Puhe naiselle Aikuiskasvatuksen Killan vuosijuhlissa

Naiset, viisaat ja ihanat – Naisia käsketään usein olemaan vähemmän kilttejä, penäämään oikeuksiaan, kasvattamaan pokkaa, nahkaa ja puhumaan äänekkäästi. Pidetään feministisiä kiroiluiltoja ja opitaan pitämään puolensa. Olen yliopiston käytävillä ja tutkijankammioissa kuullut kerrottavan tarinoita naisista, jotka pukeutuvat asiallisen harmaaseen jakkupukuun, pistävät jalkaan korkokengät ollakseen miesten mittaisia, kun he haluavat vakuuttaa asiantuntijuudellaan.

varjoNaiset, kauniit ja rohkeat – Miten olisi, jos naisten ei aina tarvitsisi sopeutua, vaan ympäristön, yhteiskunnan? Mitä jos pukeutumalla ”asiallisesti” ja nousemalla korkojen avulla miesten fyysiselle korkeudelle, naiset todellisuudessa muokkaavat itseään – ja samalla uusintavat patriarkaattisen ahdasta yhteiskuntaa – sen sijaan, että pyrkisivät muuttamaan sitä?

Naiset, isänmaan ja ihmiskunnan toivot – Vauva-lehden keskustelupalstalla kiistellään siitä, sopiiko johtajan olla tunteellinen. Tunteet mielletään feminiinisiksi ja feminiinisyys on kaukana asiallisuudesta ja vakuuttavuudesta. Johtajan jos kenen tulee olla maskuliininen, jopa kova. Miettikää Kekkosta kalastamassa Teno-joella tai Mannerheimia hevosen selässä. Erityisesti johtajan pitää osata vakuuttaa numeroilla – ja numeroilla ja tunteilla ei ole mitään tekemistä keskenään, toteaa Vauva-lehti.

Toverit – En nyt puhu vain naisista ja miehistä, puhun erilaisista ihmisistä. Erilaisista tavoista pukeutua, johtaa, olla olemassa. Nelikymppisenä henkilökohtaisesti opin, että maailma ei ole mustavalkoinen, eikä mitään yhtä totuutta ole olemassa. On vain erilaisia näkökantoja ja toimintatapoja – jotkut niistä ovat enemmän ja jotkut vähemmän hyviä. Noin niin kuin omasta mielestäni. Onko meidän siis syytä muuttaa itseämme vai vallitsevia ennakko-oletuksia, vaatimuksia ja käytäntöjä?

Kansalaiset, medborgare – Ymmärrän kyllä miksi naisia voimaannutetaan kiroilemalla tai opetetaan vaatimaan oikeuksiaan. Se on ihan okei. Sitä tarvitaan. Toivon kuitenkin, että muistamme, että patriarkaattia ei kumota sillä, että naiset (ja myös miehet) sopeutuvat miehiseen maailmaan – vaan päinvastoin muokkaamalla yhteiskuntaa erilaisuutta sallivammaksi. Eikä pelkästään sallivaksi, vaan erilaisuuteen myös kannustavaksi.

Kuva: Jaakko Tähkä