Kuukausi: syyskuu 2023

Saimme langat pirtanauhojen tekoon yliopistolta. Valitsin loimilangoiksi neljää erilaista – otin kutakin seitsemän 2,5 metrin pituista pätkää. Loimilankoja oli siis yhteensä 28. Mietin niille järjestyksen ja laitoin pirtaan. Toivoin, että järjestys tulisi näkyviin kivana pintakuviona.

Kiinnitin loimilankanipun toisen pään telineeseen ja toisen vyölleni. Nostin pirran reikiin ja rakoihin pujotetut langat vuorotellen ylös ja pujotin kudelangan kulloinkin syntyneeseen viriöön. Oli tärkeää painaa kudetta kiinni sormella sekä viriön avaamisen jälkeen että langan lisäämisen jälkeen. Kun kudelankaa piti vaihtaa, jätin noin 5 cm loppuvaa ja 5 cm uutta lankaa reunan yli myöhempää katkaisua varten. Lopettaessani otin pirran pois ja laitoin loput loimilangat solmulle.

Toiveeni toteutui ja pirtanauhaan muodostui kiva kuvio. Pirtanauhan teko oli muutenkin mukavaa. Hankalinta oli nauhan pitäminen tasalevyisenä – siltä osin en ollut lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Halusin pirtanauhaani vihreää väriä, mutta minua huoletti, että erilaisten lankojen itsessään muodostama kuvio voisi värjäyksen myötä hävitä tai huonontua. Onneksi olin aiemmin tehnyt järviruokoröyhystä väriliemen ja testannut sen kanssa eri puretteiden toimintaa eri materiaaleihin. Testissä huomasin eri materiaalien saaneen parhaiten vihreän eri sävyjä tinakloridilla. Päätin siis tehdä pirtanauhalle väriliemen järviruokoröyhystä ja käyttää puretteeksi tinakloridia.

Pirtanauha painoi 41,7 g. Peitin 41,8 g kuivaa järviruokoröyhyä (1:1) lämpimällä hanavedellä, nostin liemen lämpötilan kiehumispisteeseen ja keitin sitä tunnin ajan. Annoin väriliemen jäähtyä 40 C:seen ja siivilöin liemen lehdet pois. Kostutin pirtanauhan. Liuotin väriliemeen 0,4 g (1 % nauhan painosta) tinakloridia. Laitoin nauhan liemeen, nostin lämpötilan 80 C:seen ja pidin liemeä tunnin ajan 80-90 C:ssä. Sekoitin nauhaa useasti värjäyksen aikana. Värjäyksen lopuksi huuhtelin nauhan asteittain viilenevässä vedessä. Puristin ylimääräiset vedet pois ja laitoin nauhan kuivaustelineelle kuivumaan.

Olin iloinen värjäystuloksesta. Sain toivomaani vihreän sävyä ja kuviot erottuivat edelleen. Sain nauhan reunoja jonkin verran tasaisemmiksi höyryttämällä. Lopuksi letitin vielä kutomatta jääneet loimilangat.

Marja-Leena

Olen juuri tehnyt elämäni ensimmäisen lautanauhan. Ei, olen tehnyt kaksi, mutta ensimmäiseen olin niin tyytymätön, että päätin tehdä uuden. Tämä uusi on kuvassa yllä. Se on värjätty vastavärein, jotka nauhan puolivälissä liukuvat toisiinsa. Värilähteinä olen käyttänyt pietaryrtin kuivattuja kukkia sekä punajuurta. Punajuuren väriaine haalistuu helposti valossa ja pesuissa, mutta koska nauhaa ei ole tarkoitettu kovaan käyttöön, otin vastavärien houkutuksesta riskin. Mutta varsinainen juttu tässä on purete.

Jotta väriaine saadaan kiinnittymään lankaan, tarvitaan pureteaineita. Monet puretteista – tina, kupari, rauta – ovat metalleja, jotka luontoon joutuessaan ovat haitallisia. Parasta aikaa jopa teollisuus etsii keinoja purettaa orgaanisilla aineilla, jotka olisivat vähemmän haitallisia. Erityisesti puumateriaaleista ja niiden tanniineista ollaan käsittääkseni kiinnostuneita. Itse päätin tehdä kokeiluja raparperilla ja sen oksaalihapolla.

Aluksi meni kaikki vähän pieleen. Hillojen keittäjänä tiedän, että puutarhani raparperi antaa keitettäessä kaunista, punertavaa sävyä. Niinpä päätin keittää raparperista värjäysvahvuisen liemen (värjäävää tuoretta kasvia kymmenen kertaa värjättävän materiaalin paino), joka on kymmenen kertaa vahvempi kuin pureteliemeksi tarvittava raparperikeitos olisi. Ajattelin, että nauhani saa siinä jo ensimmäisen pohjavärin. Tämän vaaleanpunertavan nauhan ajattelin värjätä pietaryrtillä, joka vaikkapa alunapuretteella antaa heleää keltaista, ja sellaista oletin nytkin saavani. Suunnittelin liukuvärjäystä niin, että raparperin pakkasaamutaivaan sävy taittuisi pikku hiljaa keltaiseen. No, toisin kävi.

Jo raparperipurete sävytti vaaleista langoista (luonnonvalkoinen 100% villa, harmaa sekoitelanka, jossa 80% villaa, juuttinaru ja jokin arkistojen aarre, jonka sävy oli vaalean harmaa mutta koostumus tunnistamaton) kutomani nauhan melko ruskeaksi, ja raparperin päälle imeytyvä pietaryrttiliemi ehkä aavistuksen verran muutti ruskean sävyä vihreämmäksi, mutta eron havaitsemiseen tarvittiin hyvää tahtoa. Vaikka nauhan toinen pää makasi väriliemessä huomattavasti kauemmin kuin toinen, ei syntynyt juuri minkäänlaista liukuvärjäysefektiä. Olin kuitenkin samoissa liemissä värjännyt myös pienen koeannoksen villalankaa, jolla tein kokeilun: mitäköhän tapahtuisi, jos raparperin happoa neutraloisi ruokasoodan emäksellä? Ripottelin soodaa langalle, ja totesin, että tapahtui ihme:

Soodan kanssa kosketuksissa olleet langat muuttivat raparperipuretetut, pietaryrtillä värjätyt langat haalean oljenvärisistä kauniin kuparinruskeiksi. Niinpä päätin koettaa syventää myös ensimmäisen lautanauhani toisen pään sävyä soodalla, jotta saisin aikaan toivomani liukuvärjäysefektin. Soodakäsittelyn jälkeen lopullinen nauha näytti tältä – pelkässä raparperissa kylpeneet lyhyemmät tupsut ovat aavistuksen vaaleammat kuin toisen pään pitemmät huiskaleet:

Liukuvärjäysefektistä tuli vähän parempi, mutta vieläkin tarvittiin niin paljon hyvää tahtoa sen havaitsemiseksi, että päätin aloittaa alusta. Siispä uusi nauha. Käytössäni oli kuusi lautaa ja ensimmäisen nauhan aikana yrityksen ja erehdyksen kautta karttuneet taidot. Lankoina 100% luonnonvalkea villa, 100% kirkkaanvalkoinen puuvilla ja harmaa villasukkalanka, josta 80% villaa ja 20% polyamidia.

Tällä kertaa keitin raparperiliemen ihan puretusliemiohjeen mukaan, tuoretta kasvia saman painon verran kuin puretettavaa materiaalia. Tunnin puretuksen jälkeen siirsin nauhani väriliemiin. Osasin jo odottaa, ettei pietaryrtti anna tällä puretteella keltaista vaan vihreää, mutta vastavärinä ajattelin sen sopivan hyvin punajuuren punaisen kanssa. Ainakaan ei olisi vaaraa, että sävyt olisivat niin lähellä toisiaan, ettei niitä edes erottaisi. Ja toden totta ja hurraa, uudessa nauhassa värit liukuivat kauniisti toisiinsa ja nauhan päät ovat niin selkeästi eri väriset, ettei katsojalta sen havaitsemiseen tarvita edes erityistä myötämielisyyttä. Eri materiaalista tehdyt langat olivat myös imeneet väriä eri tavoin, mikä oli tarkoituskin. Läpi nauhan kulkee vaalea puuvillalankainen kuvio, jossa värivaihtelut ovat vain vähäiset, kun taas luonnonvalkea villa on muuttanut väriään kokonaan.

Päätän ajatella, että tämä on elämäni ensimmäinen lautanauha. Se aiempi oli vain beta-versio.

Tämä blogi on luotu Helsingin yliopiston käsityötieteen (käsityönopettajan koulutus) opintojaksolle Luonnonväriaineet ja ilmiölähtöisyys.

Opiskelijoiden kanssa tulemme ideoimaan eri opetusasteille sopivia opintokokonaisuuksia luonnonväriaineet teemaan. Luonnonväriaineita voidaan lähestyä monesta näkökulmasta ja ne tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia laaja-alaisiin opintokokonaisuuksiin.

Toivomme että blogi voi olla innostamassa niin opettajia kuin oppijoita. Jokaista luonnonväriaineista kiinnostunutta!

Värikylläistä syksyä odotellen, Riikka

PS. Jo pian 20 vuotta sitten (vuonna 2004) loimme ensimmäiset opintokokonaisuudet luonnonväriaineteemaan Tuija Timosen, Anne Mäkelän sekä opiskelijoiden kanssa Etelä-Kaarelan koulussa Helsinginssä. Voit käydä tutustumassa näihin materiaaleihin osoitteessa
https://www.mv.helsinki.fi/home/riraisan/tutkimus/integraatiop/index.htm

”Nii just silleen, että älyy sen koko jutun, eikä vaan sitä, mitä näkee.”
Integraatio kuluttajakasvatuksen näkökulmasta-oppimateriaali-RR-ym-2004