University of Helsinki
Kirjaston kuukauden kasvo kesäkuussa on kirjastonhoitaja Kati Tuunanen. Katin tehtäviin kirjastossa kuuluvat oppimisympäristöasiat. Toimipaikkana hänellä on Kumpulan kampuskirjasto mutta työkenttänä koko kirjasto.
Katin tie kirjastotyöhön poikkeaa tavanomaisesta. Koulutukseltaan englannin kielen kääntäjä ajatui kesätöihin silloiseen Nokia Telecommunicationsiin 90-luvun puolivälissä. Nokiassa vierähti viitisen vuotta teknisenä kääntäjänä. Dokumentaatio oli yrityksessä tärkeässä roolissa, ja koska noina vuosina dokumentaatiota tehtiin myös suomeksi, oli englantia työkielenä käyttävässä firmassa kääntäjille kysyntää.
Kääntämiseen liittyyvää taustatietoa ja rinnakkaisdokumentteja etsiessään Kati oivalsi että itse asiassa tiedon hakeminen ja hallinta onkin kiinnostavampaa kuin kääntäminen. Kun käännöstoiminta ulkoistettiin vuosituhannen vaihteessa, Kati siirtyi Nokian sisällä asiakasdokumentoinnin julkaisutiimiin, jossa tiedonhallinta oli keskeinen osa työtä.
Samoihin aikoihin alkoi Dipolissa Knowledge Asset Management- tietopalvelukurssi. Vaikka sinänsä kiintoisa työ Nokiassa jatkui, ajatus tietopalvelutyöstä jossakin muualla oli mielessä. Perhevapaalla ajatus uudesta suunnasta vahvistui, ja Kati ryhtyi opiskelemaan informaatiotutkimuksen perusopintoja verkkokurssina Tampereen yliopistossa. Niiden jälkeen tuli vielä Palmenian informaatiotutkimuksen aineopinnot (2011), ja äkkiä Kati olikin muodollisesti pätevä myös kirjastoalan asiantuntijatehtäviin.
Aineopintoihin liittyi harjoittelu ja seminaarityö Kansalliskirjaston FinELib-palveluyksikössä. Helsingin yliopiston kirjastoon Kati tuli syksyllä 2012 kehittämään Kumpulan kampuskirjaston e-kirjastopalveluja. Kumpulan kirjaston tilauudistus, 2013-2014, toi tehtäviin myös fyysisten oppimisympäristöjen kehittämisen.
Digitaalinen tulee kirjastotilaan
Kirjastotiloja uudistettaessa yksi keskeinen kysymys on digitaalisten palvelujen ja fyysisen oppimisympäristön naittaminen yhteen; se miten digitaalinen näkyy ja on käytettävissä fyysisessä työympäristössä.
Yksikertaisimmillaan opiskelijoiden digitaalisen työskentelyympäristön tarpeet ovat riittävän nopea langaton verkko, ja riittävän tiheästi asennetut sähköpistokkeet, – ainakin niin kauan kuin hyppysähköä ei tarjolla ole. Kirjastossa halutaan kuitenkin tuoda digitaalisia palveluja opiskelijoiden työskentely-ympäristöön niin, että ne auttavat opiskelijoita hallitsemaan opiskeluaan.
Opiskelijat kaipaavat enemmän tilaa ryhmätöille ja rennolle oleskelulle, unohtamatta sitä, että tärkeitä ovat edelleen tietokoneet, hiljaiset tilat, tilavat työpöydät ja hyvät työtuolit. Mitään vallankumousta ei siis välttämättä kaivata siihen, mitä kirjasto jo tarjoaa.
Toki olisi hienoa kehittää jotain uutta ja ennen näkemätöntä, mutta usein digitaalista oppimisympäristöä voidaan palvella pienilläkin keinoilla: Aineistojen digitaaliseen markkinointiin satsaamalla. Esimerkkeinä Kati mainitsee QR-koodit kirjastotiloissa ja Kumpulan tarjoamat tabletit, joihin on koostettu suoria linkkejä tarjolla oleviin elektronisiin aineistoihin eri tutkimusaloilta. Sisällöt ratkaisevat!
Minervaan uusi oppimisympäristö syksyllä
Katin viimeisin oppimisympäristöprojekti on osallistuminen Minervan oppimisympäristön suunnitteluun. Suuntaviivat ovat samantyyppiset kuin Kumpulassa: Työasemiin ja latausmahdollisuuksiin kiinnitetään uudessa tilassa huomiota. Lisäksi oppimisympäristöön on tulossa muunneltavia ryhmätyöiloja, joihin saa tarvittaessa siirrettäviä digitaalisia näyttöjä. Tiloja voidaan muunnella eri tarpeisiin ääntä eristävillä verhokehillä.
Minerva-projekti on haastava, koska tila on suhteellisen pieni, ja erilaisilla työskentelijätyypeillä on hyvin erilaisia tarpeita ja odotuksia esimeriksi tilan äänimaiseman suhteen. Minervassa opiskelijoiden toiveita on huomioitu niin opiskelijafoorumeiden kuin palautelaatikon avulla. Suunnittelutiimissä on ollut myös pari opiskelija-aktiivia. Katin mukaan on mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin syksyllä avautuva tila käytännössä näihin toiveisiin vastaa.
Asiakkaiden tyytyväisyys ja palaute toimivista palveluista onkin olennainen motivaatiotekijä monille kirjastolaisille, myös Katille. Oppimiympäristöjä kehittäessä kiehtoo myös työn konkreettisuus ja vaihtelevuus. Vaikka kirjastotyö onkin digitalisoituvassa yliopistossa ja asiakkaiden arjessa jatkuvassa muutoksessa, kirjastot ovat Katin mielestä edelleen olennaisia työskentely-ympäristöjä, ja siksi niiden eteen tuntuu hienolta tehtä työtä. Eivät asiakkaat syyttä aamuisin yliopistokirjastojen ovelle jonoa muodosta.
Seuraa Katia Twitterissä
