Muistatko sen opettajan, jonka tunnilla viimein ymmärsit vaikean asian? Entä sen hetken, kun kerta kaikkiaan putosit kelkasta? Oppiminen on monen tekijän summa, mutta kukaan tuskin kiistää opettajan vaikutusta asiaan. Kiitos haastavan tutkimusaiheemme, saimme jo varhaisessa vaiheessa pohtia, mitä hyvällä pedagogilla oikeastaan tarkoitetaan.
Tutkimussuunnitelmaa muodostaessamme kehittelimme useita mahdollisia tapoja opettajan pedagogisten taitojen määrittämiseksi. Ainakin opettajan kyky motivoida oppilasta sekä opetusmetodit ja niiden monipuolisuus mitannevat pedagogista pätevyyttä. Opettajan tulisi mielestämme olla perillä kasvatustieteellisestä tutkimustiedosta ja kyetä soveltamaan sitä omassa opetuksessaan. Toisaalta lähestyimme ongelmaa opiskelijoiden näkökulmasta: kenties oppimistulokset ja opiskelijoiden tyytyväisyys opetukseen olisivat käypiä mittareita myös opettajaa arvioitaessa. Oleellisena pidimme lisäksi opettajan taitoa suhteuttaa opettamansa aihe kulloisenkin yleisön mukaan.
Pedagogeihin kohdistetut vaatimukset ovat ajan kuluessa kasvaneet yhtä matkaa tutkimustiedon kanssa. Voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että muutoksen suunta on oikea. Enää ei tule kuuloonkaan napauttaa tuittuilevaa oppilasta sormille tai passittaa pelleilijää häpeänurkkaukseen. Opetuksen täytyy noudattaa tarkkaa opetussuunnitelmaa ja säilyttää mahdollisimman arvoneutraali linja. Opettajilta vaaditaan yhä enemmän vastuuta ja sovittelukykyä, minkä lisäksi suvaitsevaisuuden merkitys korostuu monikulttuurisessa yhteiskunnassa aivan uudella tavalla. Kunnioitusta vaaditaan puolin ja toisin, jotta oppi menisi toivotulla tavalla perille.
Pedagogien arvioimiseen liittyy kuitenkin haasteita. Aina ei ole aivan yksiselitteistä määrittää pedagogin osaamisen ja opiskelijan oman vastuun välistä rajaa – tasan ei opi, jos ei edes yritä ymmärtää. Lisäksi on pohdittava, mitkä ominaisuudet liittyvät oikeasti hyvän pedagogin määritelmään ja mitkä ovat siitä irrallisia mielipide-eroja. Asiallisen kritiikin ohella julkiseen keskusteluun on päätynyt ikäviä kertomuksia etenkin peruskoulun opettajien kokemista ulkonäköpaineista sekä kotiväen kohtuuttomasta pyrkimyksestä kontrolloida opetusta. Ovatko suomalaiset pedagogit keskimäärin liiankin hyviä, jos ihmisille kerran jää aikaa epäolennaisesta valittamiseen? Yleensä käsitys hyvästä pedagogista kytkeytyy onneksi asialliseen keskusteluun opetuksen laadusta ja koulujärjestelmän arvostuksesta.
Millainen on teidän mielestänne hyvä pedagogi? Ovatko säännöt samat kaikille, vai onko esimerkiksi hyvän yliopistopedagogin määritelmä erilainen? Mihin asti opettajaa on lupa arvioida?
R1/Yliopisto-opettajat
