Raparperikokeiluja

Olen juuri tehnyt elämäni ensimmäisen lautanauhan. Ei, olen tehnyt kaksi, mutta ensimmäiseen olin niin tyytymätön, että päätin tehdä uuden. Tämä uusi on kuvassa yllä. Se on värjätty vastavärein, jotka nauhan puolivälissä liukuvat toisiinsa. Värilähteinä olen käyttänyt pietaryrtin kuivattuja kukkia sekä punajuurta. Punajuuren väriaine haalistuu helposti valossa ja pesuissa, mutta koska nauhaa ei ole tarkoitettu kovaan käyttöön, otin vastavärien houkutuksesta riskin. Mutta varsinainen juttu tässä on purete.

Jotta väriaine saadaan kiinnittymään lankaan, tarvitaan pureteaineita. Monet puretteista – tina, kupari, rauta – ovat metalleja, jotka luontoon joutuessaan ovat haitallisia. Parasta aikaa jopa teollisuus etsii keinoja purettaa orgaanisilla aineilla, jotka olisivat vähemmän haitallisia. Erityisesti puumateriaaleista ja niiden tanniineista ollaan käsittääkseni kiinnostuneita. Itse päätin tehdä kokeiluja raparperilla ja sen oksaalihapolla.

Aluksi meni kaikki vähän pieleen. Hillojen keittäjänä tiedän, että puutarhani raparperi antaa keitettäessä kaunista, punertavaa sävyä. Niinpä päätin keittää raparperista värjäysvahvuisen liemen (värjäävää tuoretta kasvia kymmenen kertaa värjättävän materiaalin paino), joka on kymmenen kertaa vahvempi kuin pureteliemeksi tarvittava raparperikeitos olisi. Ajattelin, että nauhani saa siinä jo ensimmäisen pohjavärin. Tämän vaaleanpunertavan nauhan ajattelin värjätä pietaryrtillä, joka vaikkapa alunapuretteella antaa heleää keltaista, ja sellaista oletin nytkin saavani. Suunnittelin liukuvärjäystä niin, että raparperin pakkasaamutaivaan sävy taittuisi pikku hiljaa keltaiseen. No, toisin kävi.

Jo raparperipurete sävytti vaaleista langoista (luonnonvalkoinen 100% villa, harmaa sekoitelanka, jossa 80% villaa, juuttinaru ja jokin arkistojen aarre, jonka sävy oli vaalean harmaa mutta koostumus tunnistamaton) kutomani nauhan melko ruskeaksi, ja raparperin päälle imeytyvä pietaryrttiliemi ehkä aavistuksen verran muutti ruskean sävyä vihreämmäksi, mutta eron havaitsemiseen tarvittiin hyvää tahtoa. Vaikka nauhan toinen pää makasi väriliemessä huomattavasti kauemmin kuin toinen, ei syntynyt juuri minkäänlaista liukuvärjäysefektiä. Olin kuitenkin samoissa liemissä värjännyt myös pienen koeannoksen villalankaa, jolla tein kokeilun: mitäköhän tapahtuisi, jos raparperin happoa neutraloisi ruokasoodan emäksellä? Ripottelin soodaa langalle, ja totesin, että tapahtui ihme:

Soodan kanssa kosketuksissa olleet langat muuttivat raparperipuretetut, pietaryrtillä värjätyt langat haalean oljenvärisistä kauniin kuparinruskeiksi. Niinpä päätin koettaa syventää myös ensimmäisen lautanauhani toisen pään sävyä soodalla, jotta saisin aikaan toivomani liukuvärjäysefektin. Soodakäsittelyn jälkeen lopullinen nauha näytti tältä – pelkässä raparperissa kylpeneet lyhyemmät tupsut ovat aavistuksen vaaleammat kuin toisen pään pitemmät huiskaleet:

Liukuvärjäysefektistä tuli vähän parempi, mutta vieläkin tarvittiin niin paljon hyvää tahtoa sen havaitsemiseksi, että päätin aloittaa alusta. Siispä uusi nauha. Käytössäni oli kuusi lautaa ja ensimmäisen nauhan aikana yrityksen ja erehdyksen kautta karttuneet taidot. Lankoina 100% luonnonvalkea villa, 100% kirkkaanvalkoinen puuvilla ja harmaa villasukkalanka, josta 80% villaa ja 20% polyamidia.

Tällä kertaa keitin raparperiliemen ihan puretusliemiohjeen mukaan, tuoretta kasvia saman painon verran kuin puretettavaa materiaalia. Tunnin puretuksen jälkeen siirsin nauhani väriliemiin. Osasin jo odottaa, ettei pietaryrtti anna tällä puretteella keltaista vaan vihreää, mutta vastavärinä ajattelin sen sopivan hyvin punajuuren punaisen kanssa. Ainakaan ei olisi vaaraa, että sävyt olisivat niin lähellä toisiaan, ettei niitä edes erottaisi. Ja toden totta ja hurraa, uudessa nauhassa värit liukuivat kauniisti toisiinsa ja nauhan päät ovat niin selkeästi eri väriset, ettei katsojalta sen havaitsemiseen tarvita edes erityistä myötämielisyyttä. Eri materiaalista tehdyt langat olivat myös imeneet väriä eri tavoin, mikä oli tarkoituskin. Läpi nauhan kulkee vaalea puuvillalankainen kuvio, jossa värivaihtelut ovat vain vähäiset, kun taas luonnonvalkea villa on muuttanut väriään kokonaan.

Päätän ajatella, että tämä on elämäni ensimmäinen lautanauha. Se aiempi oli vain beta-versio.

Tervetuloa Luonnonväriaineet blogiin!

Tämä blogi on luotu Helsingin yliopiston käsityötieteen (käsityönopettajan koulutus) opintojaksolle Luonnonväriaineet ja ilmiölähtöisyys.

Opiskelijoiden kanssa tulemme ideoimaan eri opetusasteille sopivia opintokokonaisuuksia luonnonväriaineet teemaan. Luonnonväriaineita voidaan lähestyä monesta näkökulmasta ja ne tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia laaja-alaisiin opintokokonaisuuksiin.

Toivomme että blogi voi olla innostamassa niin opettajia kuin oppijoita. Jokaista luonnonväriaineista kiinnostunutta!

Värikylläistä syksyä odotellen, Riikka

PS. Jo pian 20 vuotta sitten (vuonna 2004) loimme ensimmäiset opintokokonaisuudet luonnonväriaineteemaan Tuija Timosen, Anne Mäkelän sekä opiskelijoiden kanssa Etelä-Kaarelan koulussa Helsinginssä. Voit käydä tutustumassa näihin materiaaleihin osoitteessa
https://www.mv.helsinki.fi/home/riraisan/tutkimus/integraatiop/index.htm

”Nii just silleen, että älyy sen koko jutun, eikä vaan sitä, mitä näkee.”
Integraatio kuluttajakasvatuksen näkökulmasta-oppimateriaali-RR-ym-2004

 

Sadonkorjuun monet maisemat

Mini ryijyihin meillä oli aiheena sadonkorjuu. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen ajatukset Suomalaisesta viljapellosta.  

Vasemmanpuoleinen ryijy kuvastaa viljan kypsymistä harmaana syksyisenä päivänä. Ryijyssä maisema on pelkkää viljaa ja taivasta. Oman kokemukseni mukaan läntisessä Suomessa peltomaisema usein on tällainen, peltomaisema  jatkuu silmänkantamattomiin.  

Lähdin työstämään oikeanpuoleista maisemaa vilja pellosta sinisen taivaan alla. Taivaan vieressä tumma metsä humisee. Tähän ryijyyn halusin ehdottomasti metsää. Olen kotoisin itäisemmästä osasta Suomea ja siellä peltomaisemaan usein kuuluu metsät tai järvet peltojen reunoilla.

Käytin useaa erilaista tekniikkaa. Tein alareunat molempiin töihin perinteisellä hevosenhäntäsolmu menetelmällä. Jälkeenpäin leikkasin hapsuista erimittaisia. Ryijyjen yläosiin sovelsin lenkkinukkaa ja virkkausta.

Malla 

Sadonkorjuun aika

Tein kaksi miniryijyä, jotka heijastelevat loppukesän runsautta ja värejä. Ryijyistä tuli saman oloiset väreiltään. Ne poikkeavat toisistaan vain hieman värisävyjen ja värien sijoittelun suhteen. Ne ovat kuin palaset elokuista kasvimaata, jossa kasvit ovat saavuttaneet täyden mittansa ja osittain jo hieman ränsistyneet. Kevään raikkaat ja kirkkaat vihreän sävyt ovat vaihtuneet sammuneempiin, ruskeaan vivahtaviin vihreän sävyihin. Vihreiden keskellä loistaa tiilen punaista. Punaruskean sävyiset samettikukat kukkivat vielä.

Tein ryijyt ikään kuin virkkaamalla pohjaverkon läpi ja jätin silmukat pitkiksi hapsuiksi. Hain langan virkkuukoukulla verkon reiän läpi, niin että virkkuukoukulle muodostui silmukka. Hain langan uudestaan virkkuukoukulla edellisen reiän yläpuolella olevan reiän läpi. Vedin langan ensin muodostuneen silmukan läpi jättäen uuden silmukan pitkäksi ryijyn hapsuksi. Jatkoin näin koko verkkopohjan läpi. Lopuksi vielä tein varmistusompelun niin, että silmukat eivät pääse purkautumaan.

Sirke

Sadonkorjuun auringonlasku

Oma työni sadonkorjuu-teemalla lähti ajatuksesta auringonlaskusta horisontissa peltojen takana maalaismaisemassa, parhaimpaan puinti-aikaan. Halusin työhön peltojen multaa, edelleen puimatonta osaa, sekä jo puitua peltoa. Keltaiset sävyt kuvastavat auringon kajoa.

Punaiset väripilkut työssäni kuvaavat omenoita ja sadonkorjuun monipuolisuutta ulottuen pelloilta myös puihin ja pensaisiin.

Tässä vielä molemmat työni lähempää tarkasteltuna.

Pellot ja pientareet

Sadonkorjuun aikaan kun katselee ympärilleen luonnossa, näyttävät ojien reunukset ja teiden pientareet usein paljon nätimmiltä kuin pellot, joilta satoa korjataan. Inspiroiduin ryijyn tekoon miettiessäni näitä eroja villin ja vapaan luonnon, ja hoidetun ja kasvatetun ympäristön välillä.

Vasemmalla kuvassa on näkemykseni pientareista, joissa kasvusto rönsyilee täynnä kaikenkirjavia kukkia, rikkaruohoja ja heinäkasveja. Oikealla taas palanen peltonäkymästä siisteine riveineen ja hillittyine väreineen. Peltoaukea saattaa olla hyvinkin rauhoittava näky toisin kuin pientareiden rönsyilevät kukkaset jotka rauhattomasti heiluvat tuulessa ja pyrkivät kaikkein korkeimmalle, valoon, ylöspäin, eteenpäin, joka puolelle. Mutta pientareista inspiroidun, niissä on sitä jotakin.

Helmi

Sadonkorjuun väripilkut ennen talven harmautta

Tein hyvin yksinkertaiset miniryijyt perussolmuilla eripaksuisista maanläheisen värisistä, kauan sitten kasvivärjätyistä langoista.
Ryijyssä vihreän sävyiset ja vaaleanruskeat langat kuvastavat maata, josta joka vuosi saamme kerätä satoa.

Siniset, punaiset ja keltaiset langat puolestaan ovat kuin metsän pieniä antimia – mustikoita, puolukoita ja sieniä, jotka tuovat vielä pitkään värikkäitä yksityiskohtia maisemaan syksyn vaihtuessa talveksi.

 

Inka

Ruskan aika

Kun ryijyn teemaksi valikoitui sadonkorjuu, halusin tuoda siinä esille kesän väistymistä ja syksyn tuloa. Ryijyihini tein vielä pientä hentoa kesän vihreyttä, mitä ympärillämme voimme nähdä. Vihreys muuttuu liukuvärinä punertavan ruskeaan, joka kuvaa ruskan tuloa. Samoin kuin voimme huomata lehtien ja peltojen värien vaihtuvan ja valmistautuvan tulevaan talveen.

Ryijyn tein käyttäen niin sanottuja perussolmuja. Yhteen solmuun käytin kolmea lankaa, jotka kieputettiin lastan ympäri ja rivin lopuun päästyä leikattiin niin, että saatiin aikaiseksi ’pörröinen’ ryijy.

-Elisa-

Sadonkorjuu

Inspiroiduin ryijyyn ruskasta sekä kotipaikkani viljapelloista ja yhdistelin näitä sävyjä ja materiaaleja miniryijyissäni. Sadonkorjuu- teema näkyykin sekä väri- ja materiaalivalinnoissa että ryijyn erilaisissa pinnoissa.

Käytin ryijyssä muun muassa näitä alla olevia lankoja, jotka olen värjännyt osmankäämillä, tervalepän kävyillä ja avokadolla.

Lähikuva ryijystä. Ryijyssä toistuu punaisen, ruskean ja oranssin eri sävyt. Siinä on myös valkoista villa – ja pellavanukkaa. Tämän alla olevan ryijyn jakaa keskellä ”viljan tähkä”, joka on toteutettu värjäämästäni pellavakuidusta.

Toteutin virkkaamalla erilaisia pintoja.

Toisessa ryijyssä virkatut pinnat näkyvät marjoja muistuttavina muotoina.

Valitsin marjakuvion, sillä ne liittyvät itselläni paljon sadonkorjuuseen. Toiseen ryijyyn yhdistin myös viljan tähkiä lähipelloltamme.

 

Valmiita ryijyjä yhdistää yhtenäinen värimaailma sekä muoto. Oli mielenkiintoista kokeilla tehdä perinteisen ryijynukan lisäksi myös muunlaista pintaa. Lisäksi viljan yhdistämien ryijyyn on erilaista, mitä olen itse aikaisemmin kokeillut. Nämä miniryijyt innostivat minua kokeilemaan tekniikkaa lisää!

 

-Annika Arvonen

SATO & KORJUU

Kun sato korjataan jotain jää käyttämättä. Voitaisiinko satoa korjata siten, että samasta sadosta saataisiin enemmän hyötyä. Jos tarkastelee ja tutkailee, ”oikeanlaiseksi” standardoidun hedelmän ohessa kasvaa paljon enemmän kuin äkkiseltään hoksaisikaan.

Pohdin ryijykaksosissa eloisan sadon villiä luonnetta ja korjuun rutiinia.

Luonnonväreillä värjätessäni koen lopputuloksen yllätyksellisyyden ja ainutlaatuisuuden rikkautena. Se on kerrassaan upeaa miten monesta on luonnonväriksi.

 

– Veera