Tervetuloa Luonnonväriaineet blogiin!

Tämä blogi on luotu Helsingin yliopiston käsityötieteen (käsityönopettajan koulutus) opintojaksolle Luonnonväriaineet ja ilmiölähtöisyys.

Opiskelijoiden kanssa tulemme ideoimaan eri opetusasteille sopivia opintokokonaisuuksia luonnonväriaineet teemaan. Luonnonväriaineita voidaan lähestyä monesta näkökulmasta ja ne tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia laaja-alaisiin opintokokonaisuuksiin.

Toivomme että blogi voi olla innostamassa niin opettajia kuin oppijoita. Jokaista luonnonväriaineista kiinnostunutta!

Värikylläistä syksyä odotellen, Riikka

PS. Jo pian 20 vuotta sitten (vuonna 2004) loimme ensimmäiset opintokokonaisuudet luonnonväriaineteemaan Tuija Timosen, Anne Mäkelän sekä opiskelijoiden kanssa Etelä-Kaarelan koulussa Helsinginssä. Voit käydä tutustumassa näihin materiaaleihin osoitteessa
https://www.mv.helsinki.fi/home/riraisan/tutkimus/integraatiop/index.htm

”Nii just silleen, että älyy sen koko jutun, eikä vaan sitä, mitä näkee.”
Integraatio kuluttajakasvatuksen näkökulmasta-oppimateriaali-RR-ym-2004

 

Porkkanasato

Luonnonväriaineet ja ilmiölähtöisyys kurssissa piti tehdä kaksi miniryijyä luonnonvärjätystä langasta ja sadonkorjuu teemalla. Itse olin juuri muutama päivä aikaisemmin nostanut viimeisetkin porkkanat kasvimaasta, joten siitä inspiroituneena lähdin tekemään ryijyn missä on kuva vielä maassa kasvavasta porkkanasta.

Ryijyt sai olla joko identtiset tai erilaiset, minun ryijyissäni on sama kuva, mutta toisessa olen käyttänyt kolminkertainen lanka, ja toisessa vaan kaksinkertainen solmiessa. Lankoina tähän käytin yliopiston tarjoamat vanhat kasvivärjätyt langat, ja löysinkin niiden seassa juuri sopivat sävyt. Kostean mullan täyteläinen ruskea, porkkanan voimakas oranssi, ja syksyisen taivaan melkein väritön harmaan.

Eva Sederholm

Miniryijy -Sadonkorjuu pellolla ja metsässä

 

Tekniikka oli minulle uusi, joten teko prosessi vei oman aikansa. Halusin tehdä mahdollisimman esittävän aiheen sadonkorjuusta, joten aiheeksi valikoitui viljapelto ja marjamätäs. Tein ensin suunnitelman, ennen varsinaista työn aloittamista. Käytin mini ryijyssä erilaisia solmuja, hyödyntäen osaan neulaa ja osaan virkkukoukkua. Halusin myös saada aikaan mahdollisimman vaihtelevaa pintaa, joten tein solmuja eri suuntiin, enkä leikannut kaikkia solmuja auki. Lankoina käytin kasvivärjättyjä lankoja. Taivaassa hyödynsin indigovärjätyn langan lisäksi myös värjäämätöntä lankaa. Viljoissa hyödynsin villalangan lisäksi pellavalankaa, jotta sain ruistähkiin myös vihneet. Ryijyn muodon määritteli löytämäni jämäpala ryijypohjaa, jonka muotokieli palveli mielestäni hyvin ryijyn aihetta, joskin asetti omat haasteensa tekoprosessille.

Roswitha Poikonen

Värejä Töölönlahdelta

Luonnonväriaine ja ilmiölähtöisyys -opintojaksolla yhtenä tehtävänä oli tehdä kaksi miniryijyä, jotka ovat joko täysin identtisiä tai erilaisia mutta kuitenkin samankaltaisia. Halusin käyttää kurssitöideni värinlähteenä kasveja lähiluonnosta eli Töölönlahden alueelta. Olen asunut elämäni aikana eri puolilla Töölönlahtea – pohjoispuolella Pasilassa, idässä Kalliossa ja lännessä Töölössä. Näiden vuosien aikana lahdenpoukamasta on muodostunut minulle tärkeä virkistymispaikka ja lenkkipolku.

Töölönlahti kuvattuna idästä kevättalven auringossa, vedenpinta vielä jäässä.

Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät Töölönlahdella kauniisti, ja erityisesti keväällä ja kesällä lahti pursuaa elämää. Rannan tuntumassa voi tähyillä joutsenen, nokikanan ja silkkiuikun pesimispuuhia ja Oopperan amfiteatterilla puolestaan nähdä sambaa tanssivia kaupunkilaisia. Syksyn pimeydessä lahden tunnelma on taianomainen, kun vedenpinta heijastelee kaupungin ja huviloiden valoja ja mustan taivaan valaisevat kirkkaat tähdet ja Linnanmäen hurjimpien laitteiden valot. Talvella Töölönlahden jäälle suuntaavat ensimmäiseksi rohkeimmat pilkkijät, ja sen jälkeen jäätä alkavat vähitellen ristetä lukuisat kävelyreitit.

Töölönlahti talvella.

Töölönlahti on myös muuttunut näiden vuosien aikana. Pikku-Finlandia ja alueen muu pienimuotoinen yritystoiminta, kuten huvilakahvilat ja sup-lautojen vuokrauspisteet ovat tuoneet alueelle virkistäviä tuulahduksia. Kaikki muutokset eivät ole olleet niin ihastuttavia. Valitettavasti Finlandia-talon ja junaradan välissä sijaitsevat laajat nurmikentät näyttävät tällä hetkellä lähes joutomaalta. Luin hiljattain paikallislehdestä, että osa alueesta pyritään saamaan luonnonsuojelualueeksi. Ainakin nurmikentille pitäisi keksiä nopeasti jotain uutta. Mielestäni alueelle voisi hyvin esimerkiksi perustaa kaupunkiviljelyalueen tai istuttaa ketokasvillisuutta, mikä lisäisi alueen luonnon monimuotoisuutta.

Töölönlahti lännestä, ensilumi viime vuonna.

Ryijyjen muotokieli ja väritys ovat saanet inspiraationsa Töölönlahden maisemista, ja ne on valmistettu kurssilla värjäämistäni villalangoista. Kirkkaankeltainen paksumpi lanka on saanut värinsä Töölönlahden eteläpuolella kasvavan järviruo’on kukinnoista eli röyhyistä. Ohuempi keltainen lanka värjääntyi röyhyjen jälkivärissä. Oranssin langan upotin kurssikaverilta saamaani krapin jälkiväriin yön yli. Nämä kuvastavat Töölönlahdella rönsyilevää elämää ja kasvillisuutta. Vaaleansininen ja harmahtavan sininen ovat molemmat värjätty marja-aronianialla. Toisen langan harmahtava sävy johtuu aiemmasta mikrovärjäyksestä, jossa lanka värjääntyi järviruo’on varsi- ja lehtiosien väriliemessä vihertävän beigeksi. Samoja sinisen sävyjä voi löytää Töölönlahden vedenpinnalta ja taivaalta.

Miniryijyt värjäämistäni langoista.

Tummansinisen langan väriaine on matkannut kauempaa, tropiikista saakka. Halusin kokeilla indigolla värjäämistä, vaikka natriumditioniitin ja vetokaapin käyttäminen värjäysprosessissa ei kuulostanutkaan niin luonnonmukaiselta. Nurinkurisesti suomalainen morsinko oli huomattavasti hintavampaa kuin trooppinen indigo. Indigolla lankoihin tuli kaunis syvänsininen sävy, ja tästä tuleekin mieleen syksyinen taivas hetkeä ennen kuin aurinko katoaa kaupungin siluetin taakse.

Talven puolisukeltajat illan sinessä.
Töölönlahden eteläpoukama, josta keräsin järviruo’ot ja pietaryrtit elokuussa.
Lopuista röyhylangoista neuloin vielä neulepannan.

Miniryijy Metsän valo

Inspiroiduin ryijyä valmistaessani metsän läpi siivilöityvästä valosta, joka on jokaisena vuodenaikana omanlaisensa. Kasvivärein värjättyjen lankojen herkulliset syksyiset värit toivat mieleeni jo vuodenkierrossa mailleen painuneen loppusyksyn auringon, joka siivilöityy syksyisiin väreihin pukeutuneen lehvästön läpi ja kirkastaa ikivihreät männyt ja kuuset.  

Miniryijyn valmistaminen oli ripeä ja inspiroiva pieni projekti, jonka ääressä pystyi hengähtämään ja antamaan luovuudelle mahdollisuuden abstraktiin imaisuun. 

Ryijyn valmistaminen inspiroi myös tuleviin opetusprojekteihin, sillä valmistaminen oli nopeaa ja luonnostelun omaista, jota voisi hyödyntää ideointiin sekä inspiraation löytämiseen käsityön opetuksessa.  

dav_soft

Miniryijy Metsä

Lähdimme ideoimaan miniryijyä metsä-teemalla ja sieltä löytyvistä mättäistä. Ideoinnissani lähdin liikkeelle ajatuksesta metsän eri kerroksista, sammaleista, varvuista ja kanervista. Näiden mukaan valitsin värit ryijyyn. Väreiltään luonnonväreillä värjätyt langat sointuvat kaikki kauniisti yhteen.

Ryijyn valmistus oli minulle tekniikkana täysin uusi. Valitsin tekniikaksi neulalla ompelun. Käytin langan paksuuden mukaan joko neljää tai useampaa lankaa. Huomasin työn edetessä, että saadakseen tiivistä ja peittävää pintaa, oli hyvä käyttää useampaa lankaa. En tehnyt varsinaista suunnitelmaa, vaan etenin värien kanssa luovasti. Langat leikkasin noin samanmittaisiksi. Ryijynukan pituutta vaihtelemalla olisi saanut pintaan erilaista ilmettä.

Ryijyn valmistus oli hyvin inspiroivaa. Tekniikka oli helppo oppia ja työn tekeminen vei mukanaan. Lopputulos ilmentää mielestäni metsän mättäitä ja värit sointuvat kauniisti yhteen. Pienen ryijyn tekeminen oli melko nopeaa. Yhdessä koko ryhmän ryijyt muodostivat hienon kokonaisuuden. Ajattelen, että tällainen miniryijy idea olisi oiva käsityö monelle erilaiselle ryhmälle

Noora Tommila

Miniryijy, metsä syksyllä

Työn aloittamiseen innosti kauniin väriset luonnonväriaineilla värjätyt langat sekä mielikuva syksyisestä metsästä. Miniryijy kuvaa maata, jossa on kuihtuneita kasveja ja ruskan värejä. Olisin halunnut joukkoon vielä vihreitä sävyjä, mutta lankavaihtoehtojen joukosta ei löytynyt paljoa vihreää.

Suunnittelin työtä sen edetessä ja etenin materiaalin ehdoilla. Ryijyn työstäminen oli enemmänkin tekniikan kokeilua, minkä vuoksi en halunnut suunnitella työtä etukäteen. En osannut arvioida minkälaista jälkeä eri väriyhdistelmät nukassa tuottavat.

Miniryijyn työstäminen innosti ryijytekniikan oppimiseen. Tulen varmasti jatkossa tekemään joko miniryijyjä tai isompia projekteja.

 

Emma Vesa

Ruskaretki -miniryijy

Lankalaatikon värimaailma vei ajatukset heti syksyisille poluille, joissa puiden välistä pilkistävä aurinko saa ruskan värittämän maiseman hehkumaan.

Lähdin toteuttamaan omaa pientä ryijyäni ommellen yrittäen saada pinnasta mahdollisimman runsasta, mutta kuitenkin vaihtelevaa. Ajatuksenani oli saada aikaan luonteva väriliuku, jossa eri osiot kuitenkin erottuvat erottuvat toisistaan nukan eri pituuksien ansiosta.

Värien valinta oli helppoa, sillä luonnonväriaineilla värjätyt langat sointuvat luonnostaan hyvin toisiinsa ja muodostavat harmonisia yhdistelmiä ja kokonaisuuksia. Nukkien sommittelu vie kyllä mennessään ja miniryijyn tekeminen sytytti kipinän tehdä myös jotain vähän suurempaa, koska ”tilahan” loppui ihan kesken!

Johanna Halonen

Miniryijy: sammalten sointu

Luonnonväriaineilla värjätyistä langoista tehtävän miniryijyn prosessi lähti liikkeelle kohdallani värimaailmasta. Halusin työhöni ehdottomasti vihreän eri sävyjä. Lähdin työstämään ryijyä vapaasti inspiroituen työn edetessä. Niinpä ryijyn muodonanto tapahtui pitkälti tehtävää tehdessä.

Olen ajoittain pysähtynyt metsässä kulkiessani tutkimaan eri sammalia ja niiden varsin rikasta muotokieltä. Niinpä pyrkimykseni oli luoda sammalten erilaisuutta kuvaava teos.

Käytin teoksen yhteen osaan neuloksesta purettua lankaa, joka mielestäni sopi varsin hyvin tuomaan sammalten erilaisuuden elävyyttä teokseen.

Miniryijy on helposti toteutettavissa esimerkiksi koulukontekstissa, sillä se valmistuu nopeasti. Lisäksi luonnonväreillä värjätyt langat tuovat mukavasti esiin luonnonmukaisuuden, joka on ajassamme nouseva asia.

Tiina Kantanen

Löytämisen ilo -minitekstiilit

Luonnoväriaineet ja ilmiölähtöisyys -kurssin yksi kurssitehtävä oli minitekstiilin valmistaminen luonnonväriaineilla värjätyistä langoista. Lähestyin tekstiilieni valmistamista valitsemalla miniryijyjäni varten ainoastaan sienillä värjättyjä lankoja. Harrastan sienestämistä ja värjäykseen soveltuvat sienet ovatkin olleet tänä syksynä mielenkiintoinen lisä sienikorissani. Työn nimi tulee sieniharrastuksen parhaasta osasta, eli uuden sienipaikan löytämisen aiheuttamasta ilosta. Monet herkulliset ruokasienet ovat taitavia piiloutujia ja on palkitsevaa löytää niitä syksyisen metsän mättäiden ja puista pudonneiden lehtien suojasta.

 

Työssä on käytetty äikätatilla, samettitatilla, ruskotatilla, keltasarvikkaalla (kantohaarakas), keltahaarakkaalla, kangaskarvaslakilla, nummitatilla ja limanuljaskalla värjättyjä lankoja. Hyödynsin erilaisia kirjontapistoja (varsipisto, tikkipisto, etupisto, laakapisto, pykäpisto) ja  tietenkin myös ryijypistoja. Ajatuksenani oli nostaa työstä esiin vaikkapa kantarellia tai suppilovahveroita kuvaavat kohdat. Ne toteutin ryijypistoja varioimalla.

Minitekstiilien tekeminen oli mukavaa ja työskentely vei mukanaan. Valmistin kaksi eri kokoista työtä ja tavoittelin niiden yhteensopivuutta valitsemalla samat langat ja samat pistot molempiin töihin. Pienemmän tekeminen sujuikin todella nopeasti koska isompi oli jo mallina valmiina. Varioin teemaani hieman, mutta kyllä nämä kaksi työtä pariksi tunnistaa. En koe olevani kovin taitava värien sommittelijana, mutta tässä työssä ja näillä langoilla työskentelyssä se ei haitannut ja koen onnistuneeni. Sienillä värjättyjen lankojen sävyt sopivat mielestäni kauniisti yhteen.

Hanna Sorvisto