Syksyinen miniryijy

Luonnonvärinaineet-kurssin erikoisuus vuonna 2021 oli miniryijyn solmiminen tiedekeskus ja museo Arktikumin Biocolour-näyttelyyn Rovaniemellä. On hauskaa ajatella, että ryijyni matkustaa.

Syksyn tunnelmaa oli luonnonväriainekurssin aikana mukavasti ilmassa. Kauniita kuulaan aurinkoisia päiviä, viileää, joka kannusti ajatustyöhön. Oli ihanaa palata yliopistolle pitkästä aikaa. Valitsin syksyisiä värejä ryijyyni. Oranssia kuin pihlajanmarjat, keltaista kuin koivun lehdet, valkoista kuin huurre. Langat olivat kokeneen värjärin jäämistöstä ja tuoksuivat hieman parfyymiltä.

Olen jo joskus aiemmin tehnyt miniryijyn ja kotini seinällä on kirpputorilta löydetty kasviväreillä värjätyn näköinen ryijy. Värisävyt ovat maanläheisiä: Ruskeaa, oranssia, vaaleanruskeaa. Mummokin teki ryijyjä, joten koen ryijyihin ylisukupolvista yhteyttä. Tahtoisin tehdä joskus suurenkin ryijyn.

Lähiaikoina aion solmia vielä yhden miniryijyn punasipulin kuorilla vihreiksi värjätyistä langoista. Se olisi kuin sammalta. Voisin laskea sen päälle päivällä käytetyt korut lepäämään.

Ryijyn tekemisessä on rytmiä kun se pääsee vauhtiin. Langan tuntu ja liike käsissä viehättää. Oikeaa ryijyneulaa oli helppo käyttää.  Pidän siitä kun ryijyn hapsuja pörröttää tai sivelee, ryijyn ilme muuttuu. Ryijyn teko ja koskettelu on kuin maalaamista. Pidän myös auki leikkaamattomista lenkeistä ryijyissä. Sormet kuitenkin saattavat jäädä niiden sisälle jumiin!

Voisin nukahtaa ryijy pään alla. Ryijyn historia peitteenä ja alustana on mielestäni mielenkiintoinen. Mietin, että jos tekisin joskus ison ryijyn se voisi olla oikeasti käytössä eikä vain seinällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *