Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on käynyt syksyn aikana arvioimassa maamme lääketieteelliset tiedekunnat. kansainvälisessä arviointiryhmässä oli mukana hollantilainen professori ja sen puheenjohtajana toimi apulaisprofessori Riitta Möller Tukholman Karoliinisesta Instituutista.
Arvioinnin oleellisena osana oli itsearviointiraportti, jonka työstämisen aloitimme jo kesällä, AMEE-kongressin valmistelujen ollessa kuumimmillaan. Muistan kirjoittaneeni sinne jotakin arvioinnista ja kommentoineeni muiden tekstiä, mutta prosessin tästä osasta minulla on hyvin hämärä mielikuva. Lämmin kiitos Outi Lassille, joka kokosi palasista vaikuttavan dokumentin!
Itsearviointi on antoisaa siksi, että se pakottaa kirjoittajan reflektoimaan omaa työtään. Pelkät hyvät aikeet eivät riitä, vaan jokaisen lausuman perustaksi pitää olla näyttöä. Tässä suhteessa omat arkistot ja AMEE:n kollektiivinen ponnistus olivat suureksi hyödyksi. Olemme tehneet jatkuvasti opetuksen kehittämistyötä ja prosessin vaiheet on selvästi dokumentoitu. Omalta osaltani huomasin, miten paljon langanpätkiä on vielä solmimatta ja miten paljon meillä on vielä kehitettävää.
Arviointiprosessin paras osuus oli kuitenkin haastattelu, johon minulla oli kunnia osallistua. Kiitos puheenjohtajan, keskustelun tunnelma oli lämmin ja arvostava. Sain useita tiukkoja kysymyksiä, joihin oli oikeastaan ilo vastata. Puheenjohtaja tiesi voivansa haastaa minua, sillä olimme olleet samalla Master of Medical Education kurssilla. Yhteisestä tietopohjasta oli apua vastaamisessa, vaikka konteksti onkin erilainen.
Riippumatta arvioinnin tuloksesta, haastattelun jälkeen ainakin minulle jäi voittajan olo. Keskustelun aikana kirkastui niin paljon asioita, että niiden avulla on hyvä lähteä kehittämään omaa ja tiedekunnan opetusta.