Viimeksi olen tainnut tehdä ryijyä joskus peruskoulussa. Sen kuitenkin muistan, kuinka mukavaa oli suunnitella ryijy, ommella se ja lopuksi ihastella lopputulosta.
Miniryijyni värimaailmaa valitessani mielessäni oli luonnon hiekan sävyt sekä metsän sammalten vihreys että pehmeys. Lisäksi halusin joukkoon voimakkaamman värin luomaan kontrastia maanläheisiin väreihin. Metsässä löytyy myös paljon erilaisia tekstuureja ja näitä halusin ilmaista kokeilemalla erilaisia ryijytekniikoita.
Varsinaista suunnitelmaa, kuinka värit sommittelisin taikka mitä tekniikkaa käyttäisin missäkin kohden ryijyä, en etukäteen tehnyt. Päätin vain aloittaa yhdestä väristä ja tekniikasta ja antaa työn edetä siitä. Työ vei minut mennessään ja keskityin tekemiseen niin, että kuvat työn edistymisestä jäivät ottamatta. Miniryijystäni muodostui hyvin runsas ja jopa paikkapaikoin alueeltaan pursuileva.
Huomasin pitäväni ryijyn tekemisestä. Se antaa tilaa luovuudelle ja ilmaisulle ja vie ajatukset pois ympärillä tapahtuvista asioista.
Terhi Tommila