Saimme mielenkiintoisen tehtävän valmistaa villalangoista lautanauha ja värjätä se luonnonväreillä. En ollut aikaisemmin tehnyt lautanauhaa, vaikka minulla olikin kotona mummon vanhat nauhalaudat. Lautanauhatekniikka on vanha käsityöperinne erilaisten nauhojen valmistamiseen ja sen juuret Suomessa ulottuvat 500-luvulle asti.
Nauhalaudat ovat keskenään samankokoisia, usein neliskulmaisia, puisia tai pahvisia lautoja, joiden kulmissa on reiät. Näistä rei’istä pujotetaan ohjeen mukaan loimilangat ja laudat järjestetään mallin mukaisesti käteen sopivaan nippuun. Tässä vaiheessa pitää olla tarkka, että jokainen lauta on oikeinpäin ja oikeassa kohdassa, jotta kuviosta muodostuu oikeanlainen. Lankanipun toinen pää kiinnitetään esimerkiksi pöytään ja toinen pää vyötärölle solmittuun nauhaan tai vyöhön ja langat pidetään työskennellessä kireällä. Kääntäessä lautoja neljänneskierroksen itsestä katsottuna eteenpäin, viriö aukeaa. Kääntäminen aiheuttaa lankojen kiertymistä, joten lautoja käännetään myös vastakkaiseen suuntaan säännöllisesti. Lautojen ja siten loimilankojen määrä määrittelee nauhan leveyden. Kude on erillinen kerällä tai puolalla oleva lanka, joka pujotetaan viriöön.
Tein lautanauhan Punomon ohjeella: https://punomo.fi/kasityotekniikat/lankatekniikat/nauhat-ja-nyorit/lautanauhat/. 100 %:ssa villalangassani oli löyhät kierteet, joten se ei ollut kovin kestävä materiaalivalinta. Lanka katkesi muutamaan otteeseen ja myös keskittyminen kuvion laskemiseen herpaantui luokkatilassa helposti. Lautanauhan tekoon tarvitaan siis rauhallista tilaa ja keskittymistä, varsinkin jos tekee kuviota. Muuten tekniikka vaikutti mukavalta tavalta valmistaa erilaisia nauhoja.
Minua kiinnosti kokeilla puretepainantaa ja ajatuksena oli saada nauhaan eri sävyisiä raitoja ja myös harmaan ja valkoisen langan suomia värisävyeroja. Puretusaine on metallisuola, jolla luonnonväri saadaan kiinnittymään värjättävään materiaaliin. Puretepainannalla taas nimensä mukaisesti painellaan pureteainetta värjättävään materiaaliin saaden eri sävyisiä kohtia/kuvioita värjättävään materiaaliin.
Käytin kolmea erilaista puretepastaa; aluna-, kuparisulfaatti- ja rautasulfaattipastaa. Puretepastaan tulee vettä, pureteainetta, ureaa ja paksunnosainetta. Painelin näitä puretepastoja järjestyksessä kuivaan lautanauhaan ja jätin myös kohtia ilman puretetta. Annoin puretteiden kuivua seuraavaan päivään ja huuhtelin nauhan ennen värjäämistä.
Väriliemen keitin samettijaloista; 400 g tuoreita samettijalkoja, reilun puolen tunnin keitto, kasvien siivilöinti liemestä ja 1 h keittovärjäys nauhan kanssa.
Nauhassa näkyy eri puretteiden tuottamat sävyerot, varsinkin rautapuretteen tummuus, mutta lopputulos on mielestäni hieman levoton. Sävyt ovat kauniita, mutta eivät tuottaneet toivomiani selkeämpiä raitoja. Samettijalka luonnonvärinä sen sijaan oli iloinen yllätys, ja jatkossa kaikki samettijalat löytävätkin tiensä sienikoriin.
Miia