kesää!

– Kivipuron kosteikon tiimi eli Emmi, Ida ja Vili

Kivipuron kosteikko ja viivytysallas Kuvat: Ida Pohjanlehto
Kivipuron kosteikko ja viivytysallas
Kuvat: Ida Pohjanlehto

 

Loppusuoralta maaliin – ajatuksia ja itsearviointia

Loppuseminaari on nyt ohi ja työt esitelty. Oli kiinnostavaa nähdä mitä muut olivat saaneet aikaan ja kaiken kaikkiaan seminaari oli sisällöltään antoisa ja mielenkiintoinen. Oma esiintyminen jännitti meitä hieman, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ja onnistuimme vetämään esityksemme läpi annetussa 20 minuutissa.

Fiilistellään projektin kulkua vielä hetki. Ensimmäinen viikko lähti liikkeelle hieman kankeasti, mutta sen jälkeen projekti tuntui etenevän tasaisesti kuin omalla painollaan. Kun tiedonhaku oli saatu vauhtiin, tehtävien jakaminen ryhmän jäsenten kesken auttoi aiheen rajaamisessa ja sai myös projektista hieman helpommin lähestyttävän. Olimme kaikki erittäin kiinnostuneita Kujalan kaasuihin liittyvästä problematiikasta, ja lopulta  projektiin oli niin mukava tarttua, että muut tehtävät jäivät usein taka-alalle. Ryhmätyö sujui saumattomasti ja jokainen ryhmän jäsen tuntui panostaneen työhön yhtä paljon.

Projekti oli meille ensimmäisen vuoden opiskelijoille kokemuksena luultavasti lähimpänä sitä, mitä työelämä tulee jonakin päivänä tuomaan tullessaan. Haluamme mainita tämän ehdottomana plussana, sillä vaikka haaste tuntui aluksi melkoiselta, on hyvä oppia ja saada kokemusta projektityöskentelystä jo varhaisessa vaiheessa. Se myös motivoi jatkamaan opiskelua ympäristötieteiden parissa!

Haastetta riitti sopivasti ja olemme tyytyväisiä kokoamaamme esitykseen sekä koko prosessiin. Ainoastaan aikaa olisi voinut olla käytettävissä hieman enemmän, jolloin aiheeseen olisi voinut paneutua vieläkin paremmin. Ajan puutteen takia tenttiin valmistautuminen on jäänyt lähes kokonaan projektin varjoon eli seuraavaksi siis luentotallenteiden ja -kalvojen pariin!

Kiitos kaikille antoisasta loppuseminaarista ja hyvää kesää!

T. Reija, Petra, Meeri ja Jutta

Seminaaripäivä, kurssipalaute, itsearviointia ja viimeiset tutkimuslähteet

Seminaaripäivä oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Oli ilo huomata, että myös muilla ryhmillä oli erittäin kiinnostavia aiheita ja niihin oli selvästi paneuduttu. Esitykset olivat tosin valitettavan lyhyitä eikä niistä saanut kovin kattavaa kuvaa. Pidempi esitysaika ja seminaarien jakaminen kahdelle päivälle olisi ollut siis toivottavaa. Jonkin verran ilmeni päällekkäisyyksiä kosteikko-esityksen kanssa, mutta ne saatiin onneksi karsittua hyvin esityksen aikana.

Kurssista tässä vaiheessa sen verran, että rakenne voisi olla paremmin hallittu/tehokkaampi. Projektityön roolia olisi mukavaa korostaa ja tentti mahdollisesti jättää kokonaan pois. Projektityöhön voisi näin ollen käyttää enemmän aikaa ja etenkin blogin/oppimispäiväkirjan tekemisestä tulisi ehkä myös samalla mielekkäämpää. Projektityö oli tähän asti opettavaisin työ, jota olen kursseilla tehnyt (t.Sanna). Tuli tutkittua hyvin laajasti erilaisia hulevesiartikkeleita ja tiedonhausta oppi paljon lisää. Myös kasvillisuus ja mikrobitoiminta vesiympäristöissä tulivat nopeasti hyvin tutuiksi (t.Sanna). Samalla oppi myös lukemaan erilaisia kaavoituksia ja karttoja. Työ oli mielekästä, sillä aihepiiri oli niin vapaa, että aiheesta sai tehtyä omanlaisensa ja omaa ryhmää kiinnostavan kokonaisuuden, jossa kaikki pääsivät työskentelemään itseä kiinnostavilla osa-alueilla. Tämänkin vuoksi olisi mukavaa, jos projekti olisi kurssin keskeinen ja merkittävin työ. Näin projektiin voisi paneutua syvemmin ja esitysajan pidentyessä olisi mahdollista avata tehtyä työtä enemmän muille kurssin osallistujille. Erittäin positiivista oli ryhmälle määrätty tuutori. Suvi oli todella tärkeä projektin onnistumisen kannalta ja osasi neuvoa meitä epätoivon hetkillä. Tuutorointi oli ehdottoman iso plussa.

Mielestämme onnistuimme hyvin kiteyttämään hulevesisuunnittelun kulmakivet ja tekemään jopa varteenotettavia ehdotuksia. Saimme työskenneltyä tehokkaasti ryhmänä ja kaikki sujui muutamaa tiedonhaku-ongelmaa lukuunottamatta mutkitta.

Loppuun vielä selvitystä muutamasta lähteestä kasvillisuudesta ja viherkatoista.

http://www.sciencedirect.com.libproxy.helsinki.fi/science/article/pii/B978012407686000004X

”Some of these trapped pollutants can then be chemically or biologically degraded or transformed in to the bioretention system. A study conducted by Hong et al. (2006) demonstrated that a 3 cm thick layer of leaf compost mulch efficiently removed 80–95% of all motor oil (30.8 mg L−1) and grease (naphthalene, 1.6 mg L−1; toluene, 2.7 mg L−1) contaminants from synthetic runoff via filtration and sorption. Runoff was applied to the mulch surface at 40 mm h−1 over 6 h. Subsequently, approximately 90% of the dissolved naphthalene, toluene, oil and particulate-associated naphthalene were biodegraded within approximately 3, 4, 8 and 2 days after the event, respectively. Efficiency of contaminant biodegradation was achieved by sorption within the mulch layer coupled with gradual increases in the populations of heterotrophic bacteria and naphthalene-degrading bacteria.”

Vegetation may contribute to pollutant treatment efficiency within bioretention systems both directly and indirectly. Direct benefits occur by degradation of organic pollutants, uptake of macronutrients and heavy metals and maintenance of longer term soil porosity. Indirect effects include influences on soil microbial communities via inputs of organic substrate and by changing the runoff flow between storm events (Read et al., 2008). Vegetation can be strategically employed to divert and slow surface flow and to filter sediments, significantly increasing the physical trapping and biological uptake of nutrients (Davis et al., 2009).

Plants can regulate the movement of pollutants through leaching and surface runoff by controlling the flow of water in soils (Bolan et al., 2011). As plants grow, the evapotranspiration activity of the plants and soil surface reduces the moisture content of the soil layer following inundation, effectively creating a “biopump” (Bolan et al., 2011). By trapping and utilizing water in the root zone, less water is able to transport pollutants beyond the root zone and leach out of the system (Clothier and Green, 1997). Plant growth and death also plays an important role in maintaining the structure and hydraulic conductivity of the media. Active root growth results in macropore formation and maintenance, an important function in reducing clogging of the soil media (Wong, 2006).

Phytoremediation processes may also prove beneficial in the breakdown of C and nutrient-based pollutants and in the uptake of nonbiodegradable pollutants such as metals (Dietz and Claussen, 2006). While not as high as nutrient removal, the metal uptake by plants in bioretention systems has been shown to be up to 10% of the total metal removal (Davis et al., 2001b; Muthanna et al., 2007b).

Plants can immobilize metals in soils by affecting changes in the rhizosphere, which has distinct physical, chemical, and biological conditions. Plant root exudates include a variety of soluble substances such as organic acids that may influence metal dynamics via their effect on acidification, chelation and complexation, precipitation, redox reactions, microbial activity, rhizosphere physical properties, and root morphology (Bolan et al., 2011).

Changes in soil pH are influenced by fluxes in hydroxide (OH−)/H+ ion activity that in turn are related to the differential uptake of cations and anions by plant roots (Tang and Rengel, 2003). The uptake of NH4+, for instance, is counterbalanced by the release of H+ ions of equivalent net charge thereby decreasing rhizosphere pH (Bolan et al., 2011). Apart from this, N transformation and NO3− leaching have been suggested to be major causes of soil acidification (Bolan and Hedley, 2003). Acidification can affect the solubility and speciation of metal ions by (1) modification of surface charge in variable charge soils, (2) altering the speciation of metals, and (3) influencing the redox reactions of the metals (Adriano, 2001). Increased soil acidity (or decreasing pH) generally leads to a decrease in metal adsorption (Tiller, 1989). Naidu et al. (1994) attribute this to three possible reasons. First, in variable charge soils, a decrease in pH causes a decrease in surface negative charge (i.e. cation-exchange capacity) resulting in lower cation adsorption. Second, a decrease in soil pH is likely to decrease hydroxy species of metal cations which are adsorbed preferentially over metal cation. And third, acidification increases dissolution of metal compounds that increases their concentration in soil solution.

Plant root exudates influence the structure and function of microbial assemblages, which in turn mediate the various biochemical transformations in the root zone, including chemical speciation and redox reactions (Park et al., 2011). Redox reactions, both biotic and abiotic, are important in controlling the oxidation state and thus, the mobility and the toxicity of many metals such as Cr, Se, Pb, As, Ni and Cu (Violante et al., 2010). Microbial reduction of certain metals to a lower redox state may result in reduced mobility and toxicity. In addition, microbes produce a number of extracellular metabolites that can complex metals in solution, including polysaccharides, pigments, siderophores and organic acids (Violante et al., 2010). The cell wall of microbes also plays a major role in metal adsorption/reduction as metals are adsorbed by various functional groups of the cell wall, including phosphate, carboxyl, amine as well as phosphodiester groups (Park et al., 2011).

In addition to metal removal, numerous studies have found that vegetated bioretention systems remove more nutrients than nonvegetated systems (Hatt et al., 2007b; Henderson et al., 2007; Lucas and Greenway, 2008). For the removal of N, the type of vegetation has been found to have a critical influence (Bratières et al., 2008; Read et al., 2008). Read et al. (2008) suggest variation in the pollutant removal per root mass between plant species is due to different root architecture and physiology that in turn affects soil physiochemistry and associated microbial communities. The enhanced uptake and assimilation of nutrients, particularly N, in vegetated bioretention systems could be attributed to higher microbial activity and larger microbial populations in the rhizosphere (Henderson et al., 2007; Read et al., 2008). Vegetation may offer a more labile C source to microbes that stimulate microbial mineralization and immobilization and may also be important in creating anaerobic microsites that support denitrification.

 

Although plant demand for P is generally low, the presence of vegetation has been shown to increase P retention in bioretention system studies (Lucas and Greenway, 2008; Read et al., 2008). Plants and microbes may successfully obtain a greater percentage of P relative to that portion sorbed to soils by taking it up more rapidly, especially in low-sorbing bioretention filter media and in the presence of mycorrhizal fungi (Bolan, 1991; Richardson et al., 2005). Although microbes compete more effectively than plants for nutrients in the rhizosphere, in the long term, plant roots are more successful in removing nutrients because of the longer lifespan of their tissues and their ability to store and translocate greater amounts of nutrients (Kaye and Hart, 1997). The longer lifespan of plants gives vegetation the ability to function as a nutrient and heavy metal sink over time and it has been suggested that the harvesting of bioretention system vegetation can be used as a permanent P and heavy metal removal mechanism (Davis et al., 2006; Hsieh et al., 2007a; Muthanna et al., 2007b).

 

”Viherkattojen avulla voidaan vähentää muodostuvan huleveden määrää.

Viherkatto myös suojaa kattoa tehokkaasti auringon lämmöltä ja UV-säteilyltä vähentäen jäähdytystarvetta ja pidentäen vesieristeen elinkaarta. Kevyimmillään ja yksinkertaisimmillaan viherkatto voidaan toteuttaa sammal-maksaruohokattona, jonka kasvualusta on vain 5 cm paksuinen ja joka ei vaadi erityistä kunnossapitoa. Tällaisen ohuen sammal-maksaruohokatteen paino märkänä on noin 50 kg/m2, mikä vastaa jokseenkin betonitiilikaton painoa. Katolle on mahdollista toteuttaa paksumman kasvualustan avulla myös istutuksia, jos kattorakenteet toteutetaan riittävän vahvoina. Vuositasolla viherkattojen on arvioitu pidättävän keskimäärin 50 % kokonaissadannasta. Yksittäisessä sadetapahtumassa kattoon pidättyvän veden määrä vaihtelee riippuen mm. sademäärästä, katon kasvualustan paksuudesta ja viherkaton märkyydestä ennen sadetta.”

Sammalet hulevesien hallinnassa:

http://link.springer.com.libproxy.helsinki.fi/article/10.1007/s11252-010-0121-z

”Plant-based stormwater management systems such as green roofs are typically composed exclusively of vascular plants. Yet, mosses have several desirable properties that could warrant their more widespread use in green roof applications. In natural systems mosses are important primary colonizers of bare ground, and their establishment improves water storage and provides numerous soil benefits including carbon and nitrogen sequestration. Additionally, mosses often facilitate the establishment and survival of vascular plants at otherwise environmentally harsh or stressful sites. Despite their potential value, few studies have investigated the functional performance of mosses on green roofs.

In this study we evaluated the establishment success and potential stormwater performance of three candidate moss species. We also directly compared the runoff and thermal characteristics of replicate moss covered green roofs to vascular planted and bare roofs. Candidate mosses had high water holding capacities, storing 8–10 times their weight in water compared to only 1.3 times for typical green roof medium. Mock-up roof sections composed of mosses and medium had delayed and reduced runoff flows relative to medium only sections, although the magnitude of these effects varied with moss species. In field trials all three mosses survived a harsh rooftop environment with limited summer irrigation, although lateral growth after one year was minimal. Green roofs planted solely with Racomitrium canescens had between 12–24% higher stormwater retention than vascular or medium only roofs. Moss cover also ameliorated temperature fluctuations on green roofs. Hourly heating rates were buffered to a similar degree (less than half that of surface temperatures) 5 cm below the surface of both moss covered and medium only roofs. In contrast, cooling under the surface of the moss roof was nearly 6 times faster than under the medium only roof. These results demonstrate the potential for mosses to be valuable components of green roofs, either in combination with vascular plants or planted exclusively.

Our results indicate that a relatively thin layer of moss can hold an amount of water comparable to a much thicker layer of extensive medium. Systems composed of moss mats alone or with only a thin underlying medium layer could provide the same stormwater performance as more typical extensive designs. Based on the water holding capacities measured in this study, a roof covered in a mat of R. canescens without any medium could hold 47 L*m-2 at field capacity compared to 33 L*m-2 for a roof covered in a 2.5 cm deep layer of medium. Using moss mats with little or no medium could be a solution for sites where it is impractical to transport and install large amounts of medium, where slopes are too steep to retain medium, or where structural constraints limit the weight capacity of the roof. Such is the case in many potential residential applications. A house with a 140 m2 moss only roof could hold 6,580 L of water at field capacity. Moss covered green roofs also outperformed vascular only roofs in this study, retaining up to 23% more water then vascular and medium only roofs during the winter rain season. Interestingly, the moss roofs performed best under the steady and low intensity natural rain event, which is a typical rain pattern for the Pacific Northwest.

Similar to previous studies (VanWoert et al.2005) we found no significant differences in water retention between the vascular and medium only roofs. This likely reflects both the short duration of this study and the fact that trials took place during the dormancy period of many of the plant species on the vascular roof. Combining winter active mosses with summer active vascular plants could provide complimentary retention and evapotranspiration patterns that would improve stormwater performance over the course of an entire year (Dunnet & Kingsbury 2008).

The results of this study suggest that mosses can significantly enhance the stormwater management performance and thermal environment of green roofs. In addition, lack of roots and high drought tolerance make many mosses well suited for extensive green roof applications, particularly in seasonally dry environments. However, moss species vary in their particular performance related traits. Of the three species tested in this study R.canescens provided the greatest benefits in water retention, holding 10 times its weight in water, and providing the greatest reduction of peak runoff flow. More work is needed to quantify performance characteristics for a wider range of moss species. In addition more research is needed to understand how mosses can be integrated with vascular plants to enhance overall green roof performance. Finally mosses have been shown to have numerous other benefits including mutualistic relationships with vascular plants and sequestration of carbon, nitrogen, and organic matter (Kimmerer 2003; Chiaffredo & Denayer 2004). All of these are yet to be quantified on green roofs, making mosses rife for further study.”

http://www.nature.com.libproxy.helsinki.fi/nature/journal/v499/n7458/full/nature12291.html

”In addition to rising CO2, a number of other factors, both environmental and biotic, could cause the observed increase in forest water-use efficiency. These include: climate change; nitrogen deposition and accumulation; changes in leaf area, canopy height, surface roughness and the coupling of the canopy to the atmosphere; and long-term instrument drift.

The observed increase in water-use efficiency documented here has a range of important implications for ecosystem function, services and feedbacks to the climate system. These include enhanced timber yields10, improved water availability (which could partially offset the effects of future droughts), and changes in competitive interactions23. Ee directly affects the surface energy balance. Reduced Ee due to higher water-use efficiency24 could therefore lead to higher air temperatures25, decreased humidity, and decreased recycling of continental precipitation26. This would give rise to increased continental freshwater runoff26, along with drought in parts of the world that rely on water transpired in other regions27. Increases in Wei may account for reports of global increases in photosynthesis28, forest growth rates6, 7, 8, and carbon uptake9. Our analysis suggests that rising atmospheric CO2 is having a direct and unexpectedly strong influence on ecosystem processes and biosphere–atmosphere interactions in temperate and boreal forests. Understanding how increasing CO2 induces shifts in terrestrial carbon uptake and water loss and long-term changes in water-use efficiency is of critical importance for improving our ability to project the future evolution of the Earth system.”

 

http://www.nature.com.libproxy.helsinki.fi/nature/journal/v499/n7458/full/nature12411.html

 

”Plants are expected to respond to rising levels of atmospheric carbon dioxide by using water more efficiently. Direct evidence of this has been obtained from forests, but the size of the effect will prompt debate. Keenan and colleagues report that the water-use efficiency of forest canopies in the Northern Hemisphere (Fig. 1) over the past two decades shows a remarkable upward trend. The trend was consistent, with no decreases at any of the 21 forest sites examined. The rates of increase across all sites were large (averaging about 3% per annum) and highly statistically significant.”

 

http://www.amjbot.org.libproxy.helsinki.fi/content/103/2/298.full.pdf+html

”Our ex situ foliar uptake labeling results clearly indicate that water uptake from melting snow by leaves may be one mechanism by which arctic evergreen species can obtain water while soil water is frozen. The only species showing increased δ2H values after being briefly submerged was C. tetragona ( Fig. 3 ), which has live as well as many years of dead leaves tightly appressed to the stems that can trap and hold water. The live leaves either were not completely dry when samples were placed in the vials or water retained under the live and dead leaves was taken up while the samples were air drying. Foliar uptake is a widespread phenomenon that has been previously

Evergreen tundra plants take up water under snow cover, some via roots, but also likely by foliar uptake. The ability to take up water in the subnivean environment allows evergreen tundra plants to take advantage of mild spring conditions under the snow and replenish carbon lost by winter respiration.”

 

http://www.sciencedirect.com.libproxy.helsinki.fi/science/article/pii/S0378112713001308

 

”— a study conducted in an old-growth, species-rich temperate forest showed that species-specific traits rather than species richness mainly explained the variations in plot-level transpiration (Gebauer et al., 2012).

In the study plantation, we suggest that the selection effect was driven by birch trees: indeed, the basal area of this species was always among the highest in the mixed plots and an increase in δ13C from the monoculture to the mixed plots was only observed for birch trees.”

-Sanna, Julia ja Kuutti

Kaatopaikkaprojekti lopuillaan

Tänään olemme tutustuneet lähemmin Ympäristöpäätökseen koskien Kujalan suljettua kaatopaikkaa (http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B59AB08D6-D467-45FA-8590-4592EE07CF97%7D/86633). Raportista löytyy paljon mielenkiintoista asiaa, mutta joudumme karsimaan hieman. On harmi, että raportti on aika vanha, vuodelta 2009. Toisaalta suuri osa informaatiosta on sellaista, jonka ei ole syytä olettaa muuttunut, kuten se että Kujalan kaatopaikan käytöstä poistetun loppusijoitusalueen pinta-ala on noin 31 ha.

Kujalan jätekeskus sijoittuu vedenjakaja-alueelle niin, että vanhalta kaatopaikalta sekä nykyisin käytössä olevilta kenttäalueilta pintavedet virtaavat länteen päin, Vartio-ojaan. Uuden jätekeskuksen pintavedet virtaavat sen sijaan luonnontilassa etelään Paimisojaan. Jätekeskuksen ja Vartio-ojan väliin jää kolmen kilometrin pituinen viemäriksi luokiteltu laskuoja. Ojan valuma-alue on 28 km2, josta valtaosa on peltoa. Joissain kohdissa ojaan purkaantuu myös pohjavettä. Vartio-ojan valuma-alueeseen ei kuulu järviä, mutta se laskee 8 km:n päässä laskuojan liittymiskohdasta Porvoonjokeen. Vartio-ojalla ei juuri ole virkistyskäyttöä, mutta alajuoksun rannalla on joitain omakotitaloja. Alajuoksulla jätekeskuksen vesien osuus Vartio-ojassa virtaavasta vedestä on keskimäärin 5–10 %. Vartio-ojan ja Porvoonjoen yhtymäkohdassa jätevesien osuus Porvoonjoen virtaamasta on kuitenkin vain alle 1 %.

Kolavan I luokan pohjavesialue sijaitsee kaatopaikasta pohjoiseen vain 50 metrin etäisyydellä Salpausselän harjussa, muodostaen itään virratessaan Villähteen I luokan pohjavesialueen. Levon hautausmaan vedenottamo sijaitsee Kolavan pohjavesialueella. Kaatopaikan länsipäästä noin 1,5 kilometrin päässä kaakossa sijaitsee III luokan pohjavesialue: Linnaistenmäen pohjavesialue. Alueilla on muutamia yksityisiä kaivoja.  Osa Salpausselällä muodostuvasta pohjavedestä virtaa jätekeskuksen ali ja purkaantuu lähteisiin, joiden kautta edelleen pintavedeksi Paimisojaan.

Saneerattavalla alueella, eli vanhalla kaatopaikalla, on salaojia, joissa likaiset suotovedet johdetaan pumppaamisen ja painovoiman avulla jätekeskuksen alueella sijaitsevaan väkevien vesien altaaseen. Puhtaat pintavedet taas ohjataan suoraan maastoon ulkoreunoja kiertävän ympärysojan kautta. Ulkopuolisten valumavesien ajautuminen kaatopaikalle estetään jätetäyttöalueen ulkopuolella olevilla niskaojilla.

Kujalan vanhan kaatopaikan jätetäytön länsipäässä on tasausallas, jonne kertyy lähinnä jätetäytön vanhimman osan jätevesiä. Pintavesien johtaminen on vaikeutunut kaatopaikan vajoamisen takia. Tästä syystä sateella alueelle muodostuu vesilätäköitä, jotka lisäävät suotovesien muodostumista.

Meillä pitäisi nyt olla kutakuinkin kaikki informaatio kasassa. Olemme tänään myös aloittanen esityksen tekoa, joka on tarkoitus viimeistellä huomenna ennen seminaaria.

Projetkityön loppumetreillä

Projekti alkaa olemaan loppusuoralla, powerpoint esitys on hiomista vaille valmis.

Eilisessä videopuhelussa kävimme läpi jokaisen vastuualueita ja johtopäätöksiä alueesta.

Päänvaivaa tuottaa maaperän käsittely kun aluetta on muutettu kosteikoksi eikä aiheesta ole löytynyt faktatietoa. Myös kasvillisuuden suunnitelmallisuus on kyseenalainen joten nämä asiat täytyy vielä selvittää.

Kosteikon tekninen toteutus on mielestämme toimiva ja alueen asukkaat pitävät vesistöstä ja pesivistä linnuista lähellään

Projekti on sujunut ja edennyt aikatauluongelmista huolimatta mielestäni hyvin ja aihetta on käsitelty kattavasti monista eri näkökulmista.  

Loppusuora häämöttää

Samalla kun kevät on toden teolla taittunut kesäksi, alkaa projektikurssikin lähestyä loppuaan. Vielä olisi edessä viimeinen rutistus eli vähän työn viimeistelyä ja esityksen harjoittelua. Viime viikko oli varsin tuottelias ja työmme alkaakin olla jo pitkälti kasassa.

Menimme heti viikon alussa, maanantaina, haastattelemaan emeritusprofessori Mirja Salkinoja-Salosta rikkivedyn prosesseista. Professori ei päästänyt meitä helpolla ja pisti pohjatietomme kovalle koetukselle. Haastattelu oli kuitenkin hyvin valaiseva, sillä saimme paljon lisätietoa kaatopaikkojen mikrobiologiasta sekä siitä, miten rikkivedyn tuotto etenee, ja mikä voisi aiheuttaa sen tuotannon lisääntymistä. Olimme toki lukeneet aiheesta jo etukäteen, mutta haastattelu auttoi meitä ymmärtämään ja jäsentämään tietoja selkeäksi kokonaisuudeksi. Emme halua paljastaa vielä kaikkea, mutta rakennusjäte näyttäisi olevan rikkivedyn tuotannossa tärkeässä roolissa! 😉 Haastattelun jälkeen haastetta on vielä tuottanut etenkin Kujalan kaasuntuotannon taulukoiden ja kuvaajien tulkinta, missä olemme yrittäneet hyödyntää juuri oppimiamme tietoja.

Lisäksi tapasimme keskiviikkona 11.5 projektityön merkeissä. Olimme varanneet ryhmätyötilan Viikin tiedekirjastosta ja varaamamme aika, kolme tuntia, hujahti ohi hetkessä. Kasasimme keräämäämme tietoa ja hahmottelimme esityksemme PowerPoint rakennetta.

Loppuviikon aikana olemme viimeistelleet esitystä tahoillamme.Tapaamme koko ryhmän voimin vielä kerran ennen H-hetkeä käydäksemme esityksen läpi yhdessä. Ensi viikon tiistaina onkin jo aika esittää projektimme tulokset seminaarissa!

Hydrokurssi - ryhmäkuva

Kuvassa valmistelemme esitystä ryhmätyötilassa. Kiitokset kuvan ottaneelle ohikulkeneelle opiskelijalle! 🙂

Kesäisin terveisin,

Jutta, Petra, Reija ja Meeri

Turveprojektin loppu häämöttää…

Projektimme on loppusuoralla. Aiheeseen perehtyminen on selventänyt monia asioita, vaikka alkuperäinen suhtautuminen turvetuotantoon on pysynyt samana (ehkä). Alueen raivaaminen tuotantoa varten on massiivinen ja ekologiaa suuresti muuttava prosessi, joka vaikuttaa mm. hydrologiaan isommallakin alueella. Turpeen poltto lisää ilmastovaikutuksia, kun soihin sitoutunut hiilivaranto vapautuu poltossa ilmakehään.

Turvetuotantoalueiden toimintaa säädellään ympäristölain mukaisella ympäristöluvalla. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) vaaditaan ennen ympäristölupaa uusilta, yli 150 ha:n tuotatoalueelta ja alle sen olevilta harkinnanvaraisesti.

Turvetuotantoa ollaan vähentämässä vuoteen 2025 mennessä kolmanneksella viime vuosien keskimääräisestä tasosta mm. ilmastollisista syistä.

Viimeisen viikon aikana olemme puurtaneet esitelmän parissa. Google Drive on ollut hyvä alusta tehdä esitelmää, sillä siellä on voinut työskennellä reaaliaikaisesti. Aluksi oli vaikeaa päättää mitä asioita laittaa kalvoille ettei niistä tulisi liian täysiä. Turvetuotanto ja sen ympäristövaikutukset on laaja asiakokonaisuus, joten jouduimme jättäämään jotkut asiat vähemmälle huomiolle tai pois kokonaan. Itse olen hyvinkin innostunut työskentelystä Google Drivessä juuri sen helppouden takia. On ollut mahdollista työskennellä kotona ja kuitenkin pitää yhteyttä ryhmämme jäseniin.

Viimeisessä blogikirjoituksessa käymme läpi projektin kulkua porukalla.

Kiitos tuutorillemme Josefiinalle, joka on opastanut meitä kiitettävästi ja innostuneesti.

Terveisin Kirsi sekä Tanja ja Soile