Turve ja sen energiakäyttö herättää tunteita. Argumentit puolesta ja vastaan sinkoilevat puolin ja toisin, joten onkin hyvä perehtyä syvemmin asiaan. Projektityömme tarkoitus on vesiensuojelun näkökulmasta selvittää turpeen käytön ympäristövaikutuksia. Millaiset ovat päästöt vesistöihin entä ravinnekuormitus tai miten vesiensuojelu on järjestettty turvetuotantoalueilla.
Turpeella on pitkä historia polttoaineena, sillä koneellinen turpeen korjuu aloitettiin Suomessa jo vuonna 1879. Tätä ennen turvetta on nostettu eläinsuojiin kuivikkeeksi ja rakennusten eristysmateriaaliksi. Toisen maailman sodan jälkeen Suomessa oli energiapula ja silloin aloitettiin selvitykset turpeen energiakäytöstä. 1970-luvun energiakriisin myötä valtioneuvosto asetti tavoitteen turpeen korjuumäärien nostosta ja vuonna 2005 turvetta nostettiin jo 9100 tonnia. Suomessa soiden kokonaispinta-ala on noin 9,3 miljoonaa hehtaaria ja turvetuotannossa on 1 % kokonaispinta-alasta. (Lähteet: Suot ja suometsät -järkevän käytön perusteet ja wikipedia)
Ryhmässämme on Tanja, Soile ja Kirsi. Tuutori Josefiina opastaa projektityön käytännön asioissa liittyen kurssiin. Onkin mielenkiintoista nähdä mitä projektityöskentely syntyy, sillä opiskelemme kaikki eri opinahjoissa ja eri aineita: Tanja vesi- ja ympäristötekniikkaa Aalto-yliopistossa, Kirsi puutatarhatiedettä maatalous-metsätieteellisessä tdk:ssa ja Soile ympäristönhoitajaksi.
Tuutorimme Josefiinan johdolla kokoonnuimme alkupalaveriin ja saimme aikaan hyvinkin vauhdikkaan keskustelun niin omasta aiheestamme kuin ajankohtaisista asioista kuten Lahden tulevasta ohitustiestä. Tämän viikon aikana olemme perehtyneet turpeen ympäristövaikutuksiin ja seuraavassa tapaamisessa käymmekin tiedonkeruun tuloksia läpi.
Lisää aiheesta tulevissa blogikirjoituksissa. Kuvassa Lehtosuon turvetuotantoalue I Keuruulta kesällä 2013.
Terveisin Soile, Tanja ja Kirsi