Avainsana: pedagogiikka

Julkaistu

Palautetta etsimässä

Opintojaksojen arviointiurakka alkaa olla loppusuoralla, 15 tapaamista takana ja pari vielä edessä. Yhteistä näille keskusteluille on opettajien huoli saadun palautteen vähäisyydestä. Palauteprosentit ovat olleet laskussa jo usean vuoden ajan, mutta syksyllä 2017 koettiin romahdus. Ensimmäisen ja toisen lukuvuoden opettajat totesivat asian ensimmäisenä ja syyksi paljastui WebOodin ongelma – tietokone ei lähettänyt muistutusta opiskelijoille.

Syksyn mittaan on käynyt ilmi, että takana saattaa olla muutakin kuin tietokoneohjelman virhe. Palauteprosentit ovat pysyneet matalina ja monet opettajat esittelevät 10-15 % opiskelijoilta saamaansa palautetta. Nämä opettajat ovat tottuneet saamaan palautetta vähintään puolelta opiskelijoista – ja se palaute on ollut hyvää! Nyt meneillään oleva vuosikurssi on aiemmin antanut palautetta käymistään kursseista, joten kyse ei ole rutiinin puutteesta tai kurssin yleisestä asenteesta. Vähäinen palautteen antaminen on leikannut läpi koko tiedekunnan ja se on huolestuttavaa.

Poikkeuksiakin löytyy, ensimmäisenä tulee mieleen Ortopedian ja Traumatologian klinikka. He keräävät palautteen Moodlessa jokaisen opetuskerran jälkeen. Ryhmäopettaja antaa opiskelijoille pienen palautteenantohetken ennen osallistumismerkintöjen antamista. Sain arviointikokouksessa nähdä tuloksia tästä tehokkaasta toiminnasta. Jos ryhmäopettajalta oli palautteenantohetki unohtunut, jälkikäteen Moodleen ei mitään tullut.

Itse olen jo vuosia kerännyt palautteen e-lomakkeelle WebOodin asemasta, sillä olen kiinnostunut myös datan tilastollisesta käsittelystä. Tänä keväänä Anen kurssilla on ollut myös se houkutin, että e-lomakkeen kautta on ollut mahdollista palauttaa myös kuitattu toimenpidesuoritus.

Vaikka joillakin klinikoilla palautetta saadaan, iso ongelma on vielä ratkaisematta. Onko curriculum-uudistus vienyt opiskelijoiden voimat vai mikä on syynä pudonneeseen palautteenantoon? Palautteen avulla voimme muuttaa asioita ja siksi se on kallisarvoinen asia sekä opiskelijoille että opettajille.

Julkaistu

Opintojaksoja arvioimassa

Jokainen tiedekuntamme opintojakso arvioidaan osana curriculum-uudistuksen implementointia. Uudistusta oli valmisteltu pitkään ja sen siirtäminen käytäntöön alkoi kolme vuotta sitten, kun ensimmäinen vuosikurssi aloitti opiskelunsa uuden opetusohjelman mukaan. Uudistus eteni siten, että toinen ja viides vuosikurssi siirtyivät uuteen syksyllä 2016 ja viimeiset, neljäs ja kuudes vuosikurssi syksyllä 2017. Nyt uusi curriculum on läpäissyt koko opetusohjelman ja on uudistuksen arvioinnin paikka.

Työtä tässä on sen verran, että arvioijia on kolme, koulutusohjelman johtaja Jussi Merenmies, kliininen opettaja Hanna Jarva sekä allekirjoittanut. Arvioitavien kurssien vastuuhenkilöt varaavat ajan sähköisestä kalenterista ja täyttävät e-lomakkeen, missä he itse arvioivat opintojaksoaan. Joidenkin kohdalla tämä on toteutunut ennemmin ja toisilla taas myöhemmin, mutta ei e-lomakkeen tietojen puuttuminen ole keskustelua haitannut.

Arvioijan kannalta kokemus on ollut hyvin opettavainen. Tunnen itseni teollisuusvakoilijaksi, joka kiertää ottamassa oppia muiden innovaatioista. Toivon, että myös keskustelun toinen osapuoli on hyötynyt kysymyksistäni ja omien kokemusteni jakamisesta.

Hienoa on myös ollut mahdollisuus keskustella kahden ensimmäisen vuoden opettajien kanssa. Eihän mikään estä aloittamasta juttua muulloinkaan, vertikaalista integraatiotahan opetukseen nimenomaan toivotaan. Ehkä toisen opetuksista kyseleminen vain tuntuu oudolta ja tungettelevalta. On kiinnostavaa huomata, miten paljon perustieteiden opetus on muuttunut ja toisaalta siinä on paljon samaa. Suurin ero on oppimismenetelmissä – itse muistan opetelleeni monia asioita ulkoa ja nyt painotetaan ymmärtämistä.

Arviointiurakka alkaa olla puolivälissä – odotan innolla seuraavia tapaamisia!

Julkaistu

Opiskelijavalintaa uudistamassa

Viime viikolla sain tilaisuuden osallistua HY:n Koulutusohjelmien johtajafoorumiin, jossa pohdittiin opiskelijavalintojen uudistamista. Prosessi on hyvässä vauhdissa ja niin pitääkin, sillä uudistuksen on määrä astua voimaan keväällä 2020. Keskustelua seuranneena tiesin, että uudistuksen tarkoituksena on lisätä ylioppilastutkinnon painoarvoa. Lääketieteellisen tiedekunnan edustajana ennakkoasenteeni oli hieman skeptinen, sillä tunnen useita akateemisesti erittäin menestyneitä kollegoita, jotka eivät tällaisessa haussa olisi päässeet sisään.

Uudistusta pohtinut toimikunta esittää kolmea korimallia, peruskori, kieli- ja matematiikkapohjainen, ja näistä jälkimmäistä sovellettaisiin omaan tiedekuntamme. Tässä korissa ovat mukana perinteiset fysiikka ja kemia. Ehdotetussa pisteytystyökalussa pisteitä saa vain ylemmistä arvosanoista (L-C), mistä heräsi keskustelua – alempienkin arvosanojen huomioonotto korostaisi lukion yleissivistävää tehtävää. Kiintoisaa on, että suositusta terveystiedosta saisi suhteellisen vähän pisteitä. Kaikissa koreissa äidinkielellä on vahva painotus ja koulutusohjelma voi lisäksi valita haluamansa painotetun aineen.

Foorumin keskusteluissa useat johtajat toivat esiin huolensa siitä, että hakupainealoilla useat hakijat saattavat saada saman pistemäärän ja sisäänpääsyn rajalla hakijoiden erottelu tulee olemaan vaikeaa. Keskustelua herätti myös saman aamun Helsingin Sanomissa ollut tieto siitä, että vastaisuudessa ylioppilastutkinnon osia saa uusia rajoittamattoman määrän, tähän astihan uusintojen määrä on ollut rajoitettu. Siirtääkö tämä tulpan lukiovaiheeseen?

Lääketieteellisen tiedekunnan näkökulmasta helpotus on kuitenkin se, että jatkossakin vain noin puolet opiskelijoista tullaan valitsemaan pisteytyksen avulla. Pääsykoe ei siis ole poistumassa, mutta vaihtoehtoja mietitään. Avoimen yliopiston kurssien suorittaminen lukiovaiheessa voisi olla yksi vaihtoehto. MOOC muinaisen karsintakurssin tapaan – miksi ei?

Julkaistu

KARVI – tiedekunta arvioitavana

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on käynyt syksyn aikana arvioimassa maamme lääketieteelliset tiedekunnat. kansainvälisessä arviointiryhmässä oli mukana hollantilainen professori ja sen puheenjohtajana toimi apulaisprofessori Riitta Möller Tukholman Karoliinisesta Instituutista.

Arvioinnin oleellisena osana oli itsearviointiraportti, jonka työstämisen aloitimme jo kesällä, AMEE-kongressin valmistelujen ollessa kuumimmillaan. Muistan kirjoittaneeni sinne jotakin arvioinnista ja kommentoineeni muiden tekstiä, mutta prosessin tästä osasta minulla on hyvin hämärä mielikuva. Lämmin kiitos Outi Lassille, joka kokosi palasista vaikuttavan dokumentin!

Itsearviointi on antoisaa siksi, että se pakottaa kirjoittajan reflektoimaan omaa työtään. Pelkät hyvät aikeet eivät riitä, vaan jokaisen lausuman perustaksi pitää olla näyttöä. Tässä suhteessa omat arkistot ja AMEE:n kollektiivinen ponnistus olivat suureksi hyödyksi. Olemme tehneet jatkuvasti opetuksen kehittämistyötä ja prosessin vaiheet on selvästi dokumentoitu. Omalta osaltani huomasin, miten paljon langanpätkiä on vielä solmimatta ja miten paljon meillä on vielä kehitettävää.

Arviointiprosessin paras osuus oli kuitenkin haastattelu, johon minulla oli kunnia osallistua. Kiitos puheenjohtajan, keskustelun tunnelma oli lämmin ja arvostava. Sain useita tiukkoja kysymyksiä, joihin oli oikeastaan ilo vastata. Puheenjohtaja tiesi voivansa haastaa minua, sillä olimme olleet samalla Master of Medical Education kurssilla. Yhteisestä tietopohjasta oli apua vastaamisessa, vaikka konteksti onkin erilainen.

Riippumatta arvioinnin tuloksesta, haastattelun jälkeen ainakin minulle jäi voittajan olo. Keskustelun aikana kirkastui niin paljon asioita, että niiden avulla on hyvä lähteä kehittämään omaa ja tiedekunnan opetusta.

Julkaistu

Luento 2.0

Luennolla istuminen on vuosisatoja vanha perinne, joka istuu huonosti tähän päivään. Schwartzstein ja Roberts julistivat perinteisen luennon kuolleeksi NEJM:ssä 17.8.-17 julkaistussa kirjoituksessaan. Alan huippuasiantuntijan sanomasta ei välity paljonkaan, jos esittäjä naputtaa 60 diaa näkyviin 45 minuutin esityksen aikana ja kuulijat istuvat passiivisina.

Luento-opetuksella on yksi ehdoton etu,  siinä kootaan suuri määrä opiskelijoita yhdessä samaan paikkaan, vuorovaikutukseen opettajan kanssa. Niitä on myös mahdollista pitää monella tavalla. Kokeellisen opetuksen suosijana päätinkin irrotella kunnolla saatuani tilaisuuden pitää luennon muussa kuin omaan vastuualueeseeni kuuluvassa kokonaisuudessa.

Otsikkoni oli Hengitysvajauspotilas päivystyksessä, mikä tarjoaa mukavuudenhaluiselle opettajalle oivallisen tilaisuuden lukea ääneen hiljattain päivitettyä Käypä hoito-suositusta. Siitä löytyy kaikki oleellinen, suosittelen! Päätin kuitenkin lähestyä tilannetta prosessinäkökulmasta, sillä potilaat saapuvat päivystykseen oireineen, vailla diagnoosin ilmoittavaa viivakoodia otsassaan. Harvoin potilaalla myöskään on yksi selvä vaiva (keuhkokuume), vaan mukana saattaa olla kroonisia sairauksia (COPD, astma, sydämen vajaatoiminta). Hoito aloitetaan samalla, kun diagnoosia tehdään – vakavassa tilanteessa ei ole paljon aikaa pohdintaan.

Olin jo keväällä kokeillut Taitopajan iSimulate-laitteistoa havainnollistajana ja tällä kertaa rakensin koko luennon sen varaan. Akuutti hengitysvajaus on ABCD-toimintajärjestyksessä kakkosena ja sairaalassa se on MET-keikkojen tavallisin syy. Esitin iSimulaten avulla nopeutetussa tahdissa, miten potilaan tilanne etenee vähäisistä oireista hapenpuutteesta johtuvaan sydänpysähdykseen. Tämän jälkeen keskustelimme tyyppitapausten hoitovaihtoehdoista eri vaikeusasteen hengitysvajauksessa.

Toivon, että opiskelijat oppivat jotakin. Keskustelu ainakin oli vilkasta, sekä Presemo-chatissa että salissa. Vähän teknisiä ongelmia tuli, mutta entisen ensihoitaja Maarit Raukolan ne ratkesivat niukasti ennen luennon alkua. Tästä on hyvä jatkaa!

Julkaistu

Kukaan ei ole niin fiksu kuin kandi!

Keski-ikäisenä tätiopettajana ihailen suuresti kandien tietoteknistä osaamista. Periaatteenani on, että kokeneen opettajan pitää pystyä selviämään mistä tahansa ongelmasta ja keksiä lennosta luova ratkaisu – Eeva Pyörälä on tässä esikuvani. Tietoteknisiin ongelmiin tämä periaate ei päde.

Taannoin oli aloittamassa simulaatiota Töölössä ja huomasin, etten saanut simulaatiotilan orjanäyttöjä päälle. Simulaatioharjoitus ei oikein onnistu, jolleivat osallistujat näe monitorinäyttöjä. Olin jo valmis antamaan periksi ja ilmoitin kandeille opetuksen peruuntumisesta. Ei hätää, joukossa oli muutama tekniikkaguru. Useita ratkaisuvaihtoehtoja kokeiltuaan he päätyivät ratkaisuun, jonka mukaan orjanäytöillä näkyi ohjaajan näkymä ja he peittivät liinoilla kaiken muun paitsi osallistujille tärkeät monitorilukemat.

Toisella kerralla menin pitämään luentoa Meilahden luentosaliin 3 ja totesin, ettei luentoni ollutkaan muistitikulla. Paniikki iski, kun luentoa ei löytynyt myöskään omista tiedostoistani. Olin tehnyt sen päivitetyllä Windows-ohjelmalla eikä luentosalin tietokone osannut lukea kuin edellistä päivitystä. Taas olin valmis peruuttamaan luennon, mutta kandit olivat toista mieltä. Eräällä oli kannettava mukanaan ja hän konvertoi diani hetkessä vanhaan versioon. ”No, nyt voit opettaa meitä!”

Viimeisin innovaatio tapahtui valinnaisen kurssin hengityskoneharjoituksessa. Olin sijoittanut toisen koneen simulaatiotilaan ja kandien tehtävänä oli tehdä koneelle skenaarion mukaiset konesäädöt. Simulaationukke lisäsi tehtävän realismia, mutta toinen ryhmä joutui harjoittelemaan keinokeuhkon avulla. Ryhmä ei jäänyt suremaan simulaationuken puutetta, kuten kuvasta näkyy. Intubaatiopään keuhkoista saa suoraan konesäätöjä koskevaa palautetta. Nostan hattua, aivan loistavaa!

Julkaistu

Monivalintatehtävän kirjoittamisessa tiede kohtaa taiteen

Medipedalla ja Opettajien akatemialla oli ilo järjestää kaksi psykometrista työpajaa 22.-23.3.-17, vetäjäksi saimme tohtori Carlos Collaresin Maastrichtin yliopistosta. Carlos on alkuperäiseltä ammatiltaan työterveyslääkäri, joka psykologian opintojen myötä päätyi psykometrian asiantuntijaksi. Oli todella kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkea dataa yksittäisestä monivalintakysymyksestä saa tilastollisesti irti!

Ensimmäisen päivän teoriapainotteinenseminaari pohjusti toista päivää, jonka aikana harjoittelimme väittämien kirjoittamista – ei mikään helppo työ! Carlos esitti kauniisti, miten kysymyksen huono muotoilu vaikeuttaa vastaamista (hämärä muotoilu, kieliopilliset ongelmat, vaihtoehdot eivät ole verrannollisia keskenään, vaihtoehdoissa paljon toistoa). Jos siis vastaajista vain 6 % osaa vastata kysymykseen oikein, se ei siis erottele osaajia ja heikkoja opiskelijoita vaan kyse on kysymyksen huonosta muotoilusta.

Toinen virhetyyppi teki kysymyksen helpoksi opiskelijalle. Tämä olikin tuttua jo professori Kati Hakkaraisen esityksestä viime vuodelta. Yleensä pisin vaihtoehto on oikea ja väärän vastauksen tunnistaa määreistä ei koskaan, aina, yleensä jne. Kiinnostava tuttavuus oli pseudoarvaus, joka on mahdollista myös erotella tilastollisesti. Jos kysymyksessä on neljä vaihtoehtoa, arvaamalla on 25 % mahdollisuus onnistua. Jos tämä luku poikkeaa, kyseessä on pseudoarvaus eli jokin tekninen asia ohjaa vastaajaa arvaamaan.

Teoriaosuus meni ihan sujuvasti kuunnellen, vaikka punastuin ajatellessani omaa äskeistä anen tenttiäni. Kirjoittamisharjoituksessa paljastui, miten vaativaa selkeiden ja keskenään verrannollisten väittämien löytäminen on. Kysymysten laatiminen on todellakin parasta tehdä porukalla. Oma substanssiosaamiseni esti minua huomaamasta, etteivät vastausvaihtoehtoni olleet verrannollisia keskenään jne. Yhteistyöllä sujuu!

Julkaistu

Let’s tango – Utrechtin oppimisseikkailu 2017

Onderwijsparade eli oppimisseikkailu Utrechtin tapaan oli varsin vaikuttava kokemus. Lounaat ja kahvit tarjottiin samassa tilassa, missä yliopiston väitöstilaisuudet järjestetään. Muistan tilaisuuden olleen yksi kuumottavimmista, mitä ikinä on eteeni tullut. Olisi tuskin saanut sanaakaan suustani, jos kaikki nuo muinaiset opettajat olisivat tuijottaneet minua! Kahdessa niistä oli kuvattuna nainen, ja aulaan oli koottu kaikkien naisprofessorien kuvat juhlistamaan ensimmäisen naispuolisen professorin virkaanastujaisia.

Ihmettelin hieman tapahtuman nimeä, mutta asia selvisi pian. Englantilainen professori Sally Brown avasi luentonsa heittämällä viitan päältään ja esittämällä vauhdikkaan tangon asiaankuuluvasti tiukkaan punamustaan hameeseen pukeutuneena. Lounaan jälkeistä apatiaa potenut yleisö heräsi välittömästi ja luento jatkui yhtä mukaansatempaavana. Toivon, että minulla joskus tulee olemaan yhtä paljon rohkeutta heittäytyä esiintymisiini!

Professori Brown puhui kulttuurien kohtaamisesta kansainvälisen koulutuksen haasteena. Esimerkiksi Suomessa olen kaikille opiskelijoille luontevasti Leila, mutta itsekin arastelen ulkomailla kutsua ketään opettajakollegaa etunimellä. Akateeminen keskustelu eli väittely ovat luonnollinen osa meidän kulttuuriamme, mutta monissa maissa on painetta saman mielisyyteen ja joissakin maissa toisinajattelusta saattaa joutua vankilaan. Silmiin katsominen saattaa olla suullisen esityksen arviointikriteeri, mutta joissakin maissa se on sopimatonta käytöstä. Paasto heikentää keskittymiskykyä tenteissä, mutta emme aina tule ajatelleeksi tätä.

Osallistuin myös työpajaan, jossa pohdimme kansainvälisen oppivan yhteisön rakentamista. Tässä kannattaa keskittyä yhdistäviin tekijöihin, mutta antaa tilaa myös kansallisille ominaispiirteille – nehän ovatkin kansainvälisten kohtaamisten kiinnostavin osa. Työpajan jälkeen on entistä helpompi toivottaa kv-opiskelijat englanninkieliselle anen kurssille!

Julkaistu

Utrecht: Bright minds, better future

Osallistuin Helsingin yliopiston Opettajien akatemian vierailulle Utrechtin yliopistoon 15.-17.3.-17 yhdessä kolmen muun Meilahden kampuksen akateemikon kanssa. Vaikka matka oli tarkkaan valmisteltu ja tiukat tavoitteet asetettu itse kullekin, ilmassa oli koulun kevätretken tunnelmaa. Ennen lähtöä olimme saaneet juhlia hyvää sijoitusta Sanghain listalla (56.), ja ryhtiä oikaisi huomattavasti isäntien kuvaus omasta yliopistostaan. Utrecht on Hollannin ykkönen ja Sanghain listalla sijoitus on 65.

Aivan ilmaiseksi hyvä sijoitus ei heillekään ole tullut, vaan yliopisto oli joutunut aktiivisesti uudistamaan toimintaansa 1990-luvulla laatuongelmien takia.Opettajien pedagoginen koulutus Utrechtissa aloitettiin samoin aikoihin kuin meillä, mutta Opettajien akatemiassa he olivat kaksi vuotta meitä edellä (katso kuva alla). Toimintaperiaate on kuitenkin erilainen, heillä akatemiaan pääsevät liittymään kaikkia opetuksen kehittämisestä kiinnostuneet. Esittelyluennon kiinnostavin anti oli opettajien johtamiskoulutus, joka Utrechtissa oli aloitettu jo vuonna 2000. Ilman tuota koulutusta on vaikea saada johtavaa asemaa missään klinikassa. Nyt heillä on jo lähes 200 alumnia ja heillä on varmasti ollut vaikutusta hyvään sijoitukseen Sanghain listalla.

Opettajien johtamiskoulutuksen tärkeyttä korostaa myös tapa, jolla opettajuutta arvioidaan Utrechtissa(http://www.evaluatingteaching.com/Promotioncriteria/). Hyvällä opettajalla on tietenkin oikea asenne ja hyvä ulosanti, seuraavalla tasolla vaaditaan jo hyviä opetustaitoja ja yhteistyökykyä. Kolmannella tasolla opettajalta vaaditaan opetustoiminnan johtamisen kykyjä ja tutkimuksellista otetta. Ylimmällä tasolla olevat opettajat ovat kansallisia ja kansainvälisiä vaikuttajia.

Matkailu todella avartaa, innostaa ja inspiroi!

Julkaistu

Rimakauhua ja rakkautta

Jokaisesta tentistä järjestetään kaksi uusintaa, sillä tenttitilaisuuksien puute ei saa hidastaa etenemistä eikä estää kenenkään valmistumista. Uusinnat ovat myös tarpeen sairastapausten takia, esimerkiksi norovirus on hyvin pätevä syy jäädä kotiin.

Tenteissä on tavallista, etteivät kaikki ilmoittautuneet osallistu ja tämä no show-ilmiö tuntuisi yleistyneen. Uusintatentissä tämä on erityisen harmillista, jos ainoa ilmoittautunut ei saavukaan ja kaikki järjestelyt on tehty turhaan.  Tämä ei ole ongelma vaan se perussyy, mistä toistuvat saapumatta jättäminen johtuu.

Vuosi sitten Arviointityöryhmä esitti, että tenttiin ilmoittautuminen katsotaan osallistumiseksi, jollei pois jääntiin ole esimerkiksi sairastumisen kaltaista pätevää syytä. Tämäkään ei ole yksiselitteinen asia, sillä työpaikaltahan saa omalla ilmoituksella olla poissa kolme päivää. Pitäisikö lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijan jonottaa terveyskeskuksessa lääkärintodistusta tenttipoissaoloa varten? Tenttiin ilmoittautuminen on myös mahdollista peruuttaa, mutta kuinka aikaisin se pitäisi tehdä?

Nykyisin saapumatta jättämistä ei dokumentoida mitenkään, opintoneuvojille ja -koordinaattoreillehan nimet tulevat vähitellen tutuiksi. Keskustelua on käyty siitä, pitäisikö WebOodiin kirjata saapumatta jättäjien kohdalle hylätty tenttisuoritus. Tämä tuntuu aika raskaalta toimenpiteeltä. Tarkemmin ajatellen se ei sitä kuitenkaan ole, sillä hylkäysmerkintä korjaantuu heti hyväksytyn suorituksen jälkeen eikä aiemmista hylkäyksistä jää jälkiä mihinkään.

Eilisessä Arviointityöryhmän kokouksessa päätimme, että tenttiin saapumatta jättämisestä seuraa ilmoittautuneelle hylkäysmerkintä WebOodiin. Tämä siksi, että kolmannen hylkäyksen jälkeen opintojaksovastaava pystyy kutsumaan opiskelijan keskusteluun. Hylkääminen on rakkautta ja mahdollistaa tukitoimiin ryhtymisen opiskelijan auttamiksesi. Failing is caring!