Geenit ja väkivaltarikollisuus

Väinö Linnan romaani Täällä pohjantähden alla alkaa tunnetusti: ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”. Jussi sai luvan rakentaa pappilan suolle oman torppansa, mutta se edellytti suon kuivaamista – käsityöllä. Jussi joutui tekemään töitä raivokkaasti ja saikin työstään maanviljelysseuran raivausmitalin ja on sittemmin edustanut suomalaisessa kulttuurissa yhdenlaista miehen mallia, sellaista joka ei pelkää työtä eikä turhia löpise. Tällaiseen miehen stereotyyppiin on usein kuulunut myös viinan kirot, väkivaltaiset purkaukset humalassa. Evolutiivisesta näkökulmasta he saattoivat olla selviytyjiä ankarissa luonnonoloissa ja sodissa. Mutta onko evoluutio tehnyt heille nyttemmin tepposet? Ovatko maailma ja sen sosiaaliset kuviot muuttuneet niin, että vimmaisista taistelijoista ja suonraivaajista uhkaa tulla urbaanimmassa ja päihteitä vilisevässä maailmassa herkemmin väkivaltarikollisia?

Henkirikosten ilmaantuvuus on Suomessa luokkaa 2-3/100,000 asukasta. Se on korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin. Rikollisuustaso selittyy suurelta osin keski-ikäisten työelämän ulkopuolella olevien runsaasti alkoholia käyttävien miesten korkealla rikollisuustasolla. Muiden väestöryhmien henkirikollisuus ei Suomessa juurikaan eroa muiden Euroopan maiden tilanteesta (Lehti M Henkirikoskatsaus 2013. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Verkkokatsauksia 29/2013),

Adoptiotutkimukset ovat osoittaneet, että väkivaltarikollisuus on periytyvää. Väkivaltarikokset myös keskittyvät melko pienelle joukolle tekijöitä, jotka ovat yleensä alkoholin tai huumausaineen vaikutuksen alaisia miehiä. Impulsiivisiin rikoksiin onkin jo aiemmin pystytty Suomessa yhdistämään serotoniini-reseptoria koodaavan HTR2B geenin harvinainen inaktivoiva variantti (HTR2B Q20stop), jota esiintyi 7%:lla rikollisista vs. 2%:lla verrokeista (Bevilacqua ym. Nature 2010; 468: 1061–66). Kyseinen variantti on Suomessa 20-kertaa yleisempi kuin muualla Euroopassa (http://exac.broadinstitute.org). Lisäksi harvinainen inaktivoiva mutaatio X-kromosomaalisessa monoamine oxidase A (MAOA) –geenissä on pystytty liittämään poikien impulsiivisuuteen ja aggressiivisuuteen hollantilaisessa suvussa.

Nyt on koko perimän kattavalla ja kandidaattigeeneihin kohdistuvalla tutkimuksella osoitettu suomalaisilta kaksi geneettistä tekijää, jotka assosioituvat väkivaltarikoksiin. Kyseinen korkeatasoinen tutkimus toteutettiin laajana kansallisena yhteistyönä; päätutkijoina olivat professorit Jari Tiihonen (Itä-Suomen yliopisto, Niuvanniemen sairaala, Karolinska ja THL) ja Tiina Paunio (HY, HYKS ja THL). Tutkimukseen kerättiin vapaaehtoisia 19 suurimmasta vankilasta ja siihen osallistui noin 80% kutsutuista. Heiltä kerättiin tiedot päihteiden käytöstä, antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja lapsuuden kasvuympäristöstä. Tutkimuksessa oli mukana myös muista kuin väkivaltarikoksista tuomittuja, tällä pyrittiin varmistamaan löydösten spesifisyys väkivaltarikoksiin.

Koko perimän laajuisessa tutkimuksessa löytyi assosiaatio Cadherin-13 (CDH13) geeniin (markkeri rs11649622, p=4 x 10^-6, odds ratio 2.7), joka pystyttiin vahvistamaan myös replikaatio-aineistossa (p=0.013, odds ratio 1.7). CDH13 on aiemmin liitetty tarkkaavaisuushäiriön (ADHD) riskiin ja ADHD:ta esiintyykin runsaasti myös väkivaltarikollisilta. Vielä tarvitaan lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, mitkä spesifit muutokset CDH13 geenissä liittyvät väkivaltarikollisuuteen tai ADHD:hen, ja onko niiden taustalla sama neurobiologinen ilmiö. CDH13 proteiini liittyy toiminnallisesti hermosolujen välisten kontaktien muodostumiseen ja solunsisäiseen signalointiin.

Kandidaattigeeni lähestymistavalla analysoitiin MAOA ja HTR2B geenejä. HTR2B Q20stop ei assosioitunut väkivaltarikoksiin. Kirjoittajat pohtivat, että kyseinen variantti lienee spesifimpi impulsiivisuudelle kuin väkivaltaisuudelle, sillä aiemmassa tutkimuksessa oli mukana paljon muitakin impulsiivisia rikoksia tehneitä (kuten tuhopolttajia). MAOA-geenin promoottorin toistojakso-variantti (ns. VNTR-alleeli, frekvenssi 43% verokkiväestössä), jonka on osoitettu liittyvän matalaan MAOA-aktiivisuuteen, assosioitui selkeästi väkivaltarikoksin. Yhteys löytyi sekä 2-10 rikosta (p=2.7 x 10^-5, odds ratio 1.7) ja >10 rikosta (p=0.0002, odds ratio 2.7) tehneillä. MAOA liittyy toiminnallisesti dopamiinin, serotoniinin ja noradrenaliinin oksidaatioon mitokondrioissa. Alkoholi, amfetamiini ja monet muut päihteet kohottavat hetkellisesti ainakin aivojen dopamiinin määrää. Kirjoittajat pohtivat, että alhainen MAOA aktiivisuus saattaa johtaa poikkeuksellisen korkeisiin hetkellisiin välittäjäainepitoisuuksiin, mikä saattaa edistää impulsiivista väkivaltaisuutta.

Kirjoittajat pohtivat, että näillä väkivaltarikoksiin assosioituvilla geenivarianteilla ei tule olla oikeudellista merkitystä. Yleinen henkinen fenotyyppi on ratkaisevaa oikeuden edessä, ei yksittäisten varianttien genotyyppi. Yksilön näkökulmasta tutkimus tuo syvällisiä kysymyksiä esiin, koska geenit selvästikin ohjaavat kykyämme erilaisten psyykkisten impulssien kontrolliin. Ihmisten erilaisuus tässä suhteessa pitäisi osata ottaa huomioon jo varhain lasten kasvatuksessa, koulumaailmassa ja yhteisöjen toiminnassa, jotta myös suonraivaaja-Jussit ja muut taistelijat löytävät vihreän oksansa nyky-yhteiskunnassa.

Tiihonen J, Rautiainen MR, Ollila HM, Repo-Tiihonen E, Virkkunen M, Palotie A, Pietiläinen O, Kristiansson K, Joukamaa M, Lauerma H, Saarela J, Tyni S, Vartiainen H, Paananen J, Goldman D, Paunio T. Genetic background of extreme violent behavior. Mol Psychiatry. 2014 Oct 28. doi: 10.1038/mp.2014.130. [Epub ahead of print]

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25349169