Kategoria: Yleinen

Mini ryijyihin meillä oli aiheena sadonkorjuu. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen ajatukset Suomalaisesta viljapellosta.  

Vasemmanpuoleinen ryijy kuvastaa viljan kypsymistä harmaana syksyisenä päivänä. Ryijyssä maisema on pelkkää viljaa ja taivasta. Oman kokemukseni mukaan läntisessä Suomessa peltomaisema usein on tällainen, peltomaisema  jatkuu silmänkantamattomiin.  

Lähdin työstämään oikeanpuoleista maisemaa vilja pellosta sinisen taivaan alla. Taivaan vieressä tumma metsä humisee. Tähän ryijyyn halusin ehdottomasti metsää. Olen kotoisin itäisemmästä osasta Suomea ja siellä peltomaisemaan usein kuuluu metsät tai järvet peltojen reunoilla.

Käytin useaa erilaista tekniikkaa. Tein alareunat molempiin töihin perinteisellä hevosenhäntäsolmu menetelmällä. Jälkeenpäin leikkasin hapsuista erimittaisia. Ryijyjen yläosiin sovelsin lenkkinukkaa ja virkkausta.

Malla 

Tein kaksi miniryijyä, jotka heijastelevat loppukesän runsautta ja värejä. Ryijyistä tuli saman oloiset väreiltään. Ne poikkeavat toisistaan vain hieman värisävyjen ja värien sijoittelun suhteen. Ne ovat kuin palaset elokuista kasvimaata, jossa kasvit ovat saavuttaneet täyden mittansa ja osittain jo hieman ränsistyneet. Kevään raikkaat ja kirkkaat vihreän sävyt ovat vaihtuneet sammuneempiin, ruskeaan vivahtaviin vihreän sävyihin. Vihreiden keskellä loistaa tiilen punaista. Punaruskean sävyiset samettikukat kukkivat vielä.

Tein ryijyt ikään kuin virkkaamalla pohjaverkon läpi ja jätin silmukat pitkiksi hapsuiksi. Hain langan virkkuukoukulla verkon reiän läpi, niin että virkkuukoukulle muodostui silmukka. Hain langan uudestaan virkkuukoukulla edellisen reiän yläpuolella olevan reiän läpi. Vedin langan ensin muodostuneen silmukan läpi jättäen uuden silmukan pitkäksi ryijyn hapsuksi. Jatkoin näin koko verkkopohjan läpi. Lopuksi vielä tein varmistusompelun niin, että silmukat eivät pääse purkautumaan.

Sirke

Oma työni sadonkorjuu-teemalla lähti ajatuksesta auringonlaskusta horisontissa peltojen takana maalaismaisemassa, parhaimpaan puinti-aikaan. Halusin työhön peltojen multaa, edelleen puimatonta osaa, sekä jo puitua peltoa. Keltaiset sävyt kuvastavat auringon kajoa.

Punaiset väripilkut työssäni kuvaavat omenoita ja sadonkorjuun monipuolisuutta ulottuen pelloilta myös puihin ja pensaisiin.

Tässä vielä molemmat työni lähempää tarkasteltuna.

Sadonkorjuun aikaan kun katselee ympärilleen luonnossa, näyttävät ojien reunukset ja teiden pientareet usein paljon nätimmiltä kuin pellot, joilta satoa korjataan. Inspiroiduin ryijyn tekoon miettiessäni näitä eroja villin ja vapaan luonnon, ja hoidetun ja kasvatetun ympäristön välillä.

Vasemmalla kuvassa on näkemykseni pientareista, joissa kasvusto rönsyilee täynnä kaikenkirjavia kukkia, rikkaruohoja ja heinäkasveja. Oikealla taas palanen peltonäkymästä siisteine riveineen ja hillittyine väreineen. Peltoaukea saattaa olla hyvinkin rauhoittava näky toisin kuin pientareiden rönsyilevät kukkaset jotka rauhattomasti heiluvat tuulessa ja pyrkivät kaikkein korkeimmalle, valoon, ylöspäin, eteenpäin, joka puolelle. Mutta pientareista inspiroidun, niissä on sitä jotakin.

Helmi

Tein hyvin yksinkertaiset miniryijyt perussolmuilla eripaksuisista maanläheisen värisistä, kauan sitten kasvivärjätyistä langoista.
Ryijyssä vihreän sävyiset ja vaaleanruskeat langat kuvastavat maata, josta joka vuosi saamme kerätä satoa.

Siniset, punaiset ja keltaiset langat puolestaan ovat kuin metsän pieniä antimia – mustikoita, puolukoita ja sieniä, jotka tuovat vielä pitkään värikkäitä yksityiskohtia maisemaan syksyn vaihtuessa talveksi.

 

Inka

Inspiroiduin ryijyyn ruskasta sekä kotipaikkani viljapelloista ja yhdistelin näitä sävyjä ja materiaaleja miniryijyissäni. Sadonkorjuu- teema näkyykin sekä väri- ja materiaalivalinnoissa että ryijyn erilaisissa pinnoissa.

Käytin ryijyssä muun muassa näitä alla olevia lankoja, jotka olen värjännyt osmankäämillä, tervalepän kävyillä ja avokadolla.

Lähikuva ryijystä. Ryijyssä toistuu punaisen, ruskean ja oranssin eri sävyt. Siinä on myös valkoista villa – ja pellavanukkaa. Tämän alla olevan ryijyn jakaa keskellä ”viljan tähkä”, joka on toteutettu värjäämästäni pellavakuidusta.

Toteutin virkkaamalla erilaisia pintoja.

Toisessa ryijyssä virkatut pinnat näkyvät marjoja muistuttavina muotoina.

Valitsin marjakuvion, sillä ne liittyvät itselläni paljon sadonkorjuuseen. Toiseen ryijyyn yhdistin myös viljan tähkiä lähipelloltamme.

 

Valmiita ryijyjä yhdistää yhtenäinen värimaailma sekä muoto. Oli mielenkiintoista kokeilla tehdä perinteisen ryijynukan lisäksi myös muunlaista pintaa. Lisäksi viljan yhdistämien ryijyyn on erilaista, mitä olen itse aikaisemmin kokeillut. Nämä miniryijyt innostivat minua kokeilemaan tekniikkaa lisää!

 

-Annika Arvonen

Kun sato korjataan jotain jää käyttämättä. Voitaisiinko satoa korjata siten, että samasta sadosta saataisiin enemmän hyötyä. Jos tarkastelee ja tutkailee, ”oikeanlaiseksi” standardoidun hedelmän ohessa kasvaa paljon enemmän kuin äkkiseltään hoksaisikaan.

Pohdin ryijykaksosissa eloisan sadon villiä luonnetta ja korjuun rutiinia.

Luonnonväreillä värjätessäni koen lopputuloksen yllätyksellisyyden ja ainutlaatuisuuden rikkautena. Se on kerrassaan upeaa miten monesta on luonnonväriksi.

 

– Veera

Luonnonvärikurssilla halusin lähteä tavoittelemaan hieman perinteisestä luonnoväripaletista poikkeavia sävyjä ja valitsin värikasvit sen mukaisesti. Käytin värikasveina marja-aroniaa sekä pajua, johon lisäsin rautaa puretteeksi ja tuomaan lankaan harmaan sävyn. 

 

 

 

 

 

 

Ryhmän yhteiseksi ryijyjen teemaksi valikoitui sadonkorjuu, jonka perinteiseen värimaailmaan värjäämiäni värjeä ei perinteisesti liitetä. Tästä huolimatta halusin toteuttaa kurssiin liittyvän miniryijytehtävän pääasiassa itse värjäämistäni langoista. Lankojen sävyt veivät ajatukset sadonkorjuuta synkempään suuntaan. Niinpä miniryijyni saikin nimekseen Katovuosi.

Käytin ryijyssä nelinkertaisena ohutta sukkalankaa ja tein solmuja hyvin tiiviisti. Tavoittelin tiivistä ja yhtenäistä pintaa, joka onnistuikin hyvin. Katovuoden synkeät sävyt kävivät kuitenkin masentaviksi, joten halusin lisätä ryijyyni myös hieman valonpilkahdusta ja löysin yliopistolta lahjoituslankoja, joissa ei ollut merkintää, millä värikasvilla niitä on värjätty. Pieni valonkaje taivaanrannassa sekä valoisat poutapilvet tuovat muuten synkeään työhön hieman toivoa paremmasta huomisesta.

Tanja Kuri