Käsityötiede / Helsingin yliopisto / Riikka Räisänen
Kun sato korjataan jotain jää käyttämättä. Voitaisiinko satoa korjata siten, että samasta sadosta saataisiin enemmän hyötyä. Jos tarkastelee ja tutkailee, ”oikeanlaiseksi” standardoidun hedelmän ohessa kasvaa paljon enemmän kuin äkkiseltään hoksaisikaan.
Pohdin ryijykaksosissa eloisan sadon villiä luonnetta ja korjuun rutiinia.
Luonnonväreillä värjätessäni koen lopputuloksen yllätyksellisyyden ja ainutlaatuisuuden rikkautena. Se on kerrassaan upeaa miten monesta on luonnonväriksi.
– Veera
Luonnonvärikurssilla halusin lähteä tavoittelemaan hieman perinteisestä luonnoväripaletista poikkeavia sävyjä ja valitsin värikasvit sen mukaisesti. Käytin värikasveina marja-aroniaa sekä pajua, johon lisäsin rautaa puretteeksi ja tuomaan lankaan harmaan sävyn.
Ryhmän yhteiseksi ryijyjen teemaksi valikoitui sadonkorjuu, jonka perinteiseen värimaailmaan värjäämiäni värjeä ei perinteisesti liitetä. Tästä huolimatta halusin toteuttaa kurssiin liittyvän miniryijytehtävän pääasiassa itse värjäämistäni langoista. Lankojen sävyt veivät ajatukset sadonkorjuuta synkempään suuntaan. Niinpä miniryijyni saikin nimekseen Katovuosi.
Käytin ryijyssä nelinkertaisena ohutta sukkalankaa ja tein solmuja hyvin tiiviisti. Tavoittelin tiivistä ja yhtenäistä pintaa, joka onnistuikin hyvin. Katovuoden synkeät sävyt kävivät kuitenkin masentaviksi, joten halusin lisätä ryijyyni myös hieman valonpilkahdusta ja löysin yliopistolta lahjoituslankoja, joissa ei ollut merkintää, millä värikasvilla niitä on värjätty. Pieni valonkaje taivaanrannassa sekä valoisat poutapilvet tuovat muuten synkeään työhön hieman toivoa paremmasta huomisesta.
Tanja Kuri
Asuinpaikkani on täynnä aamuisin usvaisia peltoja, joissa heinät ovat syysväreissään ja aina kauriita täynnä. Joskus myös joutsenia ja muita lintuja.
Käytin materiaaleina yliopiston varastoista löytyneitä seitikkivärjättyjä lankoja sekä omia sipulivärjäyksen tuloksia. Vaaleat langat ovat käyneet krappivärin neljännessä värikylvyssä, mistä niihin tarttui vain kevyesti oranssiin taittava sävy.
Näin pikkuruisten töiden tekeminen suhteellisen paksuista langoista tuntui vähän kömpelöltä ja lopputuloksista tuli mielestäni liian hapsuisia. Värit ovat kuitenkin kauniit.
Luonnosta on helppo löytää inspiraatiota luonnonmateriaaleista tehtäviin käsitöihin. Sävyt kun ovat kirjaimellisesti suoraan luonnosta.
Alkusyksystä pellot aaltoilevat vaaleiden, okrankeltaisten ja punertavienkin, kuparisten heinien varsista. Ehkä joutsenkin nousee etelämuuttoonsa tuuliselta heinäpellolta.
Se ajatus on toiminut inspiraationa tälle epäsymmetriselle ryijyparille.
Miniryijytehtävämme teemaksi valikoitui sadonkorjuu. Kasvivärjätyt langat sopivat väritykseltään erittäin hyvin sadonkorjuuteemaan. Värjäsin järviruo’on röyhyillä vihreäksi merinovillalankaa, sukkalankoja sekä harmaata lenkkialpakkaa, joita hyödynsin ryijyssä. Eri ruskean sävyt olivat jo valmiiksi värjättyjä, yliopistolta saatuja lankoja.
Sadonkorjuusta itselleni tuli mieleen viljantähkät, ja siitä taas idea ryijyihini. Ryijyn tekeminen oli itselleni uutta. Aluksi tarkoituksenani oli tehdä kaksi identtistä ryijyä, mutta alun jälkeen halusinkin tehdä toiseen ryijyistä vain yhden suuren tähkän. Innostuin käyttämään virkkuukoukkua apuvälineenä ja sen avulla syntyikin nopeasti hienoa lenkkipintaa aikaiseksi. Virkkaamalla useammalla langalla ketjusilmukkaa ryijypohjaan kiinni sai tähkää muistuttavan muodon. Tähkän vihneet syntyivät ryijysolmuilla. Toisen ryijyn pohjalla oleva matala tasainen pinta syntyi koukkuamalla virkkuukoukulla lankalenkkejä ryijyn etupuolelle, jotka on täytetty toisilla langoilla.
Opin, että ryijyyn voi tehdä monella tapaa solmuja ja lenkkejä, vain mielikuvitus oikeastaan rajana. Eri suuntaan tehdyt solmut näyttävät erilaiselta ja erilaista pintaa saa aikaan riippuen kuljettaako lankaa työn nurjalla vai oikealla puolella. Opin myös, että purkaminen ryijypohjasta ei ole hyväksi, vaan pohjakankaan muoto kärsii ja venyy helposti. Ryijyn tekeminen oli mukavaa puuhaa, jota pystyi tekemään helposti vähän kerrallaan sopivassa raossa.
– Elina
Kun kesä on päästöksessään ja syksyn tulon voi jo aistia joka solulla, on aika haalia talteen kaikki kesän kasvattama.
On sadonkorjuun aika.
Itselleni tämän ajan kaunein merkki kasvaa suurina peltoina kukkien, aina ”katse” kääntyneenä syksyyn siirtyvää aurinkoa päin.
Minun miniryijyni kuvastaa auringonkukan loistoa. Luonnonväreillä värjätyt langat kutsuivat keltaisen ja ruskean sävyillään tähän työhön. Ryijyssäni käytin sekaisin niin perinteisiä ryijysolmuja, kuin myös virkkuukoukun avulla luotuja eri mittaisia nukkapintoja.
-Anni-
Lähestyvän halloween-juhlan teemassa valikoitui miniryijyni aiheeksi kurpitsa. Langat olivat yliopiston innokkaiden opiskelijoiden jo vuosikymmeniä sitten värjäämiä, joten kauniin syksyiset värisävyt pääsivät laatikon pohjalta vihdoin käyttöön.
Kurpitsan tein ns. perussolmuilla, käyttäen niin montaa lankaa kuin sain mahtumaan, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman pöyhkeä. Taustan virkkasin hieman pörröisestä langasta saaden aikaan matalan nukan. Tällöin kurpitsa nousee ryijystä esiin tehokkaammin.
Tästä ensimmäisestä ryijykokeilustani jäi positiivinen fiilis, saa nähdä innostunko ryijyn tekoon toistekin!
Anu Varis
Ryhmämme ryijyteemaksi valikoitui sadonkorjuu. Omat ajatukseni vaelsivat aronialla värjäämieni lankojen myötä mustikkaan, jonka pohjalta ryijy rakentui. Halusin yhdistää aronian antamia erilaisia violetteja syksyisiin sävyihin, jolloin kyseessä olisi myöhäinen, hieman piileskelevä mustikkasato. Mustikoitahan löytyy metsistä pitkälle syksyyn, ja vähän vetisetkin marjat maistuvat retkieväinä yhä tätä kirjoittaessa.
Omien aroniavärjäysten ohella käytin ryijyihin lahjoituksena saatuja kasvi- ja sienivärjättyjä lankoja, joissa läheskään kaikissa ei ollut merkintää, millä luonnonväriaineella värisävy on saatu. Ainakin ryijyn punaiset sävyt ovat peräisin verihelttaseitikistä. Valitsin syksyisiä ruskean, keltaisen ja punaisen sävyjä. En tehnyt suuria ennakkosuunnitelmia, vaan aloin toteuttaa ryijyä väripohjaisesti.
Tämä ryijy on ensimmäiseni, joten tekniikat olivat uusia, mutta onneksi tehtävänanto ei ollut teknisesti tarkkarajainen. Jälkikäteen ajateltuna lopputulos olisi voinut olla kauniimpi, mikäli olisin panostanut suunnitteluun. Nyt sekoitin eri lankoja kirjavaksi sekamelskaksi – samalla langalla tehdyt alueet olisivat voineet tuoda rauhallisemman lopputuloksen. Tein ryijyjen nukat solmimalla yksittäiset lankaniput, vaikka myöhempi perehtyminen ryijytekniikoihin esitteli nopeampiakin tekniikoita. Käytin myös virkkaustekniikkaa, jossa lanka jäi lenkkimäisesti näkyviin. Haparoivasta alusta riippumatta ryijykipinä kuitenkin iski, ja haluankin tehdä isomman ryijyn seinälle ripustettavaksi, ja suunnitella sen huolellisemmin. Ympäröivä luonto myös näyttäytyy uudella tavalla, kun päässä raksuttaa, mitä kaikkea voisi värjäykseen käyttää.
– Anna von Hellens
Luonnonväriaineet ja ilmiölähtöisyys kurssissa piti tehdä kaksi miniryijyä luonnonvärjätystä langasta ja sadonkorjuu teemalla. Itse olin juuri muutama päivä aikaisemmin nostanut viimeisetkin porkkanat kasvimaasta, joten siitä inspiroituneena lähdin tekemään ryijyn missä on kuva vielä maassa kasvavasta porkkanasta.
Ryijyt sai olla joko identtiset tai erilaiset, minun ryijyissäni on sama kuva, mutta toisessa olen käyttänyt kolminkertainen lanka, ja toisessa vaan kaksinkertainen solmiessa. Lankoina tähän käytin yliopiston tarjoamat vanhat kasvivärjätyt langat, ja löysinkin niiden seassa juuri sopivat sävyt. Kostean mullan täyteläinen ruskea, porkkanan voimakas oranssi, ja syksyisen taivaan melkein väritön harmaan.
Eva Sederholm
Tekniikka oli minulle uusi, joten teko prosessi vei oman aikansa. Halusin tehdä mahdollisimman esittävän aiheen sadonkorjuusta, joten aiheeksi valikoitui viljapelto ja marjamätäs. Tein ensin suunnitelman, ennen varsinaista työn aloittamista. Käytin mini ryijyssä erilaisia solmuja, hyödyntäen osaan neulaa ja osaan virkkukoukkua. Halusin myös saada aikaan mahdollisimman vaihtelevaa pintaa, joten tein solmuja eri suuntiin, enkä leikannut kaikkia solmuja auki. Lankoina käytin kasvivärjättyjä lankoja. Taivaassa hyödynsin indigovärjätyn langan lisäksi myös värjäämätöntä lankaa. Viljoissa hyödynsin villalangan lisäksi pellavalankaa, jotta sain ruistähkiin myös vihneet. Ryijyn muodon määritteli löytämäni jämäpala ryijypohjaa, jonka muotokieli palveli mielestäni hyvin ryijyn aihetta, joskin asetti omat haasteensa tekoprosessille.
Roswitha Poikonen
Luonnonväriaine ja ilmiölähtöisyys -opintojaksolla yhtenä tehtävänä oli tehdä kaksi miniryijyä, jotka ovat joko täysin identtisiä tai erilaisia mutta kuitenkin samankaltaisia. Halusin käyttää kurssitöideni värinlähteenä kasveja lähiluonnosta eli Töölönlahden alueelta. Olen asunut elämäni aikana eri puolilla Töölönlahtea – pohjoispuolella Pasilassa, idässä Kalliossa ja lännessä Töölössä. Näiden vuosien aikana lahdenpoukamasta on muodostunut minulle tärkeä virkistymispaikka ja lenkkipolku.
Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät Töölönlahdella kauniisti, ja erityisesti keväällä ja kesällä lahti pursuaa elämää. Rannan tuntumassa voi tähyillä joutsenen, nokikanan ja silkkiuikun pesimispuuhia ja Oopperan amfiteatterilla puolestaan nähdä sambaa tanssivia kaupunkilaisia. Syksyn pimeydessä lahden tunnelma on taianomainen, kun vedenpinta heijastelee kaupungin ja huviloiden valoja ja mustan taivaan valaisevat kirkkaat tähdet ja Linnanmäen hurjimpien laitteiden valot. Talvella Töölönlahden jäälle suuntaavat ensimmäiseksi rohkeimmat pilkkijät, ja sen jälkeen jäätä alkavat vähitellen ristetä lukuisat kävelyreitit.
Töölönlahti on myös muuttunut näiden vuosien aikana. Pikku-Finlandia ja alueen muu pienimuotoinen yritystoiminta, kuten huvilakahvilat ja sup-lautojen vuokrauspisteet ovat tuoneet alueelle virkistäviä tuulahduksia. Kaikki muutokset eivät ole olleet niin ihastuttavia. Valitettavasti Finlandia-talon ja junaradan välissä sijaitsevat laajat nurmikentät näyttävät tällä hetkellä lähes joutomaalta. Luin hiljattain paikallislehdestä, että osa alueesta pyritään saamaan luonnonsuojelualueeksi. Ainakin nurmikentille pitäisi keksiä nopeasti jotain uutta. Mielestäni alueelle voisi hyvin esimerkiksi perustaa kaupunkiviljelyalueen tai istuttaa ketokasvillisuutta, mikä lisäisi alueen luonnon monimuotoisuutta.
Ryijyjen muotokieli ja väritys ovat saanet inspiraationsa Töölönlahden maisemista, ja ne on valmistettu kurssilla värjäämistäni villalangoista. Kirkkaankeltainen paksumpi lanka on saanut värinsä Töölönlahden eteläpuolella kasvavan järviruo’on kukinnoista eli röyhyistä. Ohuempi keltainen lanka värjääntyi röyhyjen jälkivärissä. Oranssin langan upotin kurssikaverilta saamaani krapin jälkiväriin yön yli. Nämä kuvastavat Töölönlahdella rönsyilevää elämää ja kasvillisuutta. Vaaleansininen ja harmahtavan sininen ovat molemmat värjätty marja-aronianialla. Toisen langan harmahtava sävy johtuu aiemmasta mikrovärjäyksestä, jossa lanka värjääntyi järviruo’on varsi- ja lehtiosien väriliemessä vihertävän beigeksi. Samoja sinisen sävyjä voi löytää Töölönlahden vedenpinnalta ja taivaalta.
Tummansinisen langan väriaine on matkannut kauempaa, tropiikista saakka. Halusin kokeilla indigolla värjäämistä, vaikka natriumditioniitin ja vetokaapin käyttäminen värjäysprosessissa ei kuulostanutkaan niin luonnonmukaiselta. Nurinkurisesti suomalainen morsinko oli huomattavasti hintavampaa kuin trooppinen indigo. Indigolla lankoihin tuli kaunis syvänsininen sävy, ja tästä tuleekin mieleen syksyinen taivas hetkeä ennen kuin aurinko katoaa kaupungin siluetin taakse.
