Kuukausi: syyskuu 2021

Luonnonväriaineilla värjätyistä langoista tehtävän miniryijyn prosessi lähti liikkeelle kohdallani värimaailmasta. Halusin työhöni ehdottomasti vihreän eri sävyjä. Lähdin työstämään ryijyä vapaasti inspiroituen työn edetessä. Niinpä ryijyn muodonanto tapahtui pitkälti tehtävää tehdessä.

Olen ajoittain pysähtynyt metsässä kulkiessani tutkimaan eri sammalia ja niiden varsin rikasta muotokieltä. Niinpä pyrkimykseni oli luoda sammalten erilaisuutta kuvaava teos.

Käytin teoksen yhteen osaan neuloksesta purettua lankaa, joka mielestäni sopi varsin hyvin tuomaan sammalten erilaisuuden elävyyttä teokseen.

Miniryijy on helposti toteutettavissa esimerkiksi koulukontekstissa, sillä se valmistuu nopeasti. Lisäksi luonnonväreillä värjätyt langat tuovat mukavasti esiin luonnonmukaisuuden, joka on ajassamme nouseva asia.

Tiina Kantanen

Luonnoväriaineet ja ilmiölähtöisyys -kurssin yksi kurssitehtävä oli minitekstiilin valmistaminen luonnonväriaineilla värjätyistä langoista. Lähestyin tekstiilieni valmistamista valitsemalla miniryijyjäni varten ainoastaan sienillä värjättyjä lankoja. Harrastan sienestämistä ja värjäykseen soveltuvat sienet ovatkin olleet tänä syksynä mielenkiintoinen lisä sienikorissani. Työn nimi tulee sieniharrastuksen parhaasta osasta, eli uuden sienipaikan löytämisen aiheuttamasta ilosta. Monet herkulliset ruokasienet ovat taitavia piiloutujia ja on palkitsevaa löytää niitä syksyisen metsän mättäiden ja puista pudonneiden lehtien suojasta.

 

Työssä on käytetty äikätatilla, samettitatilla, ruskotatilla, keltasarvikkaalla (kantohaarakas), keltahaarakkaalla, kangaskarvaslakilla, nummitatilla ja limanuljaskalla värjättyjä lankoja. Hyödynsin erilaisia kirjontapistoja (varsipisto, tikkipisto, etupisto, laakapisto, pykäpisto) ja  tietenkin myös ryijypistoja. Ajatuksenani oli nostaa työstä esiin vaikkapa kantarellia tai suppilovahveroita kuvaavat kohdat. Ne toteutin ryijypistoja varioimalla.

Minitekstiilien tekeminen oli mukavaa ja työskentely vei mukanaan. Valmistin kaksi eri kokoista työtä ja tavoittelin niiden yhteensopivuutta valitsemalla samat langat ja samat pistot molempiin töihin. Pienemmän tekeminen sujuikin todella nopeasti koska isompi oli jo mallina valmiina. Varioin teemaani hieman, mutta kyllä nämä kaksi työtä pariksi tunnistaa. En koe olevani kovin taitava värien sommittelijana, mutta tässä työssä ja näillä langoilla työskentelyssä se ei haitannut ja koen onnistuneeni. Sienillä värjättyjen lankojen sävyt sopivat mielestäni kauniisti yhteen.

Hanna Sorvisto

 

Työskentelyn lähtökohtana oli inspiroituminen kasvivärjättyjen lankojen sävyistä sekä metsän mättäistä. Metsästä minulle tuli heti mieleen syksyisen vuoden ajan sävyt sekä mättäillä odottavat marjat. 

Aloitin toteuttamisen täysin intuitiivisesti alku ajatuksen pohjalta ja valitsin minua inspiroivia värejä ja lisäsin sävyjä työn edetessä.  Alussa tein ryijyä pidemmällä nukalla käyttäen eri sävyisiä vihreitä lankoja sekä yksittäisiä ruskean sävyjä varvuiksi. Keskelle toteutin pyöreän punaisen marjan, joka pilkottaa pidempien lehtien lomasta. 

Annoin työn viedä mukanani ja keskityin luovaan prosessiin. Lopussa lankoja trimmatessa kannattaa kuitenkin muistaa myös lopettaa ajoissa, ettei langat pääse lyhenemään liikaa. 

Suosittelen kaikille ryijyn tekemistä ja pienen koon valitessa saa nopeasti valmista aikaiseksi ja valmiin tuotteen käyttöön. 

Vilma Kejonen

Luonnonvärinaineet-kurssin erikoisuus vuonna 2021 oli miniryijyn solmiminen tiedekeskus ja museo Arktikumin Biocolour-näyttelyyn Rovaniemellä. On hauskaa ajatella, että ryijyni matkustaa.

Syksyn tunnelmaa oli luonnonväriainekurssin aikana mukavasti ilmassa. Kauniita kuulaan aurinkoisia päiviä, viileää, joka kannusti ajatustyöhön. Oli ihanaa palata yliopistolle pitkästä aikaa. Valitsin syksyisiä värejä ryijyyni. Oranssia kuin pihlajanmarjat, keltaista kuin koivun lehdet, valkoista kuin huurre. Langat olivat kokeneen värjärin jäämistöstä ja tuoksuivat hieman parfyymiltä.

Olen jo joskus aiemmin tehnyt miniryijyn ja kotini seinällä on kirpputorilta löydetty kasviväreillä värjätyn näköinen ryijy. Värisävyt ovat maanläheisiä: Ruskeaa, oranssia, vaaleanruskeaa. Mummokin teki ryijyjä, joten koen ryijyihin ylisukupolvista yhteyttä. Tahtoisin tehdä joskus suurenkin ryijyn.

Lähiaikoina aion solmia vielä yhden miniryijyn punasipulin kuorilla vihreiksi värjätyistä langoista. Se olisi kuin sammalta. Voisin laskea sen päälle päivällä käytetyt korut lepäämään.

Ryijyn tekemisessä on rytmiä kun se pääsee vauhtiin. Langan tuntu ja liike käsissä viehättää. Oikeaa ryijyneulaa oli helppo käyttää.  Pidän siitä kun ryijyn hapsuja pörröttää tai sivelee, ryijyn ilme muuttuu. Ryijyn teko ja koskettelu on kuin maalaamista. Pidän myös auki leikkaamattomista lenkeistä ryijyissä. Sormet kuitenkin saattavat jäädä niiden sisälle jumiin!

Voisin nukahtaa ryijy pään alla. Ryijyn historia peitteenä ja alustana on mielestäni mielenkiintoinen. Mietin, että jos tekisin joskus ison ryijyn se voisi olla oikeasti käytössä eikä vain seinällä.

Aino Partonen

Miniryijyni suunnittelu alkoi lankojen valinnalla. Materiaaleiksi sai valita omia  luonnonväriaineilla värjättyjä materiaaleja tai sitten yliopiston lankoja. Sammalet ja kalliot olivat ajatuksissani, kun uppouduin metsä teemaan. Rahkasammalta katsellessa voi mielestäni nähdä pienoismaisia puita.

Valmistin miniryijyni käyttämällä ryijykoukkua, ja kotona kun jatkoin työtä käytin apuna virkkuukoukkua. Halusin melko tiiviin ryijyn ja käytin useampaa lankaa pohjakankaan ruutua kohden.  Vaihtelin langan värejä ilman suunnitelmaa ja etenin kiinnittämällä loimi -ja kudelankoja vuorotellen. Langat leikkasin valmiiksi hieman eri kokoisiksi, mutta päädyin kuitenkin tasoittamaan lopulta kaikki langat ja koko työn melko lyhyt nukkaiseksi. Kokeilin röyhyjen punomista osaksi lankaa ja tuloksena oli melko onnistunut tehostelanka, jota lisäsin muutamaan kohtaan ryijyä.

Muistaakseni tämä on ensimmäinen ryijyni ja alku kömpelyyden jälkeen innostus nousi! Ensi kerralla suunnittelen kuvion ja kokeilen myös eri tekniikoita. Millaistakohan ryijyä sitä saisi tehtyä esimerkiksi rautalankaverkkoon?

Siiri Walve

Miniryijyn tekeminen oli mieluisa tehtävä, sillä pidän ryijyistä.  Metsä aiheeseen sopi mielestäni luonnolliset materiaalit. Itselleni valikoitui erilaisia ruskean sävyisiä lankoja. Tavoittenani oli saada värit sointumaan yhteen, mikä luonnonväriaineilla värjätyillä langoilla onkin suhteellisen helppoa. Halusin kuitenkin mukaan jonkun yksityiskohtana toimivan värivaihtelun ja lisäsin mukaan vaalean beigen sävyisiä lankoja.

Tein ryijyn neulalla ompelemalla. Tekniikka oli yksinkertainen, kunhan pääsi vauhtiin. Ompelin ryijysolmuja rivi kerrallaan niin, että ne tulivat lomittain ruudukkoon. Tein ompelua neljällä langalla, mutta vielä tiiviimmän ja muhkeamman ryijyn olisi saanut viidellä tai kuudella langalla.

Leikkasin lenkit auki aina jokaisen kierroksen jälkeen. Näin syntyi ryijynukkaa. Lenkki määräsi nukan pituuden ja on hyvä huomioida se, ettei nukasta kannata jättää liian lyhyttä. Tässä miniryijyssä ruutujen välit olivat niin suuret, että ryijysolmu olisi saattanut purkaantua, jos nukan olisi jättänyt liian lyhyeksi. Ratkaisu tähän pulmaan olisi ollut lankojen lisääminen, niin ryijystä olisi tullut tiiviimpi.

Valmiista miniryijystä tulee mieleeni syksyinen metsä ja jo maahan tippuneet lehdet. Mielestäni ​​​luonnonväriaineilla värjätyt langat sopivat todella hyvin ryijyihin, sillä huomasin, että kaikki värit sointuvat toisiinsa. ​Miniryijyn suunnittelu ja tekeminen oli mukavaa puuhaa. Aijonkin hyödyntää kurssilla värjäämiäni lankoja omaan tulevaan ryijyprojektiini.

– Paula Rivinoja

Tehtävänämme oli valmistaa metsäinen miniryijy. Puhuimme metsän mättäistä, mutta katsoessani lankatarjontaa, näin paljon ruskan eri sävyjä. Mieleeni tulivat mielikuvat vaahteroiden vahvasta punaisesta, hehkuvasta oranssista sekä kauniin kirkkaasta keltaisesta. Seassa ruskeita puunrunkoja ja vielä osittain vihreää lehdistöä. Valmistin siitä inspiroituneena miniryijyni.

Solmin lankoja läppäkoukun avulla. Aluksi mittasin langat tarkasti ja suunnittelin ”trimmaavani” valmiin ryijyn tasaisemmaksi, mutta työn edetessä tykästyin hieman epäsäännölliseen ulkoasuun. Eihän luontokaan ole täsmällisen säännöllinen! Ryijyssä onneksi kaikki tekniikat ovat sallittuja ja suunnitelmaa voi muuttaa vaikka lennosta.

Mielestäni ryijy ja kasvivärjätyt langat palvelivat ruskametsän materialisointia loistavasti. Näen työssäni samaan aikaan kokonaisen laajan ruskamaiseman, suuren vaahterapuun tai myös vain yhden kauniin maahan pudonneen vaahteranlehden. Tekeminen oli kivaa ja rentouttavaa. Ryijy oli mukavan kokoinen työstettäväksi.

Loppuun vielä varoituksen sana, ryijyn tekemiseen jää pahasti koukkuun!

– Jenna Säe

Luonnonväriaineet ja ilmiölähtöisyys kurssilla yhtenä harjoituksena oli miniryijyn valmistus. Aiheeksi meille annettiin metsämätäs.

Kauniita luonnonväreillä värjättyjä lankoja saimme yliopistolta, joita käyttämällä minäkin omani tein. Työhöni valitsin omaa silmääni miellyttäviä lankoja ja lyhyen pohdinnan jälkeen lähdin työstämään niitä.

Toteutin oman ryijyni ryijykoukun avulla, jolloin nukka leikataan valmiiksi pätkiksi. Työssäni minulla on aina kolme lankaa yhtä ruutua kohden.

Kokeilin eri väriyhdistelmiä, mielessäni syksyinen metsä. Vihertävät langat kuvastavat sammalikkoa, rusehtavat ja punertavat puolestaan jo kuihtumassa olevaa kasvillisuutta, sekä maahan pudonneita lehtiä. Metsän kasvillisuus on syksyisin aika pitkää ja rentoa, siksi jätin oman työnikin rennoksi ja huolettomaksi.

Tämä harjoitus opetti itselleni sen, kuinka kaikki luonnonväreillä saadut värit sointuvat kauniisti yhteen. Kokosimme päivän päätteeksi työmme samalle pöydälle ja saimme huomata niiden sopivan kauniisti yhteen erilaisuudestaan huolimatta. Yksittäin nämä pienet työt eivät ehkä ole niin edukseen, mutta yhdessä niistä tuli näyttävä ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

Eleonoora Koskinen

Viimeksi olen tainnut tehdä ryijyä joskus peruskoulussa. Sen kuitenkin muistan, kuinka mukavaa oli suunnitella ryijy, ommella se ja lopuksi ihastella lopputulosta.

Miniryijyni värimaailmaa valitessani mielessäni oli luonnon hiekan sävyt sekä metsän sammalten vihreys että pehmeys. Lisäksi halusin joukkoon voimakkaamman värin luomaan kontrastia maanläheisiin väreihin. Metsässä löytyy myös paljon erilaisia tekstuureja ja näitä halusin ilmaista kokeilemalla erilaisia ryijytekniikoita.

Varsinaista suunnitelmaa, kuinka värit sommittelisin taikka mitä tekniikkaa käyttäisin missäkin kohden ryijyä, en etukäteen tehnyt. Päätin vain aloittaa yhdestä väristä ja tekniikasta ja antaa työn edetä siitä. Työ vei minut mennessään ja keskityin tekemiseen niin, että kuvat työn edistymisestä jäivät ottamatta. Miniryijystäni muodostui hyvin runsas ja jopa paikkapaikoin alueeltaan pursuileva.

Huomasin pitäväni ryijyn tekemisestä. Se antaa tilaa luovuudelle ja ilmaisulle ja vie ajatukset pois ympärillä tapahtuvista asioista.

Terhi Tommila

Luonnonväriaineet-kurssilla tehty miniryijy oli mielenkiintoinen työ.  Se, että en ole aiemmin tehnyt ryijyä, vaikutti siihen, että halusin kokeilla useampaa tekniikkaa. Niinpä syntyi ajatus, että voisin tehdä ruskealla matalampia silmukoita, jotka kuvastavat polkua tai muuten tiivistynyttä maata.

Korkeammilla silmukoilla tein vihertävää sävyä, joka kuvastaa metsän mättäitä. Kokeilun vuoksi tein vielä pienen alueen vielä korkeampia silmukoita oranssiin vivahtavilla sävyillä, sen oli lähinnä tarkoitus tuoda työhön väriä, en sen enempää ajatellut, että mitä se voisi metsässä kuvastaa.

Kokeilumielessä oli myös kiva katsoa, miten eri värisävyt sopivat toisiinsa ja täytyy sanoa, että kun kaikki langat oli värjätty luonnonväreillä (ja painottuivat ruskea-vihreä-oranssi –akselille), niin sieltä olisi voinut valita varmaan melkeinpä mitkä langat tahansa ja olisi tullut hieno lopputulos.

Työni on tehty pelkästään langoilla, se oli mielestäni riittävä tähän ensimmäiseen kokeiluun. Valitsin kokeilumielessä eri paksuisia lankoja ja siinä oli jonkin verran eroa, että miten niitä sai vedettyä ristikon läpi. Kovin paksuja ja pöyheitä lankoja oli vaikeampi työstää, mutta toisaalta niistä tuli tiiviimpi ja muhkeampi lopputulos. Kaiken kaikkiaan miniryijyn tekeminen oli todella antoisaa ja minusta pohjan (pieni)koko oli vallan mainio tällaiseen harjoitukseen. Yllättävän hieno lopputulos tuli, vaikka ilman aiempaa kokemusta olikin pikkuisen haastava nopeasti miettiä, että mitä kannattaisi tehdä. Itse tekeminen oli myös todella kivaa, kun työ eteni hyvin ja jotenkin nuo luonnonväreillä värjätyt langat ovat niin lumoavia, että niillä tekemisestä tulee hyvä mieli.

Eveliina Muukkonen