
Ryhmämme ryijyteemaksi valikoitui sadonkorjuu. Omat ajatukseni vaelsivat aronialla värjäämieni lankojen myötä mustikkaan, jonka pohjalta ryijy rakentui. Halusin yhdistää aronian antamia erilaisia violetteja syksyisiin sävyihin, jolloin kyseessä olisi myöhäinen, hieman piileskelevä mustikkasato. Mustikoitahan löytyy metsistä pitkälle syksyyn, ja vähän vetisetkin marjat maistuvat retkieväinä yhä tätä kirjoittaessa.
Omien aroniavärjäysten ohella käytin ryijyihin lahjoituksena saatuja kasvi- ja sienivärjättyjä lankoja, joissa läheskään kaikissa ei ollut merkintää, millä luonnonväriaineella värisävy on saatu. Ainakin ryijyn punaiset sävyt ovat peräisin verihelttaseitikistä. Valitsin syksyisiä ruskean, keltaisen ja punaisen sävyjä. En tehnyt suuria ennakkosuunnitelmia, vaan aloin toteuttaa ryijyä väripohjaisesti.
Tämä ryijy on ensimmäiseni, joten tekniikat olivat uusia, mutta onneksi tehtävänanto ei ollut teknisesti tarkkarajainen. Jälkikäteen ajateltuna lopputulos olisi voinut olla kauniimpi, mikäli olisin panostanut suunnitteluun. Nyt sekoitin eri lankoja kirjavaksi sekamelskaksi – samalla langalla tehdyt alueet olisivat voineet tuoda rauhallisemman lopputuloksen. Tein ryijyjen nukat solmimalla yksittäiset lankaniput, vaikka myöhempi perehtyminen ryijytekniikoihin esitteli nopeampiakin tekniikoita. Käytin myös virkkaustekniikkaa, jossa lanka jäi lenkkimäisesti näkyviin. Haparoivasta alusta riippumatta ryijykipinä kuitenkin iski, ja haluankin tehdä isomman ryijyn seinälle ripustettavaksi, ja suunnitella sen huolellisemmin. Ympäröivä luonto myös näyttäytyy uudella tavalla, kun päässä raksuttaa, mitä kaikkea voisi värjäykseen käyttää.
– Anna von Hellens