Nimikkotutkijan tapaaminen
Tapasimme nimikkotutkijamme Jonna Kankaan viime viikolla. Olimme etukäteen lähettäneet Jonnalle sähköpostilla vinkkiä siitä, mitä kysyisimme. Teimme ennen tapaamista työnjaon: yksi hoitaa haastattelun nauhoittamisen (johon saimme tutkijalta luvan), muutamat kirjoittavat läppärillä muistiinpanoja ja loput esittävät kysymyksiä.
Tapaamisemme sujui mutkattomasti ja rennosti. Ryhmämme jäseniä hieman jännitti, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kaikille tällaisessa tilanteessa. Jonna tuntui olevan rento, todella “jalat maassa” -tyyppi, mutta kuitenkin samalla innoissaan siitä, että saa olla nimikkotutkijana kurssilla. Jonnan tie tutkijaksi oli todella mielenkiintoista kuunneltavaa, sillä hän ei ollut koskaan ajatellut olevansa tutkija. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mihin pieni huumorilla höystetty vedonlyönti johtaa, vai mitä Jonna?
Jonna vastasi iloksemme kysymyksiimme todella pitkästi, innokkaasti ja toki myös ammattitaitoisesti. Olimme valmistelleet noin parikymmentä kysymystä; tarkoituksena oli muun muassa selvittää tutkimuksen kannalta tärkeät käsitteet. Tämä helpotti meitä seuraavan oppimistehtävän kanssa. Tapaamisemme kesti lähes kaksi tuntia, mutta olisimme helposti voineet jatkaa keskustelua vielä pidempään. Haastattelun jälkeen yksi ryhmämme jäsenistä sanoi, että on nyt niin inspiroituneella tuulella, että haluaa lähteä kotiin lukemaan asiasta lisää.
Pientä jännitystä alkaa olla tutkijatentistä, mutta onneksi nimikkotutkijamme on helposti lähestyttävä ja avoin.
Tämän viikon tehtävä
Heti ensimmäisistä tapaamisista lähtien oli selvää, että ryhmästämme löytyy monenlaista temperamenttia ja ihmistä. Kun jonkun vahvuus oli kirjoittaa loistavia muistiinpanoja yhteisistä keskusteluista, toisen oli ohjata keskustelua eteenpäin. Kolmannelle oli puolestaan luontevaa löytää ratkaisuja, jotka tyydyttivät kaikkia ryhmämme jäseniä. Meillä oli erilaisia tapoja ja vahvuuksia ilmaista ajatuksiamme, mutta yhteinen agenda ja innokkuus oppia uutta yhdistivät koko ryhmää. Mielipide-eroista, pitkistä keskusteluista ja tiiviin yhteistyön kautta olemme löytäneet tasapainon. On selvää että, kaikkien ääni on yhtä tärkeä ja loppujen lopuksi meidän erilaiset ajattelutapamme saattavat juurikin olla vahvuutemme.
Tänään kokeilimme jotain uutta; teimme selkeän työnjaon seuraavaa tehtävää varten. Kukin huolehtii omasta osuudestaan ja näin kaikkien ääni tulee varmasti esiin. Tähän mennessä olemme tehneet töitä lähinnä yhdessä saman pöydän ääressä, jolloin pitkittyneet keskustelut sekä aiheesta poukkoilut ovat välillä turhauttaneet meitä kaikkia. Nyt päätimme siis jakaantua yksin tai kaksin tehtäviä tekemään, ja lopuksi yksi ryhmämme tietotekninen lahjakkuus sitoo tehtävän osat kokonaisuudeksi.
Ryhmä: Ympäristöönsä vaikuttava lapsi