Yksi Master Classin kolmesta haasteesta on vahvistaa kaikkien toimijoiden yhteistä vastuuta hyvinvoinnista. Haasteen tehtävänanto on melko laaja ja siihen voikin vastata monin eri tavoin. Millaisten toimijoiden vastuunkantoa haluamme pyrkiä vahvistamaan? Vastuun hyvinvoinnista voidaan nähdä kuuluvan yhtälailla valtiolle, yksilöille kuin myös yrityksille ja lähiyhteisöille. Lisäksi jokaisen toimijan tapa kantaa vastuuta vaihtelee: vastuu voidaan ymmärtää taloudellisena, ekologisena tai moraalisena vastuuna ympäröivän yhteisön jokapäiväisestä hyvinvoinnista.
Jos kuitenkin lähdemme liikkeelle yhteiskunnan yksittäisistä jäsenistä ja heidän asenteistaan sekä motivaatiostaan edistää yhteistä hyvinvointia, antavat Master Classin Rakenna kestävä hyvinvointi -avausseminaarissa (10.4.2013) esiin tuodut luvut suomalaisten valmiudesta osallistua vapaaehtoistoimintaan sekä järjestötyöhön hyvin toiveikkaan kuvan vastuunjaon tulevaisuudesta. Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula esitti seminaaripuheenvuorossaan joka kolmannen suomalaisen olevan mukana vapaaehtoistoiminnassa. Lisäksi niistä, jotka eivät vielä olleet mukana, jopa yli puolet osallistuisi, jos heitä pyydettäisiin.
Ihmisten auttamishalu ja valmius osallistua vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan eivät siis näytä tuottavan ongelmaa. Seuraava haaste onkin tämän potentiaalin hyödyntäminen. Miten tarjota osallistumisen kanavia niille, joilla on intoa lähteä edistämään yhteistä hyvinvointia, muttei tarpeeksi tietoa järjestökentästä ja vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista? Erityinen haaste on tarjota informaatiota ja matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksia sellaisille toimijoille, joilla ei auttamishalusta ja kiinnostuksesta huolimatta ole tarpeeksi aloitteellisuutta etsiä taitojaan ja kiinnostuksenkohteitaan vastaavaa toimintaa.
Miten tuoda yhteen ihmiset, heidän erilaiset taitonsa ja kiinnostuksenkohteensa sekä järjestöt ja vapaaehtoistyömahdollisuudet? Tämänkaltaista toimintaa on jo olemassa. Monet järjestöt ja kunnat tiedottavat sivuillaan vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista, ja muun muassa suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö Kepan vuosittainen Anna aikaa -tapahtuma kokoaa yhteen vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita sekä toimintaa organisoivia järjestöjä. Toisaalta järjestötoimintaan lähdetään usein mukaan jo olemassa olevien verkostojen kautta, ja monet vapaaehtoistyötä esitteleviin tilaisuuksiin osallistuvat ovat entuudestaan aktiivisia. Tarvitsemme uusia tapoja tavoittaa aktiivikansalaisia, luoda yhteisiä ratkaisuja päivittäisiin ongelmiin ja vahvistaa lähiyhteisöjen roolia hyvinvoinnin tuottamisessa.
Hyvinvointivaltion tulevaisuutta ei voi täysin laskea vapaaehtoisuuden ja kolmannen sektorin varaan, eikä ammattilaisia korvata vapaaehtoistyöntekijöillä. Vapaaehtoisilla ja järjestöillä on kuitenkin niin mahdollisuus kuin myös vastuu tarttua hyvinvointiyhteiskunnan puutteisiin sekä kehittää ja täydentää olemassa olevia palveluita. Ennen kaikkea yhdessä toimiminen lisää tietoisuuden määrää ja tuottaa mahdollisesti uudenlaista osallisuutta ja osaamista.