Oula Seitsonen took off yesterday to continue his field research with Jean-Luc Houle and others in the Western Mongolia Archaeology Project – and to finish his PhD manuscript on Lapland’s Dark Heritage while walking the steppes.

Mongolian research investigates the human-environment relationships and the social, political, and economic organizations of Bronze and Iron Age pastoral societies in the Zuunkhangai region (Uvs Province) of Mongolia through the use of landscape and settlement archaeology. Project’s previous field seasons have concentrated in the Khanuy Valley region north of the Khangai Mountais and in the Mongolian Altai, both areas where the Finnish pioneer explorers G.J. Ramstedt, Sakari Pälsi and J.G. Granö were also traveling in the early 1900s. Sakari Pälsi became in 1909 the first professional archaeologist to document the iconic monumental features of Mongolian Bronze Age, khirigsuur grave mounds and deer stones, amongst lot of other archaeological sites. After these early Finnish explorers a century passed until Oula started retracing their footsteps, and plans to continue doing so.

Oula Seitsonen has been this week busy workshopping in Sweden and Finland. On Tuesday and Wednesday he took part in the seminar Memories of Violence and Oppression: Developing new uses of difficult heritage sites and landscapes in the Linnaeus University, Kalmar, Sweden, presenting the “‘#InariDig: Public archaeology and augmented reality in engaging with difficult heritage”.

Using #AugmentedReality and #PublicArchaeology in representing the #WW2 #Heritage in #Lapland #DarkLapland #VirtualReality pic.twitter.com/YwhaV0934a

— Oula Seitsonen (Sakarin-Pentin Ilarin Oula) (@oulaseitsonen) May 16, 2017

Rest of the week went in the Helsinki Digital Humanities Hackathon 2017 #DHH17. Oula was working through the week as part of the cultural heritage team consisting of humanists and computer scientists, marveling the theme “Heritage Sites and Participatory Cultures in the Digital Age“. Team came up with interesting observations related to the official and unofficial heritage in Finland and their uses based on various kinds of data, such as comparisons of participatory Geocaching and Pokemon Go sites to the nationally recognized heritage sites. The preliminary observations made during the week will be pursued further in the future.

Geocaches: Left) All geocaches (red), caches within 200 m of RKY sites (black); Right) Kernel Density Estimation of the latter.

Oula Seitsonen and Vesa-Pekka Herva are taking part for the rest of the week in the War through Other Stuff Conference in Edinburgh, Scotland. They present on Thursday February 23 a paper about a rather unlikely sounding couple, rural folk magic and modern war. Magical thinking and 20th-century conflict may appear as odd bedfellows, but some recent research proposes that magical thinking was common, for example, among military personnel during the Second World War. Albeit often marginalized and ignored, magical thinking affects the ways people understand and relate with the world in modern western societies in general, and in wartime conditions in particular. War can be considered as an inherently liminal state of affairs characterized by uncertainty, which in turn promotes ‘superstitious’ beliefs, for instance in the form of using protective charms. This paper discusses special finds and features recovered recently from three German-run WWII PoW camps in the northern margins of Finland. These peculiar and outwardly purposeless finds are considered in the context of rural folk magic and spiritualities in a ‘peripheral’ region of northern Finland. This paper brings together a host of broader issues: rural cultures and mindsets in the North, the significance of magical thinking in the context of (the material heritage of) modern war, and the perception of Lapland as an enchanted land characterized by natural and supernatural marvels and cultural ‘backwardness’. It is argued that the special deposits and features in question were made after the war in an attempt to ‘pacify’ malevolent places literally and figuratively haunted by ghosts of the wartime in the local folklore.

Lapin sotureita / Lapland’s warriors.

Oula Seitsonen and Vesa-Pekka Herva ottavat tällä viikolla osaa War through Other Stuff konferenssiin Edinburghissa, Skotlannissa. He pitävät torstaina 23.2. esitelmän ehkä hieman epätodennäköisen kuuloisesta aisaparista, kansantaikuudesta ja modernista sodasta. Maaginen ajattelu ja 20. vuosisadan konfliktit voivat kuulostaa oudolta parivaljakolta, mutta tuoreet tutkimukset ehdottavat, että maaginen ajattelu oli yleistä esimerkiksi sotilaiden keskuudessa toisessa maailmansodassa. Vaikka maaginen ajattelu jää usein marginaaliin ja sitä ylenkatsotaan, se vaikuttaa edelleen ihmisten tapaan toimia ja ymmärtää myös modernia länsimaista maailmaa ylipäänsä, ja erityisesti sodan aikana. Sota on perusolemukseltaan epävarma ja liminaali toimintaympäristö, mikä edistää ‘yliluonnollisia’ uskomuksia, esimerkiksi turvautumista erilaisiin onnenkaluihin. Esitelmä käsittelee odottamattomia erikoisia löytöjä, jotka olemme tehneet vastikään kolmella saksalaisten toisen maailmansodan aikaisella vankileirillä Lapissa.  Tulkitsemme näitä outoja ja näennäisesti tarkoituksettomia löytöjä kansanuskon viitekehyksessä. Tämä lähestymistapa koskettelee myös monia muita laajempia kysymyksiä, kuten pohjoisen maaseudun kulttuurin ja ajattelutapojen erityispiirteitä, maagisen ajattelun merkitystä modernin sodan materiaalisten jäänteiden yhteydessä, ja yleisiä näkymyksiä Lapista taianomaisena alueena, jolle  on luonteenomaista yliluonnolliset ja luonnonihmeet sekä kulttuurinen ‘takapajuisuus’. Ehdotamme, että tekemämme erikoiset löydöt ja ilmiöt on asetettu paikoilleen ja tehty sodan jälkeen, ja niiden tavoitteena on ollut ‘rauhoittaa’ nämä pahansuovat paikat, joita sodan haamut ovat vaivanneet kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti paikallisessa kansanperinteessä.

Uusi vuosi alkaa Lapin synkkä kulttuuriperintö -projektissa uusilla julkaisuilla. Oula Seitsosen analyysi yleisön osallistumisesta Yleisradion järjestämään sotahistoriallisten kohteiden kartoitukseen julkaistiin vastikään Journal of Community Archaeology & Heritage -lehdessä.

“Joukkoistaminen”-termi on hieman kömpelö käännös englanninkielisestä crowdsourcing-sanasta, jolla tarkoitetaan yleisön osallistamista esimerkiksi tiedon tai rahoituksen keräämiseen tai tutkimuksen tekoon (“crowd”=yleisö + “outsourcing”=ulkoistaa): Wikipedia on tästä ehkä vaikuttavin esimerkki. Muita ehdotettuja suomenkielisiä käännöksiä ovat esimerkiksi joukkouttaminen ja talkoistaminen. Joukkoistamisen viime aikainen yleistyminen linkittyy läheisesti maailmanlaajuisesti käynnissä olevaan tiedon tuottamisen ja käyttämisen demokratisoitumiseen. Osana tätä demokratisoitumiskehitystä on tiedostettu, ettei asiantuntijoilla ja ammattilaisilla voi olla yksinoikeutta tietoon, vaan myös suuren yleisön ja esimerkiksi paikallisyhteisöjen näkemykset on otettava huomioon aiempaa paremmin. Viime aikoina onkin kehitetty erilaisia tapoja, joilla voitaisiin huomioida paremmin yleisön tiedollinen, taidollinen ja tulkinnallinen panos, myös kulttuuriperinnöntutkimuksessa.

Verkossa tapahtuva joukkoistettu tiedonkeruu on yksi mahdollinen toteuttamistapa yleisön osallistamiseksi.  Ylen järjestämän sotahistoriallisten kohteiden yleisökartoituksen perusteella aihe kiinnostaa ihmisiä kovasti: Ylen kartalle kertyi parissa kuukaudessa lähes 2000 merkintää. Tutkimuksen perusteella erityisesti henkilökohtaisesti tärkeiden paikkojen promoaminen sekä oman tietämyksen jakaminen ja korostaminen näyttävät motivoivan ihmisiä ottamaan osaa tämän kaltaiseen yleisökartoitukseen. Ainakin näiden näkökohtien huomioiminen tulevia kulttuuriperinnön yleisökartoituksia tai muita joukkoistamisprojekteja suunnitellessa tuottaa todennäköisesti parempia tuloksia ja innostaa ihmisiä osallistumaan.

New year starts with new publications from Lapland’s Dark Heritage. Oula Seitsonen’s analysis of public participation in crowdsourcing of conflict heritage sites in Finland, organized by the State-broadcasting company Yleisradio (original Yleisradio article), has just been published in the Journal of Community Archaeology & Heritage.

Paper abstract describes:

Following a recent worldwide boom in the democratization of knowledge, crowdsourcing and Participatory GIS, heritage practice increasingly draws on crowdsourced geographical data. In this paper, I discuss a public crowdsourcing of twentieth century conflict heritage in Finland, launched by state-owned broadcasting company Yleisradio. Here emphasis is on analysing the user behaviour and incentives, which can inform analogous future initiatives.Many of the public entries mirror local perspectives on conflict heritage: pride of personally important loci and self-satisfaction appear to be important incentives for taking part. Finally, I summarize themes that other heritage crowdsourcing organizers could apply to their work.

We received magnificent Christmas news: our 2017 public excavations got funded! We get to continue the public and community archaeological research together with the Sámi Museum Siida and all the volunteers from the local area and further away, with financial support from the University of Helsinki Future Fund!

We will arrange in 2017 two weeks long public excavations at Prisoner-of-War camps in Inari, inspired by the positive experiences and feedback from our 2016 field studies. Volunteers are again welcome to join in the excavations and related program, and to share their own experiences, opinions and everything else related to the World War 2 heritage.

We will update details about our upcoming studies in our blog page and through the University information channels after the New Years.

Merry and peaceful Christmas and happy New Year to everyone!!!

Christmas on the front in 1942, Santa Claus has arrived (SA-Kuva).

Saimme vielä joulun alla ilouutisen, että vuoden 2017 yleisökaivauksiin anomamme apuraha on myönnetty! Pääsemme jatkamaan yleisö- ja yhteisöarkeologisia tutkimuksia yhdessä saamelaismuseo Siidan ja paikallisten sekä kauempaakin tulevien vapaaehtoisten ja kiinnostuneiden kanssa Helsingin yliopiston Tulevaisuusrahaston suosiollisella avustuksella!

Järjestämme loppukesästä 2017 kahden viikon mittaiset yleisökaivaukset Inarissa toisen maailmansodan vankileirikohteilla, vuoden 2016 tutkimuksista saatujen positiivisten kokemusten ja palautteen inspiroimina. Vapaaehtoiset ovat jälleen enemmän kuin tervetulleita osallistumaan kaivaustutkimuksiin ja kaivausten oheisohjelmaan, sekä jakamaan omia tärkeitä mielipiteitään, kokemuksiaan ja kaikkea muuta toisen maailmansodan kulttuuriperintöön jollain tavalla linkittyvää.

Ilmoitamme alkuvuodesta tarkempia tietoja tulevista tutkimuksista sekä blogissamme että yliopiston tiedotuskanavien kautta.

Hauskaa ja rauhallista joulua sekä uutta vuotta kaikille!!!

Suzie Thomas and Oula Seitsonen will be presenting our research at the Archaeology Days of Archaeological Society of Finland on 10-11.11.2016 at the University of Helsinki’s Lammi Research Station. They take part in the session “Memories of the past / Memories in the past” with a presentation “#InariDig: Using public archaeology to engage with difficult history” discussing our public excavations in Inari last summer and related wider issues.

Their abstract says: The legacy of the Second World War is an aspect of heritage that continues to have an impact across the world; in Finland this is no different. Our research project “Lapland’s Dark Heritage” addresses the ways in which local communities and individuals come to terms with the material remains of the Second World War still present in Finnish Lapland, in a multidisciplinary manner. One of the many approaches has been the use of archaeological investigation as a means of also engaging the public. In this presentation we outline the approaches we used in what has come to be known as “#InariDig”, the impact that this work appears to have had, and our plans for the next steps in our research.

Oula Seitsonen is taking part in a “Dialogues with the Past” seminar “Materialities of the Pressing Past: Challenges in post-medieval archaeology and the archaeology of the recent past” in Copenhagen this week. As described, “[T]his seminar aims to explore the landscape of archaeological research as it transgresses conventional frameworks for a discrete ‘past’ and turns towards archaeology as the study of things, events and processes that are of archaeological relevance”. Oula will present a paper “Haunting and haunted reminders of the past: Special deposits and features at German-run WWII PoW camps in Finnish Lapland”, dealing with some of the unexpected finds and features with apparent relations to the northern rural beliefs in magic and spiritualities.

Tivoli in Copenhagen (Photo: Oula Seitsonen).

“Current topics in archaeology at the University of Helsinki” is a two day workshop presenting this week some of the hottest stuff going on at the moment in archaeology in Helsinki, including, naturally, Lapland’s Dark Heritage. Oula Seitsonen is presenting on Monday “Taming evil landscapes: Special features from WWII Prisoner-of-War camps in Finnish Lapland”, discussing some of the more peculiar finds spotted during our field research, and on Wednesday together with Sanna Seitsonen “Burnt bones by Europe’s largest lake: Zooarchaeology of the Stone Age and Early Metal Period hunter-gatherers at Lake Ladoga, NW Russia” discussing prehistoric faunal remains from the Lake Ladoga area.

Mystery sneaker / Salaperäinen tossu (Photograph: O. Seitsonen).

“Ajankohtaista arkeologiassa Helsingin yliopistossa” on tällä viikolla järjestettävä kaksipäiväinen työpaja. Työpajassa esitellään muutamia Helsingin arkeologiassa käynnissä olevia mielenkiintoisimpia tutkimusteemoja, joihin luonnollisesti kuuluu myös Lapin synkkä kulttuuriperintö. Oula Seitsonen käsittelee maanantaina esitelmässään “Taming evil landscapes: Special features from WWII Prisoner-of-War camps in Finnish Lapland” joitakin erikoisempia sotakohteilta kesinä vastaantulleita löytöjä, ja keskiviikkona yhdessä Sanna Seitsosen kanssa Laatokan alueelta tehtyjä kivi- ja varhaismetallikautisia luulöytöjä esitelmässä “Burnt bones by Europe’s largest lake: Zooarchaeology of the Stone Age and Early Metal Period hunter-gatherers at Lake Ladoga, NW Russia”.

A memorial cross will be raised at the German-run WWII PoW camp at Inari Kankiniemi to commemorate the people who perished at the camp, on Saturday October 10, 2016, 3 pm. Orthodox church of Lapland and a team of volunteers will raise the cross, and there will be a memorial service following the Skolt Sámi tradition. Memorial service is open to the public. Oula Seitsonen and Vesa-Pekka Herva will be taking part in the service on the behalf of our project.

We studied the Kankiniemi camp with archaeological mapping and excavations in 2015: two trash pits and some stone structures were excavated. As a peculiar feature a heart carved into a pine tree was observed outside the barbwire fence of the PoW camp, next to the guard path.

Kankiniemi PoW camp functioned in 1941–1944 as a forestry camp for Russian PoWs, who worked in different parts of the Kankiniemi peninsula. Local informants have estimated that there were about 200 prisoners working in the area. Site has remains of several log houses and barbwire fence, although most of the barbwire and some log houses were moved away after the war in the reconstruction period.

Two graves were found on top of the hill next to the camp after the war. These were marked with Orthodox crosses, and the other one had still a name visible on it: “Viktorin Sukhov”. Local police asked the finder to open the graves and take the bodies to a PoW mass grave at the graveyard of Ivalo.

Heart carved into a pine tree at Kankiniemi / Männynkylkeen kaiverrettu sydän Kankiniemessä (Kuva: O. Seitsonen).

Inarin Kankiniemen sodanaikaisen saksalaisten vankileirin paikalle pystytetään muistoristi lauantaina 1.10.2016. klo 15 leirillä menehtyneiden muistoksi. Lapin ortodoksinen seurakunta ja joukko vapaaehtoisia pystyttävät ristin, ja samalla toimitetaan kolttatradition mukainen vainajien muistopalvelus. Tilaisuus on avoin yleisölle. Oula Seitsonen ja Vesa-Pekka Herva ottavat projektimme puolesta osaa tilaisuuteen.

Tutkimme Kankiniemen leiriä arkeologisin kartoituksin ja kaivauksin vuonna 2015: kaivauksissa tutkittiin kaksi roskakuoppaa ja joitain kivirakenteita. Erikoisena ilmiönä vankileirin piikkilanka-aidan ulkopuolelta, vartiopolun kulmasta löytyy männyn kylkeen kaiverrettu sydän.

Kankiniemen vankileiri toimi sodan aikana 1941–1944  metsätyöleirinä venäläisille sotavangeille, jotka työskentelivät eri puolilla Kankiniemen aluetta. Paikallisten arvion mukaan alueella oli n. 200 vankia. Paikalla on säilynyt jäänteitä useista hirsirakennuksista ja piikkilanka-aidasta, vaikka suurin osa piikkilangasta ja joitain hirsikehikoita on haettu pois jälleenrakennuksen yhteydessä.

Leirin lähistöltä vaaran päältä on löytynyt sodan jälkeen kaksi ortodoksiristeillä merkittyä hautaa, joista toisesta erottui vielä nimi “Viktorin Sukhov”. Poliisi oli tuolloin pyytänyt kaivamaan haudat auki ja toimittamaan vainajat Ivalon hautausmaalle sotavankien joukkohautaan.

Kitchen of the PoW camp / Vankileirin keittiörakennus (Kuva: O. Seitsonen).

Project researcher Oula Seitsonen is taking part in the Eighth World Archaeological Congress in Kyoto, Japan 26.8.-2.9.2016. He will be presenting some or our findings from Lapland in the session “Marking the Land” (organized by Gail Higginbottom and Thomas Whitley). Oula’s presentation will discuss the marking and signifying of World War II sites after the the war, and the various ways they have, both literally and figuratively, been haunted by the ghosts of the war in the local folklore.