Tänään paneuduimme aiheartikkelimme yksityiskohtiin. Otimme suurennuslasin alle näkökulman ja sen aiheuttamat rajaukset. Keskustelimme laajasti käsitteistä ja siitä, miten niiden määrittely tapahtuu aina katsojan omista lähtökohdista. Esimerkkinä suvaitsevaisuuden käsite, joka tämän hetkisen ymmärryksemme mukaan tuntuu ikävän negatiiviselta. Olemme alkaneet inhoamaan sitä, ja mietimme, että sen voisi poistaa vaikka sanakirjasta. Sanat eivät ole koskaan tyhjiä. Ymmärrys on myönteisempää kuin suvaitsevaisuus.
Tapasimme nimikkotutkijamme Heini Paavolan pari viikkoa sitten. Tämä tapaaminen yhdistettynä KYKF-kurssin ja Suomalaisen Vieraskirjan oppien kanssa on saanut meidät virittäytymään oikealle taajuudelle niin, että keskustelumme ryhmätunneilla on noussut ihan uudelle tasolle. Oikein tunnemme, miten aivomme kasvavat ja ymmärryskykymme laajenee.
Identiteettiä ja kulttuuria koskeva aiheemme on hankala, koska sitä voi lähestyä todella monesta suunnasta. Jokainen tutkii näitä asioita omasta vinkkelistään, kapea- tai laaja-alaisesti tai jotakin siltä väliltä. Tästä saimme hyvän esimerkin keskustelussa nimikkotutkijan kanssa, jossa nousi esiin muun muassa uusi, kiinnostava näkökulma hypoteettisen tutkimuksemme menetelmään.
Terkuin ’oletettu kulttuuri’ -ryhmä
Wau mikä postaus!
Otsikko herätti heti mielenkiintomme erilaisuudellaan. Kirjoituksessanne oli hyviä pointteja, joihin pystyy helposti samaistumaan.
Tsemppiä jatkoon! 🙂
Ystävällisin terveisin,
Anna, Julia & Asra/Lastenkirjallisuus
Hei kulttuuri – ryhmä!
Otsikkonne pisti heti silmään ja herätti mielenkiinnon lukea blogianne.
Hienoa, että olette pystyeet hyödyntämään KYKF:in kurssia ja olette syventyneet aiheeseen ja sitä kautta saanneet uusia näkökulmia keskusteluihinne.
Olisi mielenkiintoista kuulla mikä oli nimikkotutkijan esimerkki?
Ystävällisin terveisin,
Anni & Pauliina / Pedagoginen johtajuus
Hei Anni ja Pauliina,
Kirjoitimme, että ’Jokainen tutkii näitä asioita omasta vinkkelistään… Tästä saimme hyvän esimerkin keskustelussa nimikkotutkijan kanssa, jossa nousi esiin muun muassa uusi, kiinnostava näkökulma hypoteettisen tutkimuksemme menetelmään’ tarkoitimme, että saimme esimerkin siitä, miten jokainen lähestyy identiteettiä, kulttuuria ja niiden pohdintaa omasta vinkkelistään. Heini Paavola nimittäin suhtautuu meitä optimistisemmin siihen, että ihmiset kykenisivät sanoin perustelemaan käytöstään toiselle.
Hei ”oletettu” kulttuuri- ryhmä!
Otsikkonne sai huomiomme välittömästi ja mielenkiintomme heräämään. Otatte kantaa hyvin vahvasti suvaitsevaisuuteen- käsitteenä. Fred Derwinin sanat ja Suomalainen vieraskirja on tehnyt teihin vaikutuksen.
Hienoa, että olette paneutuneet aiheeseen ja muodostaneet omia mielipiteitä.
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan jatkoa!
Terveisin. Johanna, Salla-Maija, Tuulia / Dialogit
Vahva otsikko herätti myös minussa kiinnostuksen! Tästä oli jotain puhetta myös eilisellä lähitapaamisella, mutta haluaisin vielä tarkemmin tietää näkemyksenne asiasta, mitä ihmettä on negatiivinen suvaitsevaisuus? Minkä vuoksi suvaitsevaisuuden käsite on teidän silmissänne niin huonossa valossa?
Ystävällisin terveisin ja mielenkiinnolla odottaen
Sanna Notkonen / Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Hei Sanna,
Olemme tajunneet suvaitsevaisuus-termin negatiivisen konnotaation vasta opintojen myötä. Jos katsomme synonyymisanakirjasta sanan suvaita synonyymejä, saamme sanoja kuten ’sietää’, ’kestää’, ’sallia’, ’katsoa läpi sormien’. Miksi näillä sanoilla kuvattavaa käytöstä tarvittaisiin vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa? Etenkään jos emme edes tunne henkilöä eikä hän tee mitään, mitä meidän tarvitsisi suvaita.
Suvaitsevaisuus on esimerkki Suomalainen Vieraskirja – kirjan Leena Suurpään mainitsemasta ’negatiivisesta solidaarisuudesta’. Suurpää kirjoittaa, että suvaitsevaisuus on seurausta vieroksumisen tunteesta, jota jokin vieras asia meissä aiheuttaa. Eli suvaitsevaisuus pikemminkin ylläpitää raja-aitoja, koska jo käsittenä sen normiin liittyy ajatus etäisyydestä.
Hei, totta! Mielenkiintoinen näkökulma, joka avasi samalla itsellenikin uudella tavalla Suomalaisen vieraskirjan sisältöä. Teidän aiheeseen olisi kiinnostavaa tutustua tarkemminkin. Suvaitsevaisuus kuulostaa ensikuulemalta positiiviselta sanalta, mutta sille on selvästi myös toinen, hyvin mielenkiintoiselta vaikuttava näkökulma.
– Sanna Notkonen / Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Edellä mainittujen suvaitsevaisuus-käsitteeseen liittyvien ongelmien lisäksi itselläni jäi myös mieleen käsitteen ylläpitämät valtasuhteet. Suvaitsevat päättävät ketä ja mitä suvaitsevat. Suvaitseminen on passiivista ja niinkuin edellä jo mainittiin, etäisyyttä ottavaa ja eroavaisuuksiin keskittyvää. Vieraskirjassa puhutaan myös miten Suomessa monikulttuurisuuskeskustelussa puhutaan ennemmin suvaitsevaisuuden lisäämisestä kuin rasismin vastustamisesta. Näin rasismi saattaa piiloutua suvaitsevaisuus termin taakse. Jos rasismia ei puhuta näkyväksi on sitä vaikeampi esimerkiksi poliittisella tasolla vastustaa ja näin vastaanottavan (”suvaitsevan”) yhteiskunnan ongelmat jäävät käsittelemättä.
Näin on, todella hyvä pointti!
Hyvä pointti tuosta, eroavaisuuksiin keskittymisestä. Vaikka jokaisen identiteetin kannalta on tärkeää huomata ja tunnustaa erot ja erityisyydet jokaisessa yksilössä, on tärkeää myös huomata yhteneväisyydet. Esim. lasten kanssa olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös yhdistäviin tekijöihin ja antaa lasten tehdä havaintoja niistä.
Rosa/ ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Hyviä pohdintoja ryhmässänne! Saman aiheen äärellä olin juuri tenttiin valmistautuessani, Suomalaista vieraskirjaa lukiessani. Kriittisen näkökulman mukaan, suvaitsevaisuus on toiseuttava, valtasuhteita korostava termi sisältäen jonkinlaisen ylemmyydentunteen, minä suhteessa muihin. Sensijaan nykykeskustelussa törmää yhä useammin yhdenvertaisuus termiin, joka korostaa tasavertaisuutta. Esim. ihmisoikeus- ja lapsenoikeuksien sopimus korostaa ihmisten välistä yhdenvertaisuutta, arvolatautuneen suvaitsevaisuuden käsitteen sijaan.
Rosa/ ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Hei Rosa, juuri näin! Tuo yhdenvertaisuus-termi onkin osuva. Ymmärrämme tietysti, että suvaitsevainen-sana on saanut jalansijaa, onhan se adjektiivina helppokäyttöinen ja useimpien mielestä hyvää tarkoittava.