Tapasimme nimikkotutkijamme, Satu Valkosen, 8.10 Aurorassa. Tapaaminen Valkosen kanssa oli mukava ja rento. Kysyimme Valkoselta hänen lähtökohdista ja tavoitteista tutkimukseen. Selkeä lähtökohta ja tavoite oli lasten lukutaidon kehittäminen.
Kyselimme Valkoselta mm. tutkimuksen haasteista, prosessista, eettisistä kysymyksistä ja ongelmista, hänen kollegoistaan ja yhteistyöstä heidän kanssaan. Valkonen kertoi mielestämme kiinnostavasti ja selkeästi tutkimuksestaan ja sen prosessista. Hän kertoi, että he päättivät tutkia vain yhtä päiväkotia perusteellisesti. He jakoivat lapset eri ikäisten ryhmiin ja järjestivät erilaisia työpajoja ryhmille. He keskittyivät tutkimaan 5-vuotiaiden ryhmää tarkemmin ja järjestivät tälle ryhmälle enemmän työpajoja kuin muille.
Selvisi myös, että tutkimus ei ole vielä lopullisesti valmis ja siksi vielä hieman sekava. Hän myös sanoi, että tutkimusta vielä rajataan selkeämmäksi. Tutkimus on tulossa painettavaksi kirjaan. Keskustelimme vielä yleisesti 5-vuotiaiden digilaitteiden osaamisen tarpeesta sekä diginatiivi-termistä. Valkosen mielestä diginatiivi-termi on vanhanaikainen, sillä ei kaikki 5-vuotiaat voi osata käyttää digilaitteita. Kysyimme suoraan mitä mieltä hän itse on, tulisiko kaikkien 5-vuotiaiden osata käyttää digilaitteita. Hänen mielestään ymmärrystä teknologiaan tarvitsee jokainen kansalainen, mutta se ei ole ikäsidonnaista, eli vielä 5-vuotiaana ei kaikkien tarvitse osata. Opettajien tulisi syventää lasten oppimista digitaitojen suhteen.
Lasten digilaitteiden käyttö on varsin kiinnostava aihe, koska nykyaikana teknologia ja digilaitteet ovat kuitenkin osa lähes jokaisen ihmisen elämää. Minua jäi postausta lukiessani vielä mietityttämään, että kertoiko tutkijanne, mikä olisi sitten diginatiivi-termiä parempi ns korvaava termi? Tai vastaavasti olisiko teillä mielessä korvaavaa termiä ”vanhanaikaisen” tilalle?
Tutkijamme ei varsinaisesti tuonut esille uutta nimitystä diginatiiviudelle, sillä Valkonen tuo esille, että digiosaaminen ei ole ikäsidonnaista. Meidän ikäiset ja nuoremmat ovat kasvaneet digilaitteiden kanssa, mutta ei ole yhtä yksinäistä ikäpolvea, josta kaikki osaisivat käyttää digilaitteita. Niiden käytön opiskeluun tarvittaisiin pedagogista ohjausta, jotta taidot voisivat kehittyä.
Teidän aiheenne on todella mielenkiintoinen sekä ajankohtainen. Kiva, että olitte kertoneet kirjoituksessanne yksityiskohtaisemmin tutkijatapaamisesta sekä erityisesti siitä, mitä olitte jutelleet hänen kanssaan.
Mielenkiintoisena seikkana selvisi, että tutkimus ei olekaan vielä täysin valmis ja sitä tullaan muokkaamaan.
Hyvää työtä, jatkakaa samaan malliin! 🙂
Terveisin,
Julia, Asra ja Anna/lastenkirjallisuus
Hei !
Kuullosti hyvin mielenkiintoiselta. Olisimme toivoneet , että postauksen alusta olisi selvinnyt mitä nimikkotutkijanne artikkeli käsitteli. Lopuksi saimme selville tutkimuksen aiheen ja onhan tämä digikasvatus hyvin ajankohtainen aihe.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan jatkoa projektillenne! 🙂
Terveisin Dialogit
Todella kiinnostavan ja ajankohtaisen aiheen olette valinneet. Itseäni kiinnostaisi lukea enemmänkin digikasvatuksesta kriittisestä näkökulmasta ja mitä aiheesta on jo tutkittu. Digilaitteita on päiväkodeissa, mutta itse haluaisin tietää pohjaako niiden käyttö ja missä mittakaavassa tutkimukseen. Aihe on tietenkin tässä mittakaavassa uusi ja jatkuvasti kehittyvä ja perheiden tapojen ja kotiympäristön vaikutukset lasten väitettyyn ”diginatiivisuuteen”. Pääsette aiheenne kanssa hyvin asiaan kiinni ja teillä on hyvät mahdollisuudet kysyä lisää tutkijalta. Olette jo nyt saaneet tietoa tutkimuksen vaiheista ja kuinka tärkeää on tutkimuksen rajaus.
Todella kiinnostavan ja ajankohtaisen aiheen olette valinneet. Itseäni kiinnostaisi lukea enemmänkin digikasvatuksesta kriittisestä näkökulmasta ja mitä aiheesta on jo tutkittu. Digilaitteita on päiväkodeissa, mutta itse haluaisin tietää pohjaako niiden käyttö ja missä mittakaavassa tutkimukseen. Aihe on tietenkin tässä mittakaavassa uusi ja jatkuvasti kehittyvä ja perheiden tapojen ja kotiympäristön vaikutukset lasten väitettyyn ”diginatiivisuuteen”. Pääsette aiheenne kanssa hyvin asiaan kiinni ja teillä on hyvät mahdollisuudet kysyä lisää tutkijalta. Olette jo nyt saaneet tietoa tutkimuksen vaiheista ja kuinka tärkeää on tutkimuksen rajaus.
Terveisin Kaisa, Myötätuntokulttuuri
Mainitsette postauksessanne, että keskustelitte nimikkotutkijanne kanssa muun muassa tutkimukseen liittyvistä ongelmista. Millaisia ongelmia teidän keskustelussanne tuli esille?
Meilläkin puhuttiin tutkijatapaamisessa monen muun aiheen ohella tutkimuksen haasteista, ja ainakin meillä tuli ilmi yllättäviä asioita: Meidän tutkijamme (Jonna Kangas) kollegansa kanssa oli päiväkodissa videokameroiden kanssa tutkimassa lasten osallisuutta leikissä. He kuvasivat lasten touhuja ja heidän vuorovaikutustaan. Haasteeksi muodostui lopulta yllättävästi se, että tutkijoita yritettiin päiväkotihenkilökunnan toimesta käyttää hyödyksi esimerkiksi lasten ristiriitatilanteissa. Tutkijat kokivat, etteivät he saaneet tehdä rauhassa työtään ja tutkia heitä kiinnostavia asioita, kun joku oli jatkuvasti vetämässä hihasta toiseen suuntaan selvittämään lasten ristiriitoja.
Tuliko teidän keskusteluissanne ilmi tällaisia yllättäviä tutkimukseen liittyviä ongelmia?
Ystävällisin terveisin
Sanna Notkonen / Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Valkonen kertoi meille, että kaikilla lapsilla keskittyminen ei riittänyt kaikissa työpajoissa. Lapset kuitenkin nauttivat digilaitteilla tekemisestä. Päiväkoti oli valittu tarkoituksella niin, että siellä oli lapsia joilla oli kielen ongelmia tai keskittymisvaikeuksia, jotta kaikki ei sujuisi liian helposti. Tutkimuksessa tuli myös esiin, että lapsilla ei ollut kovin kehittyneet taidot digilaitteiden käytössä ja he kaipasivat apua ja ohjausta.
Ongelmallista työpajojen järjestämisessä on se, että päiväkodin henkilökunnallakaan ei välttämättä ole digitaalista osaamista.